Toimeentulotuki

Toimeentulotuen saajien määrä moninkertaistui 1990-luvun laman aikana, ja pitkään toimeentulotuen varassa elävien määrä oli vuodesta 1994 lähtien yli kolminkertainen 1980-lukuun verrattuna.[12] Tuen saajien määrää vuoden 1994 jälkeen lisäsi niin sanotun suppean perusosan poistuminen käytöstä.

Perustoimeentulotukeen kuuluvat perusosalla katettavat menot sekä muut perusmenot. Perustoimeentulotuen myöntäminen ja maksaminen siirtyivät Kelan hoidettavaksi vuoden 2017 alussa.[14]

Toimeentulotuen perusosa on kiinteä summa, joka on tarkoitettu jokapäiväisen elämän välttämättömiin menoihin. Näitä menoja ei siis huomioida erikseen toimeentulotuessa, vaan ne sisältyvät toimeentulotuen perusosaan yhtenä kokonaisuutena. Henkilö saa itse päättää, mihin perusosansa käyttää eikä perusosalla katettavista menoista tarvitse esittää tositteita, kuten kuitteja tai laskuja. Tällaisia menoja ovat muun muassa ruoka, vaatteet, vähäiset terveydenhoitomenot (ilman reseptiä ostettavat lääkkeet, esimerkiksi itsehoitolääkkeet) ja vastaavat muut jokapäiväiseen toimeentuloon liittyvät menot.[16]

Jos toimeentulotukea myönnetään lyhyemmäksi ajaksi kuin kuukaudeksi (toimeentulotukilaki 15 §), toimeentulotuen määrä päivää kohden lasketaan jakamalla kuukausittainen perusosan määrä kolmellakymmenellä.

Perusosan lisäksi toimeentulotukea voidaan myöntää muihin perusmenoihin (toimeentulotukilaki 7 b §), joista täytyy esittää tarvittavat selvitykset (esimerkiksi laskut). Perustoimeentulotuessa huomioitavia menoja ovat esimerkiksi asumismenot (vuokra, vastike, taloussähkö ja kotivakuutus), välttämättömät henkilötodistuksen hankintamenot, lasten päivähoitomenot sekä muut kuin vähäiset terveydenhuoltomenot julkisia terveydenhuollon palveluja käyttäen. Näitä menoja voidaan ”kohtuullistaa” eli esimerkiksi vuokraa, sähkönkulutusta tai kotivakuutusta ei hyväksytä tietyn summan yli menevältä osalta, mikäli ne eivät vastaa Kelan kohtuullisena pitämää tasoa.[16] Kela ei korvaa pääsääntöisesti Helsingissä asuvalle sinkulle yli 675 euroa[17] ylittävää vuokranosaa, jos kaupungissa on tarjolla edullisempia vuokra-asuntoja[18]. Kahden hengen talouksilla vastaava raja on 800 euroa[17].

Kunnan sosiaalitoimisto voi harkintansa mukaan myöntää täydentävää toimeentulotukea erityisistä olosuhteista johtuviin muihin menoihin (toimeentulotukilaki 7 c §). Täydentävää toimeentulotukea myönnettäessä otetaan huomioon tarpeellisen suuruisina erityismenot, joita ovat muut kuin muihin perusmenoihin kuuluvat asumisesta aiheutuvat menot ja henkilön tai perheen erityisistä tarpeista tai olosuhteista johtuvat, toimeentulon turvaamiseksi tai itsenäisen suoriutumisen edistämiseksi tarpeelliseksi harkitut menot. Henkilön tai perheen erityisenä tarpeena tai olosuhteena voidaan pitää esimerkiksi pitkäaikaista toimeentulotuen saamista, pitkäaikaista tai vaikeaa sairautta sekä lasten harrastustoimintaan liittyviä erityisiä tarpeita.

Täydentävässä toimeentulotuessa ei ole suljettu pois mitään menolajeja, jos menot harkitaan asiakkaalle tarpeellisiksi. Toimeentulotukilaki ei aseta ylärajaa täydentävänä toimeentulotukena myönnettävälle määrälle, vaan arvio hyväksyttävän menon tarpeellisesta suuruudesta tehdään asiakaskohtaisen harkinnan mukaan.[19]

Kunnat myöntävät lisäksi ehkäisevää toimeentulotukea, jonka perusteista ne päättävät itse. Sen tarkoituksena on edistää henkilön ja perheen omatoimista suoriutumista ja ehkäistä syrjäytymistä. Ehkäisevää toimeentulotukea voidaan myöntää esimerkiksi ylivelkaantumisesta tai taloudellisen tilanteen äkillisestä heikentymisestä aiheutuvien vaikeuksien lieventämiseksi.[20]

Toimeentulotuesta annetun lain mukaan toimeentulotuen perusosaan on oikeus jokaisella Suomessa asuvalla henkilöllä, jos hänen tai hänen ja hänen mahdollisen avo- tai aviopuolison yhteenlasketuista tuloista ja pankkisäästöistä sekä mahdollisten osakkeiden ja muun "helposti realisoitavan" omaisuuden realisoinnista käteen jäävä rahasumma alittaa toimeentulotuen perusosan määrän vuokran, sähkön, veden, kotivakuutuksen ja muiden pakollisten asumis- ja hyväksyttäväksi katsottujen terveydenhoitokulujen jälkeen. Itse asuttua osakeasuntoa tai omakotitaloa, työmatkoihin tarvittavaa autoa ja tarpeellista koti-irtaimistoa ei kuitenkaan tarvitse myydä ennen toimeentulotuen hakemista.[21][22] Kelan edustajan mukaan autoa ei tarvitse myydä myöskään silloin, jos asuu julkisen liikenteen ulottumattomissa tai jos sen myynnistä nettoaisi alle 5 000 euroa. Kelalla on lisäksi velvollisuus myöntää hakijalle toimeentulotukea omaisuuden myynnin ajaksi, jonka se perii takaisin, kun kauppasumma on maksettu.[23]

