Toinen kirje korinttilaisille

Nykyään tutkijat ovat lähes yksimielisiä siitä, että kirje on koottu vähintään kahdesta erillisestä kirjeestä. Yleisesti ajatellaan lukujen 1–9 olevan alun perin itsenäinen kirje, samoin kuin lukujen 10–13. Päällimmäinen syy tähän on siinä, että jaksojen tyylit poikkeavat toisistaan jyrkästi. Siinä missä luvut 1–9 ovat luonteeltaan sovittelevia, puolustaa Paavali luvuissa 10–13 kiivaasti apostolin asemaansa. Lähes yksimielisiä tutkijoiden keskuudessa ollaan lisäksi siitä, että jakeet 2.Kor.6:14–7:1 eivät ole alun perin Paavalin sanelemia, vaan ne on lisätty kirjeeseen siinä vaiheessa, kun se on toimitettu yhdeksi kokonaiseksi kirjeeksi.

Erimielisyys tutkijoiden kaskuudessa liittyy lähinnä siihen kumpi kirjeistä on varhaisempi. Teoria, jonka mukaan luvut 10–13 muodostaisivat varhaisemman kirjeen, olettaa juuri lukujen 10–13 sisältävän Paavalin jakeissa 2:3–4 mainitseman aikaisemman kirjeen, jota joskus kutsutaan "Kyynelkirjeeksi". Tämän teorian mukaan luvut 1–9 muodostaisivat myöhemmän kirjeen, jonka Paavali olisi kirjoittanut Korinttiin kriisitilanteen ratkettua. Tämäkin teoria, kuten yleensä kaikki teoriat, on kuitenkin jossain määrin kiistelty. Teoria on saanut osakseen kritiikkiä muun muassa siitä, etteivät luvut 10–13 sopisi Paavalin kuvaukseen siitä, kuinka hän kirjoitti "suuressa tuskassa, sydän raskaana ja kyynelsilmin", vaan kirjeen sävy on enemmänkin vihainen. Kuitenkin voidaan hyvin olettaa Paavalin hieman pehmittäneen aikaisemman kirjeensä sävyä sovun synnyttyä.

Toisen teorian mukaan luvut 1–9 muodostaisivat varhaisemman kirjeen, jonka sovitteleva sävy ei kuitenkaan ollut onnistunut ratkaisemaan Korintissa syntynyttä kriisiä. Tämän vuoksi olisi Paavali joutunut uudemman kerran puuttumaan tilanteeseen vielä ankarammin sanoin ja kirjoittanut kirjeen joka sisälsi luvut 10–13. Näin ollen ns. "Kyynelkirje" olisi kadonnut. Tämän näkemyksen puolustajat vetoavat muun muassa siihen, että jakeissa 8:16–18 Paavali kertoo lähettävänsä Tituksen ja "erään toisen veljen" Korinttiin. Teorian mukaan tähän tapahtumaan Paavali viittaisi jakeessa 12:18 jo tapahtuneena asiana. Tätäkin näkemystä voidaan kuitenkin kritisoida esimerkiksi siitä, ettei voida varmasti tietää onko kyse samasta tapahtumasta. Varsinkin kun jakeessa 7:7 Paavali puhuu Tituksen aiemmasta vierailusta korinttilaisten luona ja kirjoittaa Tituksen kertoneen heidän innosta/kiivaudesta Paavalin hyväksi. Lisäksi jakeessa 8:22 Paavali puhuu lähettävänsä "vielä erään veljen" eli kolmannen veljen, jota ei kuitenkaan jakeessa 12:18 mainita lainkaan.

Jonkin asteisen sovun on täytynyt kuitenkin syntyä, sillä Paavali on myöhemmin kirjoittanut Roomalaiskirjeen Korintista käsin. Toisaalta jotkin tutkijat pitävät Paavalin Roomalaiskirjeen jakeessa 15:23 esittämää kuvausta siitä, ettei hänellä "enää ole tehtävää näillä seuduilla" todistuksena siitä, että välit korinttilaisten kanssa olisivat menneet lopullisesti poikki. Toiset taas olettavat Paavalin tarkoittaneen sitä, että hänen evankelioimistyönsä Korintissa on saatettu päätökseen.

Mikäli kirje olisi alun perin kokonainen, olisi se todellisuudessa neljäs tai viides Paavalin Korintin seurakunnalle kirjoittamista kirjeistä, joista meille on säilynyt tieto. Mikäli kirjeitä oli neljä, olisivat ensimmäinen ja kolmas kirje tämän teorian mukaan kadonneet. Näin ollen todellisuudessa toinen kirje olisi Ensimmäinen kirje korinttilaisille, ja neljäs kirje Toinen kirje korinttilaisille. Nykytutkimuksen valossa ei kuitenkaan ole uskottavaa, että kirje olisi alun perin ollut yksi kokonainen kirje. Samoin ei voida olla täysin varmoja Paavalin Korinttiin lähettämien kirjeiden lukumäärästä.

Ei tiedetä varmasti, millainen vaikutus kirjeellä oli seurakunnalle. Paavali vieraili Korintissa pian kirjeen kirjoittamisen jälkeen (Apt. 20:2–3) ja viipyi siellä kolme kuukautta. Samaan aikaan hän kirjoitti Roomalaiskirjeen, ja lähetti seurakunnan merkkihenkilöiltä terveisiä Rooman seurakunnalle. Mikäli teoria, jonka mukaan luvut 10–13 muodostaisivat ns. "Kyynelkirjeen" pitää paikkansa, voidaan lukujen 1–9 perusteella olettaa sovun syntyneen.

Kirje antaa Paavalista hyvin inhimillisen kuvan. Se osoittaa inhimillistä haavoittuvuutta, henkistä vahvuutta, syvintä kiintymyksen tunnetta, ankaruutta, ironiaa, nuhtelua, itsensä puolustamista, oikeutettua omanarvontuntoa, heikkojen ja kärsivien puolustamista, sekä intoa Kristuksen kirkon eteenpäinviemiseen ja sen jäsenten hengellisen elämän edistämiseen.

Kirjeen sisältö voidaan jakaa seuraavasti:

1. Paavali puhuu omasta elämästään ja hengellisestä työstään, ja osoittaa lämpimän kiintymyksensä korinttilaisia kohtaan. (2 Kor. 1–7)
2. Hän antaa ohjeet keräyksestä, joka suoritettiin Juudean seurakunnan köyhille. (2 Kor. 8–9)
3. Hän puolustaa omaa apostolista virkaansa, ja puolustautuu väärien opettajien ja hänen vastustajiensa esittämiä syytöksiä ja vihjailuja vastaan. (2 Kor. 10–13)

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Toinen kirje korinttilaisille Wikimedia Commonsissa