Toksoplasmoosi

Toksoplasmoosi on Toxoplasma gondii -nimisen itiöeläimen toksoplasman aiheuttama ihmisten ja eläinten yhteinen parasiittitauti. Toksoplasma on yksisoluinen alkueläin, joka pystyy lisääntymään suvullisesti ainoastaan kissaeläinten suoliston limakalvossa[1]. Tartunnan kotikissa saa yleensä syömällä raakaa taudinkantajaeläimen lihaa.

Toksoplasmoosi
Toksoplasmoosia aiheuttavia loisia mikroskooppikuvassa.
Toksoplasmoosia aiheuttavia loisia mikroskooppikuvassa.
Luokitus
ICD-10 B58
ICD-9 130
MedlinePlus 000637
MeSH D014123
Huom! Tämä artikkeli tarjoaa vain yleistä tietoa aiheesta. Wikipedia ei anna lääketieteellistä neuvontaa.

Oireet ja esiintyminen

Suomessa todetaan ihmisillä vuosittain 30–50 synnynnäistä toksoplasmoositapausta.[2] Yleensä tartunnan saanut lapsi on aluksi oireeton, mutta myöhemmin voi alkaa ilmetä ainakin näkö- ja silmävaurioita. Vauriot koskettavat monesti myös kuuloa ja koko aivoja, ja joskus sairauteen liittyy kehitysvammaisuutta, vesipäisyyttä, lihasvelttoutta ja kouristelua. Toksoplasmoosiin voi sairastua myös myöhemmällä iällä. Aikuisiällä hankittu tartunta on usein lähes oireeton. Kaikkiaan maailman väestöstä noin 30–60 prosenttia lienee saanut tartunnan jossain elämänsä vaiheessa,[3] Suomessa harvempi.[4] Synnynnäinen toksoplasmoosi on huomattavasti harvinaisempaa. Raskaana olevien toksoplasmoosi hoidetaan sen sikiölle aiheuttaman vaaran vuoksi.[1] Toksoplasma on vaarallinen sikiölle vain, jos raskaana oleva äiti saa ensi-infektion raskauden aikana. Vaaraa ei poikkeustapauksia lukuun ottamatta ole, jos äiti on jo jossain elämänsä vaiheessa sairastanut toksoplasmoositartunnan. Tämän voi testata tutkimalla, onko äidillä veressään toksoplasmoosin vasta-aineita.[5]

Toksoplasmoosi eläimissä

Toksoplasman kudoskystia esiintyy yleisesti mm. jyrsijöillä, linnuilla, lampailla, hirvillä ja sioilla. Tartunnan yleisyyttä edes tuotantoeläimissä ei ole kattavasti selvitetty, mutta mm. lampaista 24,6 prosenttia ja hirvistä 9,6 prosenttia on tutkimusten mukaan ollut seropositiivisia[6]. Tartunnan jälkeen kissalla on taudin itämisaika 3–13 vuorokautta, joissain tapauksissa yli 18 vuorokautta, jonka jälkeen se alkaa erittää ulosteissaan miljoonittain itiömäisiä tartuttavia ookystoja. Tämä tartuttava vaihe kestää yhdestä kahteen viikkoa, ja tuolloin muutoin terve kissa alkaa kehittää toxoplasma gondiin vasta-aineita eikä tämän jälkeen yleensä enää kertaakaan elämänsä aikana eritä näitä ookystoja. Ookystat ovat hyvin kestäviä ja säilyvät maaperässä kuukausia, jopa vuosia. Toksoplasma voi olla hengenvaarallinen sen isännille, mutta yleensä tartunnat ovat lieväoireisia. Toxoplasma gondii voi olla vaarallinen myös kissalle.[7][8][5]

Vuonna 2014 uutisoitiin, että maitovalailta oli löytynyt toksoplasmoositartuntoja. Tämä liittyy muutoksiin arktisissa eliöyhteisöissä, jotka puolestaan olivat yhteydessä jäämassojen pienenemiseen arktisilla alueilla.[9]

Tartunta ihmisiin

Ihminen voi saada toksoplasmatartunnan kissalta syömällä jotain tartunnan saaneen ja sitä erittäneen kissan ulosteilla saastunutta.[4] Ookystoja ei ole löydetty mm. kissojen turkista. Muita tartuntateitä ovat kudoskystia sisältävän lihan syöminen huonosti kypsennettynä; tartunta on suhteellisen yleinen mm. sialla, lampaalla ja hirvillä. Ookystoja sisältävää multaa voi myös joutua suuhun: esimerkiksi puutarhatöiden yhteydessä sitä jää helposti kynsien alle, ja sieltä se päätyy suuhun kynsiä pureskeltaessa tai ruokaa valmistettaessa. Huonosti puhdistettuihin, kypsentämättömiin vihanneksiin ja juureksiin tarttuu mukaan myös helposti ookystoja sisältävää multaa.[8][5]