Esimerkiksi vuonna 2014 yksin asuva lapseton, jolla jää asumiskulujen jälkeen käteen alle 480,20 € kuukaudessa, oli oikeutettu toimeentulotukeen ja sen perusosaan. Kunnat määrittelevät yleensä normilla perheen koon mukaiset maksimiasumismenot. Ne pitää kuitenkin voida ylittää, jos tukea saavalla taloudella ei ole todellista mahdollisuutta saada tyydyttävän asumistason normihintaista asuntoa. Lisäksi normin ylittävä vuokra on otettava huomioon vähintään kolmen kuukauden ajan.

Oikeus perustoimeentulotukeen syntyy, kun tuloista/varoista ja toimeentulotuessa hyväksyttävistä välttämättömistä menoista on tehty laskelma, joka osoittaa tulojen/varojen riittämättömyyden kyseisiin menoihin. Vaikka tulot olisivat sen suuruiset, että oikeutta perustoimeentulotukeen ei laskelman mukaan synny, henkilöllä tai perheellä voi olla tilanteesta riippuen oikeus täydentävään ja/tai ehkäisevään toimeentulotukeen. Kuitenkin jotta täydentävää ja ehkäisevää toimeentulotukea voidaan myöntää, edellytyksenä on, että perustoimeentulotukea on haettu Kelasta.[24]

Muut toimeentulotuen osat kuin perusosa ovat ns. "harkinnanvaraisia". On hyvä huomata, että vaikka ei ole oikeutettu perusosaan, voi olla oikeutettu perustellusta syystä harkinnanvaraisiin tukiin. Toisaalta oikeus perusosaan ei takaa oikeutta harkinnanvaraisiin osiin, vaan niitä myönnetään vain perusteltuihin tarpeisiin. Perusteluissa väärien tietojen antaminen on rikos ja sosiaaliturvan väärinkäyttöä. Niiden paljastuminen johtaa lähes poikkeuksetta poliisitutkintaan ja tuomioon. Toimeentulotuesta päättävillä on pääsy muun muassa Kelan järjestelmiin, jotka tarkastavat automaattisesti esimerkiksi verottajalta työssä käyvät henkilöt.

Toimeentulotukeen ovat Suomessa oikeutettuja sellaiset henkilöt, jotka eivät saa riittävää toimeentuloa omista tai samassa taloudessa asuvien tuloista taikka realisoimalla omia tai asuinkumppaniensa pankkitalletuksia tai muuta omaisuutta[25]. Sosiaali- ja terveysministeriön ohjeistuksen mukaan käytettävissä olevat varat kuten säästöt, arvopaperit ja muu helposti realisoitavissa oleva omaisuus otetaan huomioon kohtuullisuusharkintaa käyttäen esimerkiksi siten, että säästöistä voidaan vähäinen osa jättää henkilön tai perheen itsenäisen suoriutumisen turvaksi[26]. Lisäksi Helsingin hallinto-oikeuden ennakkopäätöksen mukaan sellaisia pankkisäästöjä, jotka hakija on säästänyt aiemmin saamastaan toimeentulotuesta, ei saa vähentää toimeentulotuesta silloin kun hakijalla ei ole ollut välillä muita tuloja[27]. Käytännössä kuntien sosiaalitoimen linja on ollut kuitenkin sellainen, että kaikki pankkitalletukset vähennetään täysimääräisesti toimeentulotuesta. Vakinaista asuntoa, tarpeellista asuinirtaimistoa, ammatinharjoittamiseen kuuluvia työvälineitä sekä sellaisia varoja, joiden katsotaan olevan tarpeen jatkuvan toimeentulon turvaamiseksi ei saa kuitenkaan huomioida realisoitavana omaisuutena[25]. Alle 18-vuotiaan lapsen varoja ei myöskään saa ottaa huomioon siltä osin kuin ne ylittävät hänen osaltaan toimeentulotuessa huomioon otettavat menot.

Etävanhemman tulot eivät nosta toimeentulotuen varassa elävien lasten elintasoa, koska saadut elatusmaksut vähennetään toimeentulotuesta.[28]

Veronpalautukset vähentävät toimeentulotuen määrää, koska ne lasketaan tuloiksi. Jälkiveroja sen sijaan ei lueta toimeentulotukeen oikeuttaviksi menoiksi, koska ne tulkitaan velkojen maksuksi, eikä toimeentulotukea myönnetä pääsääntöisesti velkojen maksuun[29]. Myös vanhempien tai isovanhempien antamat rahalliset, vähäistä suuremmat, avustukset voidaan vähentää kokonaisuudessaan toimeentulotuesta.

