Tom Lysiak

Ennen ammattilaisuraansa Lysiak pelasi vuosina 1970–1973 kolmen kauden ajan Medicine Hat Tigersissa juniorisarja Western Canada Hockey Leaguessa (WCHL). Kahdella jälkimmäisellä kaudella hän oli seuransa ja koko liigan paras pistemies viimeistellen kaudella 1971–1972 143 pistettä (46 maalia ja 97 syöttöpistettä) 68:ssa runkosarjaottelussa ja kaudella 1972–1973 154 pistettä (58 maalia ja 96 syöttöpistettä) 67:ssä runkosarjaottelussa. Hänet nimettiin molempina kausina liigan ensimmäiseen tähdistökentälliseen ja vuonna 1973 hän johdatti seuransa WCHL:n mestaruuteen ollen pudotuspelien paras pistemies 39:llä tehopisteellä (12 maalia ja 17 syöttöpistettä) 17:ssä ottelussa.

Atlanta Flames varasi Lysiakin NHL:ään numerolla kaksi vuoden 1973 varaustilaisuuden ensimmäisellä kierroksella. Myös WHA-seura Houston Aeros varasi hänet samana vuonna, mutta hän valitsi NHL:n WHA:n sijasta. Lysiak aloitti NHL-uransa heti varausvuonnaan debytoiden 10. lokakuuta 1973 ottelussa New York Islandersia vastaan. Hän nousi seuransa tärkeimpien pelaajien joukkoon jo tulokaskaudellaan ollen seuransa paras pistemies. Hän oli Atlanta Flamesin eniten pisteitä tehnyt pelaaja myös neljällä seuraavalla kaudella, ja parhaat tehonsa hän teki kaudella 1975–1976, 82 pistettä, 31 maalia ja 51 syöttöpistettä, 80:ssä ottelussa. Lysiak pelasi Flames-vuosinaan kolmesti NHL:n tähdistöottelussa, vuosina 1975, 1976 ja 1977, ja samoina vuosina hänet palkittiin myös Flamesin sisäisellä seuran arvokkaimman pelaajan palkinnolla Ellmans Trophylla. Hän toimi seuransa kapteenina puolentoista vuoden ajan syyskuusta 1977 maaliskuuhun 1979.

Maaliskuussa 1979 Atlanta Flames myi Lysiakin Chicago Black Hawksiin yhdessä Pat Ribblen, Greg Foxin, Harold Phillipoffin ja Miles Zaharkon kanssa vaihdossa Ivan Boldireviin, Phil Russelliin ja Darcy Rotaan. Siirto oli hänelle yllätys, sillä hän oli juuri solminut Flamesin kanssa monivuotisen jatkosopimuksen. Black Hawksissa Lysiak pelasi kauden 1978–1979 lopun ja seuraavat seitsemän täyttä kautta. Pisteiden valossa parhaalla kaudellaan Chicagossa, kaudella 1981–1982, hän viimeisteli 82 pistettä 71:ssä runkosarjaottelussa, 32 maalia ja 50 syöttöpistettä, ja 15 pistettä 15:ssä pudotuspeliottelussa, kuusi maalia ja yhdeksän syöttöpistettä. Edeltävällä kaudella 1980–1981 hän oli Black Hawksin paras pistemies 76:lla pisteellään (21 maalia ja 55 syöttöpistettä) 72:ssa runkosarjaottelussa. Kaudella 1983–1984 Lysiak joutui olemaan pelikiellon takia sivussa 20 runkosarjaottelua kampitettuaan linjatuomari Ron Foytin Hartford Whalersia vastaan pelatussa ottelussa. Pelikielto on kuulunut pitkään NHL-historian pisimpiin. Seuraava sitä pidempi jäällä tapahtuneesta annettu oli Dale Hunterin 21:n ottelun pelikielto vuodelta 1993.

Tom Lysiak lopetti pelaajauransa vuonna 1986, oltuaan kaudella 1985–1986 sivussa suuren osan otteluista loukkaantumisten vuoksi. Hän pelasi 13 kautta kestäneellä NHL-urallaan 919 runkosarjaottelua tehoin 292 maalia ja 551 syöttöpistettä. Pudotuspeleissä hän esiintyi 76:ssa ottelussa tehden 63 pistettä, 25 maalia ja 38 syöttöpistettä. Plus/miinus-tilastossa hän saavutti parhaan lukemansa kaudella 1974–1975, +23.

Lysiak pelasi urallaan jääkiekon kansainvälisissä arvokilpailuissa yhtenä vuonna. Hän oli voittamassa Kanadalle pronssia jääkiekon maailmanmestaruuskilpailuissa 1978. Lysiak pelasi turnauksessa seitsemän ottelua ja teki kaksi tehopistettä.