Todellisuuden tutkimuskeskus

Tällä hetkellä^milloin? yhdistyksellä on 35 jäsentä esittävien taiteiden eri aloilta: jäsenten joukossa on niin esitystaiteilijoita, teatteriohjaajia, dramaturgeja, tuottajia, näyttelijöitä, tanssijoita, koreografeja kuin ääni-, valo- ja tilasuunnittelijoita. Varsinaisen jäsenistön lisäksi produktioihin osallistuu vuosittain 15-50 vierailijaa taiteen ja tieteen eri aloilta.

Yhdistys perustettiin vuonna 1998. Aluksi se toimi Kallion Teatteri -nimisenä ja keskittyi toiminnassaan paikalliseen yhteisötaiteeseen Helsingin Kallion kaupunginosassa. Kallion Teatterin perustivat Teatterikorkeakoulun ohjaajantyön ja dramaturgian laitoksella opiskelevat Titta Halinen, Pauliina Hulkko, Miko Jaakkola, Pasi Lampela, Janne Saarakkala sekä Eero-Tapio Vuori, joka oli hankkeen alullepanija.[6]

Vuonna 2001 yhdistys muutti pois Kalliosta, laajensi näkökulmansa paikallisesta universaaliksi ja vaihtoi nimensä Todellisuuden tutkimuskeskukseksi. Tuona vuotena toteutettiin lukuisia, keskenään hyvin erilaisia produktioita, joista kävi hyvin ilmi ryhmän heterogeenisyys, esteettisten ja taidefilosofisten mieltymysten erilaisuus; toteutettujen esitysten joukkoon kuuluivat muun muassa Hotel Reflection, Money Fest, Muotokuvia, Määrätty ruumis, Tylsyys, Siru ja Puhuva pää.[7]

Vuonna 2002 Todellisuuden tutkimuskeskus keskittyi Calvino-sarjaan. Se perustui viiteen italialaisen kirjailijan ja esteettisen futurologin – Italo Calvinon – luentoon (julkaistu nimellä Kuusi muistiota ensi vuosituhannelle.) Kunkin luennon inspiroimana tehtiin yksi esitys, ja jokainen niistä käsitteli yhtä teoksen avainkäsitettä: keveys, nopeus, täsmällisyys, näkyvyys, moninaisuus, johdonmukaisuus. Calvino-sarja siirsi esitystoiminnan pois Fleminginkadulla sijaitsevasta toimitilasta.[8]

Vuonna 2003 aloitettiin kolmivuotinen Suomi-projekti, joka koostui eri puolella Suomea järjestetyistä esityksistä. Projektit toteutettiin yhteistyössä erilaisten paikallisten yhteisöjen ja organisaatioiden, kuten kaupunginteattereiden ja teatterikoulujen kanssa. Tavoitteena oli luoda sarja eri paikkakuntien inspiroimia esityksiä, joka yhdessä paljastaisi jotain uutta Suomen kansasta. Vuonna 2003 sarjassa toteutettiin seuraavat esitykset: Joensuun voima, Elämän syrjässä kiinni ja LAHTI! eli totuus Suomesta.[9]

Vuonna 2004 alkoi kaksivuotinen esitystaiteellinen tutkimushanke "Uni ja Aika". Se aloitti varsinaisen taiteellisen tutkimustyön, jota varten Todellisuuden tutkimuskeskus aikoinaan oli perustettu. Kahdessa puolen vuoden työpajassa (kevät, syksy) keskityttiin uudenlaisen teatteriajattelun ja työtapojen tietoiseen kehittämiseen sekä ajastamme tehtyjen havaintojen kirkastamiseen. Työpajojen pohjalta toteutettiin esitykset Beyond The Red Room ja Teidän täytyy kuvitella ne meduusat tähän.[10]

Vuonna 2005 Uni ja Aika -projekti jatkui edellisen vuoden työpajojen pohjalta rakennettujen esitysten muodossa. Suomi-projekti sai vielä yhden lisäosan, minkä lisäksi toteutettiin sarja muita esityksiä, joista osa ulkomailla. 2005 alkoi myös monivuotinen kansainvälinen yhteistyöhanke @work, jossa Todellisuuden tutkimuskeskus on mukana yhtenä osallistujana.[11]

