Toinen Taiwaninsalmen kriisi
Toinen Taiwaninsalmen kriisi oli vuonna 1958 sotilaallinen yhteenotto Kiinan kansantasavallan ja Kiinan tasavallan (Taiwan) välillä.
Toinen Taiwaninsalmen kriisi | |||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|
| |||||||
Osapuolet | |||||||
Komentajat | |||||||
Mao Zedong |
Tšiang Kai-šek | ||||||
Vahvuudet | |||||||
215 000 |
92 000 | ||||||
Tappiot | |||||||
200 sotilasta kuoli |
2 500 sotilasta kuoli |
Taiwaninsalmen yllä käytiin heinäkuun 1958 lopussa ilmataisteluja. Neuvostoliiton johtaja Nikita Hruštšov kävi tuolloin Pekingissä neuvottelemassa Kiinan ja Neuvostoliiton sotilasyhteistyöstä, mutta sopimusta ei syntynyt keskinäisen epäluottamuksen vuoksi. Varsinainen kriisi käynnistyi, kun Kiinan kansantasavallan armeija aloitti 24. elokuuta 1958 kolmetoista päivää jatkuneen ankaran tykkitulen, joka kohdistui Taiwanille kuuluneeseen Kinmenin saareen aivan mantereen edustalla. Yleisen käsityksen mukaan Kiinan johtaja Mao Zedong määräsi operaation nähdäkseen Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton reaktiot, uhkaillakseen Taiwanin hallintoa siltä varalta että se suunnittelisi sotaretkeä mantereelle sekä innostaakseen kiinalaisia käynnissä olleeseen suurena harppauksena tunnettuun taloudelliseen kampanjaan. Mao yritti mahdollisesti painostaa Hruštšovia jyrkempään politiikkaan Yhdysvaltoja vastaan.[1]
Taiwanin liittolainen Yhdysvallat lähetti Taiwaninsalmelle nopeasti kuusi lentotukialusta ja ydinpommeilla varustettuja pommikoneita. Neuvostoliitto piti Kiinan provokaatiota turhana, joten Mao ei edennyt pidemmälle. Koska Hruštšov oli ilmaissut avoimen tukensa Kiinalle vasta sen jälkeen kun Kiina oli jo aloittanut avoimet neuvottelut Yhdysvaltojen kanssa, kriisi lisäsi Maon ja kiinalaisten epäluottamusta Hruštšoviin ja Neuvostoliittoon. Mao katsoi kuitenkin sitoneensa Neuvostoliiton Kiinan puolustamiseen ja vaikeuttaneensa Hruštšovin mahdollisia liennytyspyrkimyksiä.[1] Kiina jatkoi Kinmenin saaren tulittamista aina parittomina päivinä vuoteen 1979 saakka, jolloin Kiina ja Yhdysvallat solmivat normaalit diplomaattisuhteet.[1] Taiwan vastasi tuleen parillisina päivinä.[2]
Katso myös
Lähteet
- Lauri Paltemaa & Juha A. Vuori: Kiinan kansantasavallan historia, s. 114–116. Gaudeamus, Helsinki 2012.
- Exploring Chinese history: The Second Taiwan Crisis