Tšudovo

Tšudovo[2] eli Tiutova[3] (ven. Чу́дово) on kaupunki Novgorodin alueella Venäjällä. Se sijaitsee Olhavanjokeen laskevan Kerestjoen varrella 75 kilometriä Novgorodista pohjoiseen. Kaupunki on Tšudovon piirin keskus. Sen kautta kulkevat Moskovan ja Pietarin välinen päärata, Olhavan ja Novgorodin välinen rautatie sekä Moskovan ja Pietarin välinen M10-valtatie.[4] Asukkaita on 15 400 henkeä (vuonna 2010)[5].

Tšudovo, Tiutova
Чудово

Tšudovo, Tiutova

Koordinaatit: 59°8′N, 31°40′E
Valtio Venäjä
Alue Novgorodin alue
Piiri Tšudovon piiri
Ensimmäinen maininta 1539
Kaupunkimainen taajama 1928
Kaupunki 1937
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 15 km²
Väkiluku (2010) 15 400
Aikavyöhyke UTC+3 (MSK)
Suuntanumero(t) +7 81665[1]

















Kaupungin läpi virtaava Kerestjoki.
Rautatieasema.
Nekrasovin kotimuseo.

Historia

Novgorodin Vatjan viidenneksen Gruzinon pogostaan kuulunut Tšudovon kylä mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1539[6]. Nimen on arveltu liittyvän seudulla asuneisiin tšuudeihin, mutta kielentutkijoiden mukaan tämä ei ole rakenteellisesti mahdollista. Todennäköisemmin sen taustalla on kirkollinen selitys (ven. tšudo, ’ihme’) tai venäläinen henkilönimi.[7]

Vuonna 1714 rakennettiin Tšudovon kautta kulkenut Pietarin ja Moskovan välinen maantie. Kylässä sijaitsi postiasema eli jaama, jonka mukaan se sai nimen Jam-Tšudovo. Tärkeimmän elinkeinon muodostivat kyytipalvelut. Niiden kysyntä väheni Pietarin ja Moskovan välisen rautatien valmistuttua vuonna 1851. Novgorodiin johtaneen kapearaiteisen radan rakentaminen vuonna 1871 lopetti hevoskuljetukset lähes kokonaan. Kylän asukkaat harjoittivat maataloutta, kävivät metsä- ja uittotöissä sekä hakkasivat ja kuljettivat kalkki- ja rakennuskiveä.[6]

Vuonna 1876 Tšudovon asemalle perustettiin lasitehdas ja seuraavana vuonna tulitikkutehdas. Myöhemmin rakennettiin kaksi sementtitehdasta. Vuonna 1907 paikkakunta oli yli tuhannen asukkaan volostikeskus, ja vuonna 1928 se sai kaupunkimaisen taajaman statuksen.[8] Vuonna 1937 Tšudovosta tuli kaupunki[4]. Toisen maailmansodan aikana se oli saksalaisten miehittämä. Sodan jälkeen siitä muodostui huomattava teollisuuskeskus.[9]

Liikenne, talous ja palvelut

Tšudovon rautatieasema on tärkeä henkilö- ja tavaraliikenteen risteyspaikka. Sen kolmelta laiturilta on yhteydet Pietariin, Moskovaan, Olhavaan, Novgorodiin ja Malaja Višeraan. Kaupungin länsirajaa pitkin kulkevalta M10-valtatieltä haarautuu Tihvinään johtava maantie. Pietariin on matkaa 118 ja Moskovaan 574 kilometriä.[10]

Kaupungissa on elintarvike-, puunjalostus-, rakennustarvike- sekä kone- ja laiteteollisuutta. Suurimmat tuotantolaitokset ovat makeisia ja purukumia valmistava Dirol-Cadbury, UPM-Kymmenen vaneritehdas, URSA-Tšudovon lämpöeristetehdas, ratapölkkyjä tuottava Tšudovon teräsbetonitehdas sekä Energomašin kompressoritehdas. Muita yrityksiä ovat Tšudovon piirin kulutusosuuskunta, leipomo, meijeri, tulitikkutehdas Russkaja spitška, valtiollisen tutkimusinstituutin metallitehdas ja käsinetehdas Viktorija.[11]

Julkisiin palveluihin kuuluu viisi koulua, ammattikoulu, lasten taidekoulu, urheilutalo ja piirisairaala. Kulttuurilaitoksia ovat kulttuuritalo, nuorisokeskus, kirjastolaitos, kotiseutumuseo ja taidegalleria. Kauppa- ja ravintolapalveluja tarjoavat etupäässä pienet myymälät, kahvilat ja ruokalat. Kunnallisella yleisönpalvelukeskuksella on hotellihuoneita.[12]

Kaupunkikuva ja nähtävyydet

Moskovan ja Pietarin välinen rautatie jakaa kaupungin kahteen osaan. Keskusta sijaitsee radan länsipuolella ja koostuu etupäässä matalista kerrostaloista ja julkisista rakennuksista. Lännessä se rajoittuu M10-valtatiehen.[13]

Tšudovon huomattavin nähtävyys on runoilija Nikolai Nekrasovin kotimuseo. Muita historiallisia kohteita ovat 1800-luvulta peräisin olevat Kazanin Jumalanäidin ikonin kirkko, rautatieasema sekä tulitikku- ja lasitehtaiden rakennukset.[14] Lähistöllä Sjabrenitsyn kylässä sijaitsee kirjailija Gleb Uspenskin kotimuseo[4].

Lähteet

Viitteet
  1. Novgorodskaja oblast: Telefonnyje kody ruspostindex.ru. Arkistoitu 13.3.2012. Viitattu 3.3.2012. (venäjäksi)
  2. Venäjän federaation paikannimiä, s. 255. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2.
  3. Inkeri: tiekartta. Ingriainfo oy, 1992. ISBN 951-96326-0-3.
  4. Goroda Rossii: entsiklopedija, s. 520. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-026-6.
  5. Tšislennost naselenija raionov i gorodskih naseljonnyh punktov subjektov Rossijskoi Federatsii (XLS) perepis-2010.ru. Arkistoitu 18.1.2012. Viitattu 1.3.2012. (venäjäksi)
  6. Administratsija goroda Tšudovo: Istorija poselenija gorod-chudovoadm.ru. Arkistoitu 21.2.2012. Viitattu 1.3.2012. (venäjäksi)
  7. Smolitskaja, G. P.: Toponimitšeski slovar Tsentralnoi Rossii, s. 383–384. Moskva: Armada-press, 2002. ISBN 5-309-00257-X.
  8. Generalnyi plan, s. 9.
  9. Generalnyi plan, s. 9–10.
  10. Generalnyi plan, s. 49–50.
  11. Generalnyi plan, s. 24–34.
  12. Generalnyi plan, s. 35–46.
  13. Generalnyi plan, s. 47.
  14. Generalnyi plan, s. 11.

    Aiheesta muualla
    Novgorodin alueen vaakuna
    Novgorodin alueen kaupungit

    Pääkaupunki: Novgorod
    Borovitši • Holm • Malaja Višera • Okulovka • Pestovo • Soltsy • Staraja Russa • Tšudovo • Valdai

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.