Toimeentulotuen perusosa on sidottu kansaneläkeindeksiin[25], eli sitä korotetaan vuosittaisen inflaation mukaan. Toimeentulotuki ei kuitenkaan seuraa yleistä tulotason nousua, minkä vuoksi toimeentulotuen saajat ovat köyhtyneet viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana 40 prosenttia suhteessa muuhun väestöön.[30]

Avo- tai avioliitossa elävälle lapsettomalle henkilölle maksettiin vuonna 2012 toimeentulotukea pääsääntöisesti vain siinä tapauksessa, ettei hänellä tai hänen puolisollaan ollut säästöjä tai arvopapereita ja hänen sekä hänen puolisonsa yhteenlasketuista tuloista jää vuokran tai yhtiövastikkeen, sähkölaskun, kotivakuutuksen, hyväksyttyjen terveydenhoitokulujen sekä työ- tai opiskelumatkakulujen jälkeen käteen henkeä kohden alle 391 euroa kuussa[31].

Jos taloudessa on yksi tai useampi työssäkäyviä tai omaishoitajina toimivia henkilöitä, toimeentulotuki on mitoitettava siten, että talouden yhteenlaskettuihin kokonaisnettotuloihin jää toimeentulonormin ylittävä ylimääräinen rahasumma, niin kutsuttu kannustusraha, jonka suuruus on vähintään 20 senttiä jokaista ansaittua euroa kohden, kuitenkin enintään 150 euroa taloutta kohti[32]. Tämä ei kuitenkaan koske työvoimahallinnon osoittamaa palkatonta pakkotyötä tekeviä henkilöitä, vaan heidän kannustuslisänsä ulosmitataan täysimääräisenä toimeentulotuesta[33]. Ylläpitokorvaus on kokonaisuudessaan tuloa, jota ei oteta huomioon toimeentulotukea laskettaessa. Yleensä kunnat ottavat myös matkakulut menoina huomioon.

Tuloina otetaan tietyin poikkeuksin huomioon kaikki henkilön tai perheenjäsenten käytettävissä olevat tulot ja tuet. Vähäisimmätkin avustukset kuten armeijan päivärahat saatetaan ottaa kokonaisuudessaan huomioon. Myös nostetut lainat ja vanhempien, sukulaisten tai ystävien suorittamissa tilillepanoissa näkyvät lainat tai myydyistä tavaroista saadut tilillepanot vähentävät toimeentulotuen määrää, koska ne katsotaan tuloiksi. Takaisin maksettuja rahoja ei kuitenkaan lasketa menoiksi, ellei kyseisestä lainasta ole tehty virallista velkakirjaa. Ulosmitattua palkanosaa ei kuitenkaan lasketa tuloksi. Perheiltä tuloina vähennetään lapsilisät ja elatustuki.

Ennen toimeentulotuen myöntämistä hakijaa ohjataan hakemaan kaikki muut mahdolliset lakisääteiset etuudet. Tällaisia ovat muun muassa työttömyysturva, eläke- ja sairausturva, asumistuki sekä opintotuki ja opintolaina. Säästöt ja helposti rahaksi muutettava omaisuus, kuten kesämökki, tulee käyttää ennen toimeentulotuen hakemista. Mahdollinen omistusasunto, asunnon irtaimisto tai työvälineet eivät kuitenkaan vaikuta tuen saantiin. Asuntovelan lyhennyksiä ei kuitenkaan huomioida laskettaessa tulojen riittämistä elämiseen. Tämä pätee myös muiden velkojen lyhennyksiin ja korkoihin.

Jos toimeentulotuen saajalla on kiinteää omaisuutta, kuten kesämökki tai kiinteistömuotoinen sijoitusasunto, metsää, peltoa, tms, ei sosiaalitoimisto voi määrätä ko. omaisuutta myytäväksi. Sen sijaan sosiaalitoimi voi tehdä hallinto-oikeudelle hakemuksen omaisuuden realisoimiseksi.

Ensimmäisellä hakukerralla on talonkirjaote ja mahdollinen vuokrasopimus sekä esitettävä hakijan taloudessa asuvien henkilöiden tiliotteet ja mahdolliset palkkalaskelmat viimeisen kahden kuukauden ajalta. Lisäksi on annettava selvitykset kaikista muista tuloista. Opiskelijoiden on esitettävä myös opintolainaselvitys. Yksityisyrittäjien on esitettävä yrityksen tase- ja tuloslaskelma sekä kirjanpitäjän todistus tuloista ja nostetusta palkasta.

Lisäksi on oltava mukana kuitit kuukauden vuokranmaksusta, sähkölaskusta ja mahdollisista muista erikseen korvattavista asumiskustannuksista, kuitit viimeisen kuukauden sairauskuluista, päivähoitomaksuista, elatusmaksuista ja opintolainojen koroista sekä selvitys asuntolainoista. Jatkossa on täytettävä kuukausittain kolmisivuinen hakemus samoine tietoineen ja toimitettava esimerkiksi tiliotteet ja työvoimatoimiston hakijakortti.

Tukipäätös tehdään yleensä kalenterikuukaudeksi kerrallaan.