Raskaaksi tulevan ei tarvitse luopua lemmikkikissasta toksoplasmoosin pelossa. Sikiötä vahingoittavan taudin voi saada, mikäli saa infektion raskauden aikana tai juuri ennen sitä. Tarvittaessa sekä äidiltä että kissalta voidaan tutkia vasta-ainetestillä, ovatko he jo sairastaneet toksoplasmoosin. Jos sekä äiti että kissa ovat negatiivisia, tartuntamahdollisuus on olemassa, jos kissa päästetään pyydystämään ulkona vapaana saalista tai sille syötetään raakaa lihaa. Ookystojen kypsyminen taudinaiheuttajiksi (= sporuloituminen) kestää ulosteessa yhdestä viiteen vuorokautta, joten hiekkalaatikon puhdistaminen päivittäin mielellään lähes kiehuvalla vedellä on kumihanskojen käytön ohella toimiva suojatoimenpide.[4] Tartuntaa voi välttää huolehtimalla raskauden aikana huolellisesta käsi- ja elintarvikehygieniasta sekä välttämällä lihaa mediumina tai raakana. Lihassa olevat toksoplasman kystat kuolevat, jos niitä pidetään kaksi vuorokautta pakastimessa alle −12 °C:ssa tai kuumennetaan yli 56 °C:een ruokaa valmistettaessa. [8][5][10]

Toksoplasmoosi ja mielenterveys

Vuonna 2009 Marylandin yliopiston tutkijat osoittivat ensimmäistä kertaa yhteyden itsemurhayritysten ja toksoplasmoosin välillä. Ihmiset, joilla oli toksoplasman vasta-aineita veressään, olivat suuremmalla todennäköisyydellä yrittäneet itsemurhaa. Toksoplasman kantajien itsemurhayrityksen todennäköisyys oli puolitoistakertainen verrattuna loisettomiin, ja itsemurhan todennäköisyys oli sitä suurempi, mitä enemmän heillä oli vasta-aineita.[11]

Vuonna 2006 valmistuneessa tutkimuksessa toksoplasmoosilla todettiin olevan merkittävä yhteys neuroottisuuteen.[12] Toksoplasman on epäilty aiheuttavan skitsofreniaa asettuessaan aivoihin. Se vaikuttaa ihmisen dopamiinijärjestelmään entsyymiensä avulla. Asia on tullut esille jo 1950-luvulla, kun on todettu, että skitsofreniaa sairastavilla on vasta-aineita kahdesta kolmeen kertaa todennäköisemmin kuin muilla. Skitsofreniapotilaiden dopamiinijärjestelmä on erilainen kuin terveillä. Skitsofrenialääke haloperidoli estää toksoplasman toimimisen. Teoria vaatii kuitenkin vielä lisätutkimuksia.[1]

Vuonna 2022 suomalainen tutkimusryhmä julkaisi teorian, jonka mukaan skitsofreniaan sairastumisen taustalla on geneettisen alttiuden, loistartunnan (esim. toksoplasmoosi) ja kroonisen stressin yhteisvaikutus.[13]

Lähteet
  1. Jani Kaaro, Vaikuttaako kissan loinen ihmisen mieleen, Tiede, HS, 1. marraskuuta 2011 D 2
  2. Jukka Lumio: Toksoplasmosi Terveysportti. 2013. Duodecim. Viitattu 17.2.2014.
  3. A. Forsius: Toksoplasmoosi (Historiallinen katsaus) saunalahti.fi. Viitattu 17.2.2014.
  4. Jouko Tuomisto: Saako kissanhiekasta toksoplasmoosin?
  5. Tanskanen T: Kissa zoonoosien välittäjänä (Lisensiaatin tutkielma) 2010. Eläinlääketieteellinen tiedekunta, Helsingin Yliopisto. Viitattu 17.2.2014. [vanhentunut linkki]
  6. Jokelainen et al.: Toxoplasma gondii in wild cervids and sheep in Finland: North-south gradient in seroprevalence 2010. Veterinary Parasitology. Viitattu 17.2.2014.
  7. Feline toxoplasmosis in Finland, Journal of Veterinary Diagnostic Investigation, viitattu 26.9.2012[vanhentunut linkki]
  8. Rantanen E: Toksoplasman esiintyvyys suomalaisissa kissoissa (Lisensiaatin tutkielma) Eläinlääketieteellinen tiedekunta, Helsingin Yliopisto 2010. Viitattu 17.2.2014.
  9. Maitovalailta löytyi kissojen loinen – jäämassojen hupeneminen päästää taudit mereen Helsingin Sanomat. Viitattu 17.2.2014.
  10. Jukka Lumio: Toksoplasmoosi 28.10.2019. Lääkärikirja Duodecim. Viitattu 17.1.2020.
  11. Kaaro J: Tutkimus: Kissan loinen yhdistetty naisten itsemurhariskiin 2012. Helsingin Sanomat. Viitattu 17.2.2014.
  12. Laffert K: Can the common brain parasite, Toxoplasma gondii, influence human culture? Royal Society. Viitattu 17.2.2014.
  13. Rantala Markus J., Luoto Severi, Borráz-León Javier I., Krams Indrikis: Schizophrenia: The new etiological synthesis. Neuroscience and Biobehavioral Reviews, 2022, nro 142. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 5.4.2023.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.