Tiudia

Tiudian lyydiläiskylä[5] on kuuluisa sen läheltä vuonna 1757 löydetyistä marmoriesiintymistä. Kylä oli perustettu noin vuonna 1690 ja ensimmäiset asukkaat tuli Niinisaaren kylästä. Kylän nimi selitettiin tulleen siitä, että joki oli tiuni (tyyni)[6]. Vuonna 1807 perustettiin Tiudian marmoritehdas. Se käsitteli paikallista marmoria, Šokšun kvartsiittia ja muita kivilajeja, joita käytettiin Pietarin Kazanin katedraalin ja Iisakinkirkon koristeluun. Kylään silloin muutti sekalaista väkeä naapuripitäjistä, muun muassa on Sortavalasta tullut asukkaita kiveä louhimaan[6]. Tehdas suljettiin vuonna 1892 ja samalla loppui myös Tiudian marmoriesiintymän teollinen hyödyntäminen.[3]

1800- ja 1900-lukujen vaihteessa Tiudia kuului Kontupohjan volostin Niinisaaren kyläkuntaan. Vuonna 1905 kylässä oli 58 taloa, koulu ja 510 asukasta.[7] Myöhemmin Tiudia erotettiin omaksi volostikseen.

Neuvostoaikana perustettiin Kontupohjan piiriin kuulunut Tiudian kyläneuvosto, joka käsitti myös Ližmajärven (ven. Ližmozero) Pienisaaren (Malyi Ostrov) ja Suurisaaren (Bolšoi Ostrov), Maamäen (Zemljanyje Gory), Matjun (Matjukov Navolok), Naumaisen (Naumovo), Paloselän (Paloselga) ja Valkeamäen (Belaja Gora) kylät. Vuonna 1926 kylässä asui 456 karjalaista, 9 suomalaista ja 39 venäläistä [8].Vuonna 1933 kyläneuvostossa oli lähes 1 500 asukasta, joista noin kolme neljännestä oli karjalaisia ja loput venäläisiä ja muiden kansallisuuksien edustajia. Valkeamäen kylä oli lähes kokonaan venäläinen. Tiudiassa asukkaita oli 595.[9]

Tiudian ohi kulkee Pietarin ja Murmanskin välinen M18-valtatie. Sieltä on linja-autoyhteydet Hirvakseen ja Kontupohjaan. Kylässä toimii karjatila ja lohenkasvattamo. Palveluihin kuuluvat lastentarha ja lääkintäasema.[10]

Paikallinen nähtävyys on Valkeamäen entinen marmorilouhos. Valkeamäen kylässä sijaitsee myös vuonna 1856 rakennettu Kazanin jumalanäidin ikonin kirkko, jonka on suunnitellut arkkitehti Konstantin Ton.[11] Tiudianjoen koski on suosittu melontakohde.