Lain mukaan toimeentulotukipäätös on tehtävä seitsemässä arkipäivässä. Kiireellisissä tapauksissa se pitää voida antaa päätös jo samana päivänä tai viimeistään seuraavana arkipäivänä.[34] Toimeentulotuki on maksussa edeltävän kuukauden viimeisenä arkipäivänä. Käytännössä kunnilla on kuitenkin ollut laajalti vaikeuksia suoriutua hakemusten käsittelystä lain vaatimassa ajassa, ja jonot ovat viikkoja. Erityisesti jonoja on ollut Turussa ja Itä-Suomessa.[35] Oikeusasiamies on antanut jonoista moitteita muun muassa Espoolle ja Turulle.[36][37]

Vuoden 2017 alusta toimeentulotuen perusosan hakeminen siirtyi Kelaan. Siitä huolimatta kuntien sosiaalityöntekijät tekevät edelleen päätökset täydentävästä ja ehkäisevästä toimeentulotuesta, joita myönnetään tarvittaessa toimeentulotuen perusosan lisäksi.[38] Päätös syntyi alun perin maaliskuussa 2014 hallituksen kehysriihessä. Tätä ratkaisua ajoivat erityisesti Vihreät.[39] Aiemmin maksatuksesta on vastannut oman asuinkunnan tai viimeisimmän asuinkunnan sosiaalivirasto tai myöhemmin sosiaali- ja terveysvirasto. Siirtoa on perusteltu muun muassa sillä, että asiakkaan kohtaama byrokratia vähenee, kun kaikki perustuet saa samalta luukulta Kelasta. Samalla kuntien sosiaalityöntekijät pystyvät keskittymään henkilökohtaista palvelua vaativaan sosiaalityöhön. Kunnista toisaalta katoaa niiden 1 800 hengen työpaikat, jotka ovat käsittelemässä tukipäätöksiä. Muun muassa tästä syystä ratkaisusta koituu noin 52,5 miljoonan euron säästöt.[40]

Perusosan alentaminen tulee kyseeseen, jos laiminlyö velvollisuuden pitää huolta itsestään ja elatuksestaan. Tällöin voidaan joutua alentamaan 20 % tai enintään 40 % perusosasta.[41]

Jos toimeentulotuen saaja on kieltäytynyt hänelle tarjotusta työstä tai muusta työllistämistoimenpiteestä ilman hyväksyttävää syytä, tai on esimerkiksi unohtanut saapua paikalle, perusosaa voidaan alentaa 20 prosenttia enintään kahden kuukauden ajaksi. Toimeentulotukea alennetaan myös, jos todetaan työnhaku jätetyksi uusimatta työvoimatoimistossa tai jos työnhaun ei katsota olevan aktiivista. Jos hakija toistuvasti kieltäytyy töistä ja työllistämistoimenpiteistä, perusosaa voidaan leikata yhteensä 40 prosenttia.

Päätoimisella opiskelijalla, palkansaajalla, yrittäjällä, sairaalla henkilöllä tai vastaavilla ei kuitenkaan ole velvollisuutta ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi.[42] Päätoimisen opiskelun kriteerit on määritelty opintotukilaissa[43] sekä työttömyysturvalaissa, [44] jossa on määritelty myös päätoimisen opiskelun päättymisestä.[45]

Alle 25-vuotiaan ammattikouluttamattoman nuoren toimeentulotuen perusosaa voidaan alentaa 20 prosenttia, mikäli hän on keskeyttänyt koulutuksen tai mikäli hän "kieltäytyy koulutuksesta"[46].

Jos perusosaa leikataan, kunnan sosiaalityöntekijän tulee yhdessä asiakkaan kanssa tehdä suunnitelma, jossa ilmenee kuinka asiakas voi parantaa toimeentulomahdollisuuksiaan. Sosiaalityöntekijöiden kanssa tehtyjen suunnitelmien laiminlyönti voi johtaa vähennyksiin.

Jos perusosan alentaminen perustuu siihen, että hakija ei ole menetellyt annetun ohjauksen mukaisesti, tulee annettu ohjaus ja sen laiminlyönti ilmetä päätöksestä. Päätöksestä on aina myös löydyttävä millä tavoin on arvioitu, ettei alentaminen vaaranna henkilön ihmisarvoisen elämisen edellyttämää turvaa ja ole kohtuutonta asiakkaalle.[47]

Jos asiakas on tyytymätön saamaansa palveluun tai kohteluun, hän voi kääntyä sosiaaliasiamiehen puoleen. Sosiaaliasiamies neuvoo oikeuksista ja auttaa asian korjaamisessa. Sosiaaliasiamieheen voi olla yhteydessä internetissä kansalaisten sähköisessä asiointipalvelussa suomi.fi -asiointitilillään lähettämällä ja vastaanottamalla viestejä. Sosiaaliasiamiehen muut yhteystiedot saa myös kunnan puhelinkeskukselta, neuvonnasta, sosiaalivirastosta, kunnan Internet-sivulta tai puhelinluettelosta.[48]

Muutoksenhakupyynnön voi tehdä päätöksen mukana yleensä toimitettavalla muutoksenhakulomakkeella, joka on lähetettävä tietyn ajan kuluessa päätöksen teosta.

Mikäli asiakas kokee saamansa kohtelun olevan lain vastaista, saa tietoa oikeuksista sosiaaliasiamieheltä ja ilmaista lainopillista neuvoa julkisesta oikeusavusta.

Lain vastaista tai epäasiallista kohtelua saanut voi kannella:

1. oikeuskanslerille tai
2. eduskunnan oikeusasiamiehelle tai
3. aluehallintovirastoon tai
4. asiaa hoitaneen viranhaltijan esimiehelle.

