Tohmajärvi (järvi)

Järven pinta-ala on 1 200 hehtaaria eli 12 km². Se on 6,1 kilometriä pitkä ja 4,7 kilometriä leveä. Järvi on kaksiosainen siinä mielessä, että sillä on suuri järvenselkä, josta työntyy pohjoiseen laaja, mutta matala, Peijonniemenlahti. Tämä on 1,9 kilometriä pitkä ja kilometrin leveä.[1][2]

Järvellä on kuusi saarta. Luontaisia saaria on neljä, joista etelärannan tuntumassa on halkaisijaltaan kuusikymmenmetrinen Samulisaari. Pohjoisrannassa sijaitsee ruoppaamalla katkaistu 350 metriä pitkä Selkäsaari. Niemen nimi on Turosaari.[1]

Järveä säännöstellään Tohmajoessa olevalla järjestelypadolla, jossa suoritetaan vedenpinnan korkeuden mittauksia. Niiden mukaan järven vedenpinnan keskikorkeus on 80,19 metriä mpy. Keskimääräiset ylä- ja alakorkeudet ovat vastaavasti 80,50 metriä (MHW) ja 79,89 metriä (MNW). Järven yli- ja alivedenkorkeudet ovat 80,82 metriä (HW) ja 79,66 metriä (NW).[4]

Järvi on luodattu ja siitä on julkaistu syvyyskartat. Sen tilavuus on 37 miljoonaa m³ eli 0,037 km³. Järven keskisyvyys on 3,1 metriä ja suurin syvyys on 14 metriä. Syvin kohta sijaitsee aivan Koitsankallion edustalla lounaisrantoja seuraavassa yli 10 metriä syvässä syvänteessä. Myös järvenselällä on yksi yli 10 metriä syvä syvänne. Muuten järvi on rannoiltainsa hyvin matalaa ja ruokoa kasvavaa. Erityisesti Peijonniemenlahti, Tammalanlahti ja Kirkkoniemen länsipuoli on matalaa.[1][2]

Järven rantaviivan pituus on 33 kilometriä. Rannat ovat peltomaiden ja metsämaiden rikkomaa seutua, jota järvenlaskun kasvattamat rantaruovikot peittävät. Järven ympäristö on kumpuilevaa ja monella mäellä on nimenään vaara. Luosojoki laskee järveen sen länsipäässä ja se on murtautunut järvelle korkeiden mäkien välistä Leviäjokena. Rantaan ulottuvat Kirkkoniemen ja Peijonniemen kylät. Akkalan kylän pellot ulottuvat rantaan. Järveä kiertävät seututie 468 ja valtatie 9 sekä yhdystiet 4883, 15594 ja 15592. Näiltä teiltä haarautuvat monet lähemmäksi järvelle tulevat kylätiet. Vapaa-ajan asutusta on jonkin verran.[1][2][4][5]

Tohmajärvellä tehtiin järvenlasku ensimmäiseksi Kannusjärvellä vuonna 1759, jonka tulos maanviljelyn kannalta oli pettymys. Siitä huolimatta Tohmajärven järvenlaskua olettiin suunnitella. Kruununvoudin Walleniuksen aloitteesta, joka jätettiin harkittavaksi vuonna 1773, toteutettiin ensimmäinen järvenlasku. Siihen osallistuivat Jouhkolan, Akkalan, Littilän, Ertolan ja Kemien kylien maatalot. Siinä perattiin Tohmajoen Myllykoski ja siinä toiminut mylly siirrettiin pois. Näiden seurauksena järven vedenpinta laski metrillä ja järven pinta-ala pieneni kolmanneksella. Vesijättömaata otettiin viljelyyn satoja hehtaareja ja lisää tuli ympäröivien soiden kuivatuksesta. Viimeinen järvenlasku toteutettiin 1960-luvulla, kun Tohmajoen kallioista kynnystä louhittiin matalammaksi. Laskenut vesi paljasti Kirkkoniemen ja Rantakylän hiekkarannat. Nykyään suurin osa vesijätöstä on luhtaa, joka kasvaa saraa ja ruokoa.[6]

Peijonniemenlahti on Kirkkoniemestä ja Tolvasenniemestä asti Natura 2000 -ohjelmaan kuuluvaa luonnonsuojelualuetta (FI0700009 (SPA)), joka on perustettu alueen linnustoa silmällä pitäen. Suojeltua aluetta on 191 hehtaaria.[7]

Järvi sijaitsee Kiteenjoen–Tohmajoen vesistössä (vesistöaluetunnus 02) Tohmajoen valuma-alueeseen (02.01), jonka Tohmajärven alueeseen (02.013) järvi kuuluu. Kiteenjoen–Tohmajoen vesistö laskee Laatokkaan ja siitä kuuluu Suomen puolelle 835 km² ja Venäjän puolelle 760 km² [8].[1][9]

Valuma-alue saa pääosan vedestänsä Luosojoen valuma-alueelta (02.014), jonka laskujoki on Luosojoen alaosa, jonka nimitys on Leviäjoki. Järvi saa täydennystä myös Lahdenjoen valuma-alueelta (02.016), joka laskee Peijonniemenlahteen. Järven luusua sijaitsee itäpäässä, josta Tohmajoki saa alkunsa. Se virtaa Tohmajoen alaosan alueen (02.012) läpi ja virtaa Venäjälle. Siellä se laskee Laatokkaan yhdyttyään ensin Kiteenjokeen alajuoksulla.[9]

Tohmajärven alueella on seitsemän yli hehtaarin kokoista järveä tai lampea, jotka laskevat suoraan tai välillisesti järveen. Niistä huomattavimpia ovat Rukasenlampi (24 ha), joka laskee Riienlammen (9 ha) kautta Solikanpuroon. Se laskee Tohmajärven etelärantaan. Viereisellä Matolammella (16 ha) ei ole laskuojaa.[9]

Järveä Samulisaaren rannasta lounaaseen.