Vuoden 2006 pääproduktioksi valittiin Helsinki by Night – sightseeing esitys, johon suurin osa voimavaroista keskitettiin. @work Network -verkosto aloitti kaksivuotisen EU-hankkeen The Story of Work.[12] Vuoden aikana Todellisuuden tutkimuskeskus siirtyi toimintamalliin, jossa jäsenet äänestävät vuosittain useammasta taiteellisesta tutkimussuunnitelma-ehdotuksesta ja tutkimusvastaavasta (tai -vastaavista), joiden tehtävänä on johtaa ja organisoida tutkimussuunnitelman toteuttaminen ja raportoida tulokset. Vuoden 2007 tutkimusvastaaviksi valittiin Pilvi Porkola ja Janne Saarakkala.

Vuonna 2007 toteutettiin ensimmäinen tutkimussuunnitelma, jonka lähtökohtana oli kysymys "Miten esittää yhteiskunnallista aihetta?". Tutkimussuunnitelman sisällä toteutettiin seuraavat esitykset: Lumo I – esitys uudesta työstä, Lumo II – esitys uudesta työläisestä, Niina@work, Kuolema etsii työtä/Toter Sucht Arbeit 1 & 2, Hiljaisuuden politiikka, Pandan vaalikone, Julkinen lukupiiri ja Kontallaan. Syyskuussa ilmestyi ensimmäinen numero Todellisuuden tutkimuskeskuksen julkaisemasta Esitys-lehdestä. Todellisuuden tutkimuskeskus muutti Katajanokalta tyhjillään olevaan toimistorakennukseen Nahkahousuntielle Lauttasaareen.

Vuonna 2008 tutkimussuunnitelman teemana oli "Katsoja-kokijan keho esityksessä". Tutkimusvastaavina toimivat Julius Elo ja Tuomas Laitinen. Vuonna toteutettiin kaksi pääproduktiota, Luopuminen ja Näkymättömän valtakunta.[13]

Vuoden 2009 tutkimusteema oli "Tunteet"; tutkimusvastaavina toimivat Titta Halinen, Katariina Numminen ja Jonna Wikström. Vuoden aikana toteutettiin neljä tuotantoa: Yksinäinen ratsastaja, Randomly Seeking Giselle, Omatunto sekä Take Away Al-Muna: Stories of Love and Misery.[14]

Vuonna 2010 tutkimussuunnitelman teemana oli "Voiko pyhää esittää?". Tutkimusvastaavana toimi Tuomas Laitinen. Vuoden aikana toteutettiin kuusi esitystä: 12 etydiä ikuisesta elämästä, Urbania - The Ultimate Pilgrimage, Tutkielma Danten kiirastulesta, Naked/Sacred ja Henki.[15]

Vuonna 2011 Todellisuuden tutkimuskeskus täytti 10 vuotta, minkä kunniaksi tutkimussuunnitelman teemaksi valittiin "TTK Reloaded". Tutkimusvastaavina toimivat Julius Elo, Niina Hosiasluoma ja Pilvi Porkola.

Vuonna 2012 aloitettiin TTK:n historian ensimmäinen kaksivuotinen tutkimussuunnitelma, "Utooppinen todellisuus". Tutkimusvastaavina toimivat Saara Hannula, Pekko Koskinen ja Tuomas Laitinen.

• (Toim.) Tuomas Laitinen & Julius Elo: Kokeva keho (Todellisuuden tutkimuskeskus, 2012) Ajatuksia katsojan kehosta esityksessä Todellisuuden tutkimuskeskuksen esitysten valossa 2012
• (Todellisuuden tutkimuskeskus 2012) Ei-ymmärtämisen eteisessä
• Tuomas Laitinen (Todellisuuden tutkimuskeskus 2012) Ikuisen elämän käsikirja

[4]

• Skenet, Martti Mäkelä: Helsinki by Skoda -esitysarvio
• Skenet, Maria Säkö: Voiko pyhää esittää?
• Skenet, Maria Säkö: Tunteet
• Todellisuuden tutkimuskeskus