Toimeentulotuki perustuu lakiin toimeentulotuesta (1997/1412).[25] Lisäksi on useita muita lakeja, kuten lait sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (812/2000) ja asiakastietojen sähköisestä käsittelystä (159/2007).[49][50]

Toimeentulotukilaki toteuttaa osaltaan perustuslain 19 §:n 1 momenttia, joka sääntelee oikeutta sosiaaliturvaan.[19]

Toimeentulotuki rakentuu toimeentulotukilain mukaan perustoimeentulotuesta (perusosa ja muut perusmenot, 7–7 b §), täydentävästä toimeentulotuesta (7 c §) sekä ehkäisevästä toimeentulotuesta (13 §). Toimeentulotukilain 6 §:n mukaan tuen hakijan ja hänen perheensä tulot ja varat otetaan huomioon perustoimeentulotukea myönnettäessä. Toimeentulotuen myöntäminen edellyttää laskelman tekemistä.

Suomen oikeusjärjestelmä on katsonut, että toimeentulotukea voi hakea myös sähköpostitse. Asiaa on käsitelty Turun hallinto-oikeudessa 2010 [51].

Myös apulaisoikeuskansleri on vuonna 2012 saattanut yleiseen tietoon näkemyksensä, jonka mukaan toimeentulotukea on voitava hakea myös sähköisesti. Perusteluna on mainittu muun muassa, että sähköisen asioinnin mahdollistaminen toimeentulotukiasioissa olisi myös perusoikeuksien toteutumisen kannalta perusteltua. Apulaisoikeuskansleri totesi, että lainsäädännössä ei ole asetettu ehdotonta velvollisuutta järjestää mahdollisuus sähköiseen asiointiin. Hän saattoi kuitenkin kaupungin tietoon näkemyksensä siitä, että tarjotessaan mahdollisuuden sähköiseen asiointiin viranomaisen tulee sallia sähköinen asiointi myös toimeentulotukiasioissa siitä huolimatta, ettei sähköpostitse lähetetyn viestin tietoturvaa pystytä varmistamaan. Tällöin viranomaisen on selkeästi tuotava esiin asiaan liittyvä tietoturvaongelma.[52]

Vuonna 2021 toimeentulotuen kokonaismenot olivat 765 miljoonaa euroa. Perustoimeentulotukea maksettiin 710 miljoonaa euroa, täydentävää toimeentulotukea 31 miljoonaa ja ehkäisevää toimeentulotukea 20 miljoonaa euroa. Kuntouttavan työtoiminnan korvauksia maksettiin osana toimeentulotukea 4 miljoonan euron edestä.[4][5]

Toimeentulotukea maksettiin vuonna 2012 yhteensä 703,3 miljoonaa euroa[53], mikä vastasi noin 1,4 prosenttia valtion 50,4 miljardin euron suuruisesta budjetista[54]. Tuen alikäyttö on yleistä ja kansalaisilta jäi saamatta toimeentulotukea vuonna 2010 yli 600 miljoonan euron edestä.[55][56] Perustoimeentulotuen hallinnolliset kustannukset olivat vuonna 2019 noin 100 milj.euroa[57]

Toimeentulotuki on verovapaa sosiaalietuus.[58]

Vuonna 2019 Kelaan tehtiin 1,6 miljoonaa perustoimeentulotuen hakemusta, josta 75 % tehtiin verkon välityksellä.[59] Vuonna 2021 toimeentulotukeen liittyen tehtiin 1,8 miljoonaa päätöstä. Näistä muuttui noin prosentti muutoksenhaussa. Osan käsittelijöistä on odotettu tekevän päivittäin 15 toimeentulotukeen liittyvää päätöstä.[10]

Kunnat olivat vuonna 2020 tyytyväisiä Kelan kehittämiin digitaalisiin palveluihin. Kiitosta sai asioinnin nimettömyys, joka on voinut estää tuen hakemista pienemmillä paikkakunnilla leimautumisen pelon vuoksi. Sähköinen asiointi koettiin kunnissa nopeaksi ja joustavaksi.[59] Ehkäisevä ja täydentävä toimeentulotuki siirtyi vuoden 2023 alussa hyvinvointialueiden hoidettavaksi.[60]

Tuen käsittelyn siirto Kelaan on tuonut sähköisen maksusitoumuksen apteekkiin, jota kunnat eivät voineet myöntää aikaisemmin. Asiakkaiden kohtelu on muuttunut tasa-arvoisemmaksi. Aikaisemmin eri kunnilla oli erilaisia käytäntöjä ja tulkintoja laista.[59]

Perustoimeentulotukea alkuvuonna 2020 saaneista 30 % puhui äidinkielenään vierasta kieltä, pääkaupunkiseudulla 51 %. Saajista 18 % ei ollut Suomen kansalaisia, pääkaupunkiseudulla 28 %. Tätä selittää osittain maahanmuuttajien korkeampi työttömyysaste. Kelan suunnittelijan mukaan nämä luvut antavat suuntaa sille, mikä on maahanmuuttajien osuus toimeentulotuen saajista, koska sopivia tilastoja ei ole.[9]

