Tokugawa Yoshinobu

Yoshinobu syntyi 28. lokakuuta 1837 Miton daimion Tokugawa Nariakin seitsemänneksi pojaksi. Mito oli yksi Tokugawa-suvun haaroista, ja kaukaisessa yhteydessä shōgunin perimykseen. Keiki adoptoitiin Hitotsubashin sukuun. Hitotsubashi oli yksi Tokugawa kadettisuvuista ja yksi shōgunin perimykseen kuuluvista sukuhaaroista. Adoption kautta Keiki nousi asemaan, josta hän voisi kohota shōguniksi.[1]

Vuonna 1853 Matthew Perry saapui Japaniin mustien laivojensa kanssa ja vaati maata avaamaan rajansa. Shōgun Tokugawa Iesada kuoli 1858, ja Keiki asetettiin ehdolle hänen seuraajakseen. Miton vastustajat onnistuivat estämään Keikin pyrkimykset ja shōguniksi valittiin alaikäinen Tokugawa Iemochi. Keiki sekä hänen perheensä ja tukijansa asetettiin vuoteen 1862 kestäneeseen kotiarestiin. Hänet nimitettiin samana vuonna nuoren shōgunin holhoojaksi.[1]

Keiki nujersi vuonna 1864 kapinoivan Chōshūn joukot.[1] Kesällä 1866 Keiki johti bakufun joukot rangaistusretkelle Chōshūhun, mutta retki epäonnistui. Keiki käytti Iemochin kuolemaa taistelusta vetäytymisen tekosyynä.[2] Keikistä tuli shōgun vuonna 1866. Shōguniksi nousun yhteydessä hän vaihtoi nimekseen Yoshinobu. Hän luopui vallasta 1867, mutta oletti saavansa johtavan asemansa takaisin, kun hallintoa uudistettaisiin. Vastustajat kuitenkin toimivat ennen uudistusten toteuttamista. Uudistuksia vaativat Chōshūn ja Satsuman samurait valtasivat Kioton palatsin 3. tammikuuta 1868 ja julistivat keisarillisen vallan palaututetuksi. Tätä seurasi Boshin-sotana tunnettu lyhyt sisällissota. Keisarilliset joukot valtasivat Edon, ja Keiki antautui. Vallan siirtymistä shōgunaatilta keisarille kutsutaan Meiji-restauraatioksi. Antautumisensa jälkeen Yoshinobu määrättiin kotiarestiin Mitoon. Vuonna 1902 Yoshinobulle myönnettiin prinssin (kōshaku) arvo. Tokugawa Yoshinobu menehtyi Tokiossa 22. marraskuuta 1913.[1]