Toivo Härkönen

Härkösen vanhemmat olivat kivityömies Juho Härkönen ja Mari Kustaava Utriainen ja puoliso vuodesta 1943 Aune Maria Tuovinen. Härkönen tuli ylioppilaaksi Mikkelin lyseosta 1935 ja valmistui diplomi-insinööriksi Teknillisen korkeakoulun rakennusinsinööriosastolta 1943. Hän osallistui pioneerina sekä talvisotaan että jatkosotaan. Vuonna 1945 Härkönen tuli rautatiehallituksen palvelukseen ratainsinööriksi, 1946–1953 hän oli Imatran Voiman työpäällikkö ensin Imatrankosken voimalaitoksella ja sitten Petäjäskosken voimalaitoksella. Silta ja Satama -yhtiön työpäällikkö Härkönen oli 1953–1958 ja sitten perustamansa Sillanrakennus-yhtiön toimitusjohtaja vuodesta 1958.[1][2]

Vuonna 1961 Härkönen siirtyi Rautaruukin Raahen rautatehtaan rakennuspäälliköksi. Tehtaan ensimmäinen johtaja hänestä tuli rakennustöiden valmistuttua 1964 ja johtokunnan jäsen seuraavana vuonna. Vuonna 1976 Härkönen nimitettiin Rautaruukin varatoimitusjohtajaksi, yhtiön pääkonttorin siirto Helsingistä Ouluun oli hänen vastuullaan 1981. Eläkkeelle Härkönen jäi 1982, teollisuusneuvoksen arvonimen hän oli saanut vuonna 1973. Sotilasarvoltaan Härkönen oli reservin majuri (1967).[1][2][3]

• Rautatehdas Raaheen: muistelmia vuosilta 1961–67, 1984
• Sotavuodet etulinjalla: päiväkirja Kannakselta 1939–1944, 1985
• Jalkaväkirykmentti 43 jatkosodassa, 1992