Toledo Walleye

Pääartikkeli: Toledo Storm

Toledo Walleye perustettiin ECHL:n kaudelle 1991–1992 nimellä Toledo Storm. Sen kotikenttänä toimi Toledo Sports Arena joen toisella puolella Toledon keskustasta. Toledo Storm oli ensimmäinen toledolainen jääkiekkojoukkue sen jälkeen kun IHL:n Toledo Goaldiggers keskeytti toimintansa väliaikaisesti vuonna 1986 ja muutti vittemmin Kansas Cityyn vuonna 1990. Storm voitti alottajaiskaudellaan länsidivisioonan mestaruuden ja voitti Henry Brabham Cupin liigan parhaalla tuloksella normaalilta kaudelta. Seuraavana vuonna Storm voitti ensimmäisen Jack Riley Cupinsa päihitettyään Wheeling Thunderbirdsit kuudessa ottelussa. Storm voitti myös sitä seuraavan vuoden Riley Cupin päihitettyään Raleigh Icecapsit viidessä ottelussa toisena kaksi perättäistä mestaruutta voittaneena joukkueena liigan historiassa Hampton Roads Admiralsin kausien 1991 ja 1992 jälkeen.

Storm oli alkuvuosinaan ylivoimainen ja voitti viitenä ensimmäisenä kautenaan neljä divisioonamestaruutta sekä saavutti voittoennätyksen kolmessatoista pelaamistaan kuudestatoista kaudesta. Storm voitti toisen Brabham Cupinsa vuoden 2003 kaudella ja pääsi American Conferencen finaaleihin vuoden 2005kaudella mutta hävisi Gwinnett Gladiatorsille.

Storm pelasi viimeisen pelinsä 19. huhtikuuta 2007 saman vuoden pohjoisdivisioonan semifinaaleissa saman osavaltion Cincinnati Cyclonesia vastaan. Ottelun lopputulos oli 0–4 ja ottelusarjan tulos 0–3 Cyclonesille. Kuudentoista ECHL-kautensa aikana Toledo Storm teki yhteensä tuloksen 610-395-103 voitti kaksi Riley Cupia, kaksi Brabham Cupia sekä kuusi divisioonamestaruutta.

Vuonna 2007 ohiolainen voittoa tavoittelematon yritys Toledo Arena Sports osti oikeudet Toledon alueelle ECHL:tä. Toledo Arena Sports suunnitteli rakentavansa uuden kiekkoareenan Toledon keskustaan vanhentuvan Sports Arenan korvaajaksi. Pian myynnin jälkeen se ilmoitti, että Toledo Storm ei kilpailisi vuoden 2006–2007 kauden jälkeen ennen kuin uusi areena valmistuisi, ja ECHL myönsi joukkueelle kahden vuoden tauon.

Helmikuussa 2008 toimitusjohtaja Joe Napoli ilmoitti, että Stormin entinen maalivahti ja vuosien 2003–2007 päävalmentaja Nick Vitucci palaisi valmentamaan joukkuetta sen palatessa liigaan vuonna 2009.[1] Viikko ilmoituksen jälkeen Toledo Arena Sports nimesi Stormin Walleyeksi viittauksena alueella suosittuun kalastusharrastajien saaliiseen valkosilmäkuhaan.

ECHL:n keskikauden johtajien kokouksen yhteydessä liiga ilmoitti, että Toledo Walleye kuuluisi American Conferencen pohjoisdivisioonaan[2][3] NHL:n palkinnonjakotilaisuudessa Las Vegasissa Detroit Red Wingsin toimitusjohtaha Ken Holland totesi, että Walleyesta tulisi Wingsin ECHL-yhtsistyökumppani kaudelle 2009–2010 ja että Wings lähettäisi yhden maalivahtikokelaistaan pelaamaan Toledoon kauden ajaksi.[4] Kesäkuussa 2009 Walleye ilmoitti aikataulun ensiesiintymiskaudelleen, joka alkaisi 16. lokakuuta kotikentällä Brabham Cupia puolustavaan Florida Everbladesia vastaan. Walleye pelaisi kotikentällään 15 ensimmäisestä 21 pelistään.[5] Elokuussa 2009 Walleye ilmoitti tehneensä toisen yhteistyösopimuksen, jonka myötä siitä tuli ECHL-yhteistyökumppani Chicago Blackhawksille ja Blackhawksin AHL-kumppani Rockford IceHogsille.