Vuonna 2010 Helsingin väestöstä 8,2 prosenttia oli maahanmuuttajia, joihin kohdistui 27 prosenttia toimeentulotukimenoista. OECD-maista tulleilla maahanmuuttajilla oli jopa suomalaista kantaväestöä vähemmän toimeentulotuen saajia, sillä he ovat muuttaneet useasti työn perässä. OECD-maista Turkista ja Virosta tulleilla oli suurin riski päätyä toimeentulotuen varaan. Korkein riski on Afrikan pakolaismaista ja Lähi-idästä tulleilla, joista tulevat maahanmuuttajat saavat myös vuodessa keskimäärin 300–1 600 euroa kantaväestöä enemmän toimeentulo­tukea. Ero selittyy pääasiassa sillä, että heillä on keskimäärin enemmän tukikuukausia vuodessa kuin kantaväestöllä. Hiljattain muuttaneiden pakolaisten kohdalla tuensaajien suurta osuutta selittää se, että heille maksetusta toimeentulotuesta on merkittävä osa kotoutumistukea. Kotoutumisprosessi kestää pakolaisilla kauan ja heidän on vaikea siirtyä toimeentulotuelta työmarkkinoille. Syynä tähän voivat olla monet tekijät, kuten kielitaidon tai koulutuksen puute. Lisäksi selityksenä voivat olla kulttuurilliset seikat ja diskriminointi työmarkkinoilla. OECD-maiden ulkopuolelta muuttaneilla osuus kuitenkin laski maassaoloajan mukana.[61] Helsingissä vuonna 2013 toimeentulotuen saajista joka neljäs oli ulkomaalainen.[62]

Espoossa ulkomaalaisten toimeentulotukiasiakkaiden määrä on kasvanut neljässä vuodessa noin 40 prosenttia aina vuoteen 2013 saakka. Espoolaisista vajaat 8 prosenttia on ulkomaalaisia, toimeentulotuen saajista 21 prosenttia. Vantaalla joka viides toimeentulotuen saaja oli vuonna 2012 ulkomaalainen.[62]

Vuonna 2013 tuensaajia oli pelkästään Helsingissä lähes 2 500 odotettua enemmän, mikä aiheutti noin 21 miljoonan euron budjetin ylityksen. Budjetin ylitys maksoi siis noin 8 400 euroa per uusi toimeentulotuen saaja.[63]

Pakolaisten kohdalla valtio korvaa kunnalle kaikki toimeentulotukikulut kolmen ja paluumuuttajien toimeen­tulotukikulut viiden ensimmäisen maassaolovuoden ajalta.[64]

Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymässä (aiemmin Kainuun maakunta -kuntayhtymä) oli mahdollista tehdä sähköinen toimeentulotukihakemus 1. toukokuuta 2009 lähtien.[65] Helsingissä tukea pystyi hakemaan Helsingin kaupungin eAsiointi-palvelussa. Useiden lykkäysten jälkeen marraskuussa 2013 alkoi Läntisellä sosiaaliasemalla Haagassa toimeentulotuen hakemisen koekäyttö internetissä, joka on määrä ottaa käyttöön muualla Helsingissä vuonna 2014. Helsingin kaupungin sosiaalivirastolle järjestelmän toimittaa entinen Logica, nykyinen CGI Suomi, ja se maksaa arvioiden mukaan laitehankinnat mukaan lukien noin 3,4 miljoonaa euroa. Helsingin järjestelmän hintalappu on muun muassa Helsingin Sanomien esittämien arvioiden mukaan noussut siitä syystä, ettei järjestelmän hankintaa ole tehty hankintalain mukaisesti, sillä hankintaa ei ole lainkaan kilpailutettu. Myös Vantaalla ja Kainuussa on saman toimittajan erikseen laskuttamat ja toimittamat järjestelmät.[66][67][68]

Tampereella ja Orivedellä toimeentulotuen sähköinen hakeminen otettiin käyttöön alkuvuonna 2014. Tarkoituksena oli toukokuun aikana ottaa käyttöön myös päätösten ilmoittaminen sähköisesti kirjeen sijasta. Tuen paperihakemuksia pystyi yhä käyttää samanaikaisesti.[69]

Perustoimeentulotukihakemustan käsittely ja maksuunpano siirtyivät kunnilta Kelalle vuoden 2017 alussa, mutta saajan asuinkunta osallistui 50 prosentin osuudella sen rahoitukseen[70].

Kuntien rooli ehkäisevässä ja täydentävässä toimeentulotuessa siirtyi vuoden 2023 alusta hyvinvointialueiden hoidettavaksi.[60]

Toimeentulotuen tarkoituksena on turvata ihmisarvoisen elämän kannalta välttämätön tulo yksilölle ja hänen mahdolliselle aviopuolisolleen sekä hänen kanssaan mahdollisesti samassa taloudessa asuville lapsille, vanhemmille ja avopuolisolle[25]. Toimeentulotuen tarkoituksena on lisäksi mahdollistaa tuen tarpeessa olevien ihmisten osallistuminen yhteiskunnalliseen toimintaan[71]. Sosiaali- ja terveysministeriö on kuitenkin todennut, ettei toimeentulotuki riitä kattamaan edes kohtuullista minimikulutusta[8].

Toimeentulotukea on kritisoitu myös siitä, että edes perintö ei nosta toimeentulotuen varassa elävän pitkäaikaistyöttömän tai työkyvyttömän henkilön elintasoa toimeentulonormin yli: sosiaalitoimi jakaa perintösumman tyypillisesti toimeentulotuen kokoisiin laskennallisiin kuukausiosiin, ja perinnön saajalle myönnetään toimeentulotukea vasta, kun nämä laskennalliset kuukaudet ovat kuluneet umpeen.