26. elokuuta 2009 Walleye teki ensimmäisen pelaajasopimuksensa keskushyökkääjä Malcolm MacMillanin kanssa, joka liittyi Walleyesiin Yhdistyneen kuningaskunnan EIHL-joukkueesta Belfast Giants. MacMillan oli pelannut ECHL:ssä aiemmin Florence Priden, Peoria Rivermenin, Cincinnati Cyclonesin ja Reading Royalsin riveissä.[6]

Ennen Walleyen ensiottelua joukkueen päävalmentaja Nick Vitucci nimesi puolustaja Ryan Stokesin joukkueen kapteeniksi ja Malcolm MacMillanin ja Adam Hobsonin keskustahyökkääjiksi.[7] Ottelu Floridaa vastaan päättyi Floridan voittoon 2–1 Walleyen kotikentällä. Ottelua seurasi 8 000 katsojaa loppuunmyydyssä hallissa, mikä oli uusi Toledon ammattilaiskiekon yleisöennätys.[8] Seuraavan illan ottelussa Everbladesia vastaan Walleyen maalivahtitulokas Jordan Pearce torjui 37 laukauksesta 35. Ottelu päättyi Walleyen voittoon 5–2.[9] Pelisarja Floridaa vastaan päättyi Toledon voittoon pelein 2&ndash1.[10] 20. lokakuuta Walleyen puolustaja Jamie Milam nimettiin ECHL:n Sher-wood- viikon pelaajaksi hänen tehtyään kolmen pelin sarjassa yhteensä viisi pistettä.[11]

Uudenvuodenaattona 2009 Walleyen puolustaja J.C. Sawyer ja hyökkääjä Maxime Tanguay valittiin American Conferencen All-Star -joukkueeseen ja he pelasivat kauden All-Star .ottelussa Ontarion Citizens Business Bank Arenalla 20. tammikuuta.[12] Samana päivänä Sawyer nimettiin American Conferencen All-Stars -joukkueen kapteeniksi.[13] Peruskauden päättyessä Sawyer valittiin ECHL:n yhteisjoukkueen ykköskokoonpanoon ja hänet valittiin myös vuoden puolustajaksi.[14] Keskustahyökkääjä Maxime Tanguay valittiin ECHL:n yhteisjoukkueen tulokaskokoonpanoon.[15]

Kauden 2012–2013 ensimmäinen kotiottelu, vastustajana Kalamazoo Wings.

Walleye varmisti paikkansa Kelly Cupin pudotuspeleissä maaliskuun 31. päivän ottelussa, joka päättyi rangaistuslaukauksilla Johnstown Chiefsin voittoon.[16] Walleye oli peruskauden päättyessä American Conferencen kahdeksannella sijalla, mikä varmisti joukkueen ensimmäisen pudotusottelun olevan peruskauden mestaria Charlotte Checkersiä vastaan.[17] Walleye sai laitahyökkääjä Adam Keefen hattutempun siivittämänä Charlottesta voiton 7–2 pelisarjan ensimmäisessä ottelussa. Myös keskushyökkääjä Tony Romano, puolustaja J.C. Sawyer ja laitahyökkääjät Akim Aliu ja Derek Nesbitt tekivät ottelussa pisteitä.[18]

• Päävalmentaja: Dan Watson
• Apuvalmentaja: Brent Bain
• Apuvalmentaja: Alden Hirschfeld
• Videovalmentaja: Matt Bollinger
• Fysiikkavalmentaja: Dan Jones
• Huoltopäällikkö: Dave Aleo
• Puheenjohtaja: Joe Napoli
• Toimitusjohtaja: Neil Neukam
• Kykyjenetsijä & Henkilöstöjohtaja: Ed Burkholder

Lähde: EliteProspects[20]