Sosiaaliturvan alikäyttö on Suomessa merkittävä köyhyyttä lisäävä ongelma, sillä vain noin puolet tukeen oikeutetuista hakee toimeentulotukea. Syynä on se, etteivät kansalaiset saa riittävästi tietoa heille kuuluvasta sosiaaliturvasta ja se, etteivät kaikki toimeentulotukea tarvitsevat selviä tuen saamisen edellyttämästä mittavasta paperisodasta. Tuen alikäyttöön liittyy myös on toimeentulotuen saajille sälytetty häpeällinen leima.[56][55]

Vuonna 2007 julkaistun tutkimuksen mukaan toimeentulotuen saajia oli puolta vähemmän kuin niitä ihmisiä, joiden tulot olivat niin alhaiset, että ne alittivat toimeentulotukikynnyksen. Pienituloisista ruokakunnista ja aviopareista, jotka eivät saa toimeentulotukea, osalla on pankissa rahaa tai varallisuutta, joka estää toimeentulotuen saannin ja osa ei halua hakea toimeentulotukea.[72]

So­siaalipolitiikan professori Heikki Hiilamon mukaan entistä useampi hyvin toimeentulevan perheen nuori hakee toimeentulotukea, koska vanhempien tulot eivät vähennä kotona asuvan 18-vuotiaan toimeentulotukeen ja satojen eurojen kuukausitukea on helppo hakea netitse.[73]

Sosiaalityöntekijä Ilkka Paukkusen mukaan sekä yleinen asumistuki että toimeentulotuki suosivat yksin asumista, mikä kannustaa elämään sosiaaliturvalla kalliissa asunnoissa ja näin lisää syrjäytymisen riskiä ja kustannuksia. Toimeentulotuessa ero on 70 euroa verrattuna perhe- tai kimppa-asumiseen, mutta yleisen asumistuen voi menettää kokonaan puolison tulojen vuoksi.[74] Helsingin Sanomat kertookin matalatuloisten muuttaneen erilleen saadakseen lisää sosiaaliturvaa.[73]

Oikeus toimeentulotukeen ei perustu yksilön omien tulojen pienuuteen tai yksilön pakollisiksi tai kohtuullisiksi katsottujen menojen suuruuteen, vaan kotitalouden kaikkien jäsenten yhteenlaskettujen tulojen ja menojen tarkasteluun. Tämän käytännön taustalla vallitsee olettamus siitä, että kotitalouden jäsenillä olisi kaikilla samat oikeudet käyttää kotitalouden jäsenten tulojen ja varallisuuden summaa. Todellisuudessa näin ei ole, vaan saman kotitalouden jäsenten välillä saattaa vallita suuria tulo- ja hyvinvointieroja.[75] Vain puolet suomalaisista pariskunnista ilmoittaa elävänsä sellaisessa yhteistaloudessa, joka kattaa myös henkilökohtaiset menot. Kuitenkin vain reilulla neljänneksellä tällaisista pariskunnista on yhteinen palkkatili.[76]

Mikäli toimeentulotukea saava henkilö joutuu rikoksen tai tapaturman uhriksi, menettää hän korvauksensa. Jos pesukone rikkoontuu ja vakuutusyhtiö korvaa, lasketaan korvaukset tuloksi eli tukea lasketaan saman verran. Myös vaikkapa pahoinpitely- tai raiskauskorvaus voidaan lukea varallisuudeksi ja vähentää toimeentulotuesta. Sosiaalitoimistolla on asiassa harkintavaltaa, mikä tarkoittaa, että samassa tilanteessa eri puolilla Suomea oleva voi joutua kahden erilaisen päätöksen uhriksi.[77]

Vuonna 2021 Kelan sisäisen tutkinnan mukaan vain 80 % päätöksistä oli oikein. Viidesosassa ratkaisu oli väärin tai sitä ei arvioitu oikeaksi. Toimeentulotuen päätöksissä on ollut jatkuvasti virheitä työntekijöiden kiireen vuoksi. Yleisimmin virheissä on huomioitu tulot tai menot väärin.[10]

Monet toimeentulotuen saajat eivät tiedä heidän päätöksensä olevan väärin. Sosiaaliasiamies Satu Loipon mukaan päätöksissä on selviä virheitä, mitä tavallisen ihmisen ei ole mahdollista huomata. Osalta hakijoista oli saattanut jäädä saamatta satoja euroja tukea, johon hän oli oikeutettu. Vuonna 2019 Kela teki 9 958 virheellistä päätöstä toimeentulotuesta, jotka se korjasi muutosmenettelyssä. Vuonna 2020 virheellisiä päätöksiä korjattiin 7 213.[10]

Apulaisoikeuskansleri vaati Kelalta vuoden 2021 alussa Kelalta puuttumaan päätöksiin niiden laadun parantamiseksi. Hallinto-oikeuksissa on huomattu, että Kelan lausunnoissa ei ollut käytetty yksilöllistä harkintaa, niiden laatu oli heikkotasoista ja lausunnot olivat puutteellisia.[10]

Kela on sittemmin lopettanut sisäisen tarkistuksen tekemisen toimeentulotukipäätöksille. Yleisradion MOT-ohjelma teki Kelalle tietopyynnön laadunvalvontaan liittyen, mutta Kelan toimittamat asiakirjat olivat puutteellisia ja niissä oli myös virheitä. Apulaisoikeuskanslerin ratkaisussa todetaan, että Kelan valvontaa toimeentulotukeen pitäisi kehittää, sillä sitä ei valvo mikään taho.[10]

Tuen hakemisessa eniten ongelmia on heillä, jotka asuvat kaukana Kelan palvelupisteistä. Ongelmia on myös niillä, jotka eivät osaa tai pysty asioida verkossa. Maskun, Mynämäen ja Nousiaisten palvelulinjajohtaja Tuija Hassinen-Laineen mukaan kaikilla ei ole käytössä internet-yhteyttä ja prepaid-liittymiä käyttäville Kelaan soittaminen on hankalaa puhelun maksullisuuden vuoksi.[59]

Palveluiden siirto Kelaan on heikentänyt pienituloisten eläkeläisten asemaa. Sosiaalialan ammattilaisten mukaan heille henkilökohtainen palvelu olisi avuksi. Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän tulosaluejohtaja Leila Kankaisen ja tulosyksikköpäällikkö Kati Saarelan mukaan hakijoiden ongelmat voivat pahentua entisestään kaavamaisen päätöksenteon seurauksena. Tampere palvelupäällikkö Taru Herrasen mukaan asunnottomille tarvittaisi oma käsittelijä Kelaan, koska he ovat erityisen tuen tarpeessa.[59]

Suomessa toimeentulotuen taso on korkeampi ja saajien määrä lähes kaksinkertainen Ruotsiin verrattuna. Ruotsin lainsäädäntö veisi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen arvion mkaan tuen puolelta Suomen tuensaajista. Siinä tarveharkinta on tiukempi ja esimerkiksi oma asunto pitää tuen alun jälkeen myydä. Suomessa myös paljon suurempi osa tukeen oikeutetuista hakee toimeentulotukea. Ruotsissa alikäyttö on yleistä. Syynä ovat tuen hakemisen vaiva, byrokratia, stigma ja tiedon puute. Suomessa sai myös tienata enemmän ansiotuloja tuen rinnalla.[78]

Ruotsissa taloudellista tukea nimitetään nykyään virallisesti taloudelliseksi tueksi (ruots. ekonomisk bistånd), tosin sitä kutsutaan kansankielessä usein myös sen vanhalla nimellä sosiaalitueksi (ruots. socialbidrag) ja sitä myöntää kunnan sosiaalitoimisto (Socialtjänsten). Suomen toimeentulotuen perusosaa vastaa toimeentulotuki (ruots. försörjningsstöd). Sen suuruus perustuu maan hallituksen vuosittain määrittelemään kulutusnormiin, "riksnormen för försörjningsstöd", joka on aina keskitasoa. Summa on jaettu erilaisiin talouksiin ja ikäryhmiin. Kulutusnormin lisäksi myönnetään tukea muihin tarpeellisiin kustannuksiin, kuten asumiseen ja taloussähköön. Tuen tarve muun muassa vuokran kohtuullisuudessa määritellään siten, minkä matalapalkkainen työntekijä kykenee maksamaan. Esimerkiksi yhden henkilön taloudessa tuki muodostuu henkilökohtaisista kustannuksista (2 980 kruunua) ja talouden yhteisistä kustannuksista (950 kruunua). Yhteensä summaksi tulee 3 930 kruunua (noin 406,92 €) vuonna 2017.[79]

Ruotsissa maahanmuuttajat saivat jopa puolet toimeentulotuista 1990-luvun puolivälissä.[61]

Eläkeläisillä on oikeus Suomen Kelaa vastaavan Vakuutuskassan maksamaan vanhusten toimeentulotukeen (äldreförsörjningsstöd).

Esimerkiksi Trondheimin kunnan sosiaalivirastosta maksettiin sosiaaliapua (økonomisk sosialhjelp til livsopphold i Trondheim kommune) vuonna 2014 yli 18-vuotiaille yksineläjille 6 570 Norjan kruunua (noin 725 €) sekä avo- ja aviopareille 9 300 Norjan kruunua (n. 1 050 €) kuukaudessa vuonna 2014.[80]

Tanskassa sosiaaliavustusta (Social bistand) myöntää kunnat ja valtio-osuus tuista on 50 prosenttia. Sosiaaliavustuksen määrä 25 vuotta täyttäneelle henkilölle on 1 120 euroa kuukaudessa, huoltovelvolliselle 1 490 euroa kuukaudessa^milloin?. Sosiaaliavustuksen määrä on sama riippumatta siitä, osallistuuko sen saaja aktivointitoimenpiteisiin vai onko hän työtön.

Belgiassa viimesijaista tukea myönnetään Belgiassa asuville, kodittomille ja hyväksytyille poliittisille pakolaisille, jotka ovat muukalaisrekisterissä. Minimi-ikä on 18 vuotta. 18–25-vuotiaille on pakollista osallistua aktivointiohjelmaan, elleivät terveydelliset syyt ole esteenä. Jos asiakas ei suostu aktivointiin, tuki voidaan keskeyttää enintään kolmeksi kuukaudeksi. Yli 25-vuotiaille aktivointi on vapaaehtoista. Tuen määrä on yhdessä asuville 429,66 €, yksin asuvalle 644,44 € ja lapsiperheiden vanhemmille 859,31 €.^milloin?

Ranskassa tuen nimi on RMI eli Revenu minimum d'insertion. Tukea saadakseen täytyy olla vähintään 25-vuotias tai olla lapsia huollettavana, vanhempien elatusvelvollisuus päättyy Ranskassa vasta 25-vuotiaana. Ulkomaalaisella täytyy olla oleskelulupa ja hänen täytyy olla asunut maassa ainakin viisi vuotta. Tulojen määrä ei saa ylittää RMI:n määrää. Tukea hakeva ei saa olla opiskelija. Töissä ei voi käydä, koska tukea ei tällöin myönnettäisi, vaikka tulot olisivat erittäin pienet. Määrä on yksin asuvalla 444,86 €. Joulukuussa myönnetään "joulubonus", joka on hieman yli 150 €.^milloin?