Titus

Titus hyötyi isänsä Vespasianuksen suhteista keisari Neron hoviin. Hän sai korkeatasoisen koulutuksen ja oppi tuntemaan valtakunnan tärkeimpiä vaikuttajia. Vuonna 67 Vespasianus sai tehtäväkseen Juudean kapinan kukistamisen (ns. ensimmäinen juutalaissota), ja Titus seurasi isäänsä tuolle sotaretkelle. Hän sai komentoonsa yhden legioonan ja johti sitä varsin taitavasti, tosin saavuttamatta mitään historiallisesti merkittäviä voittoja.

Kun Vespasianus vuonna 69 nimitettiin Rooman keisariksi, siirsi hän vastuun kaikista sotatoimista Titukselle. Kapina oli tosin jo suurimmaksi osaksi kukistettu, vain Jerusalem teki yhä sitkeää vastarintaa roomalaisille. Titus aloitti Jerusalemin piirityksen, ja vuoden 70 syksyllä hän lopulta valtasi kaupungin. Suurin osa Jerusalemia tuhottiin maan tasalle, ja Titus kohteli julmasti henkiin jääneitä juutalaisia kapinallisia. Valtauksen yhteydessä tuhoutui myös kuuluisa Jerusalemin temppeli. Juutalaiset muistavat Tituksen siis Jerusalemin hävittäjänä, temppelin tuhoajana ja juutalaisten diasporan alkuunpanijana.[1] Palattuaan Roomaan Titus sai viettää triumfin yhdessä isänsä keisari Vespasianuksen kanssa. Tituksen saavuttaman voiton kunniaksi pystytettiin Rooman Foorumille riemukaari, joka on säilynyt näihin päiviin asti.

Vespasianuksen hallintokaudella Titus hoiti monia tärkeitä tehtäviä, toimien mm. pretoriaanikaartin prefektinä. Hän tuli tunnetuksi kovaotteisena isänsä hallinnon puolustajana ja murhautti muun muassa kenraali Caecinan, jonka epäiltiin vehkeilevän keisaria vastaan. Toisenlaista mainetta hän sai suhteestaan juutalaiseen prinsessa Bereniceen. Kansa alkoi juoruta "uudesta Kleopatrasta", sillä Berenicen arveltiin sekaantuvan Rooman asioihin Tituksen välityksellä. Lopulta Titus joutui katkaisemaan suhteensa Bereniceen, jotta hänen oma arvovaltansa ei heikkenisi.[2]

Vespasianus kuoli vuonna 79 ja Tituksesta tuli hänen seuraajansa. Titus jatkoi isänsä järkevää taloudenpitoa ja osoittautui muutenkin vastuuntuntoiseksi hallitsijaksi. Kun tulivuori Vesuvius purkautui hävittäen Pompejin kaupungin, oli Titus organisoimassa hätäapua, ja kun Roomassa riehui vuonna 80 suuri tulipalo, antoi hän paljon valtion varoja kaupungin jälleenrakentamiseen.

Eräänlaisena huipentumana Tituksen hallintokaudelle oli Colosseumin amfiteatterin (alun perin nimeltään ”Flaviusten amfiteatteri”) avajaiset vuonna 81. Ne kestivät 100 päivää ja tarjosivat kansalle paljon mahtipontista viihdettä. Kerrotaan, että avajaisten viimeisenä päivänä Titus purskahti julkisesti itkuun. Syytä tunnepurkaukseen ei tiedetä, mutta eräs mahdollisuus on, että hän tiesi olevansa kuolemansairas. Ehkäpä avajaisten päättyminen muistutti häntä elämän päättymisestä.

Ollessaan kesälomalla sabiinilaisvuorilla Titus sairastui ja kuoli lopulta 13. syyskuuta 81 41 vuoden ikäisenä, hallittuaan vain kahden vuoden ajan. Tituksella ei ollut poikia, joten valta siirtyi hänen veljelleen Domitianukselle. Tituksen väitetään sanoneen viimeisinä sanoinaan "Olen tehnyt vain yhden virheen." Ei tiedetä, mitä virhettä hän tarkoitti. Historioitsija Dio Cassius tulkitsi asiaa niin, että Tituksella oli pahoja aavistuksia sen suhteen, millainen keisari hänen veljestään Domitianuksesta tulisi. Hänen virheensä olisi siis ollut veljen henkiin jättäminen.[3]

Tituksen hallintokausi oli lyhyt, mutta hän on silti jäänyt historiaan esimerkkinä hyvästä hallitsijasta.[4] Tämä on paljolti historioitsija Suetoniuksen ansiota, sillä hän ei säästele kehuja kirjoittaessaan Tituksesta. Suetonius on tosin saattanut ylistää Titusta luodakseen kontrastia hänen pahamaineiseen seuraajaansa Domitianukseen.

• John Donahue: Titus Flavius Vespasianus An Online Encyclopedia of Roman Emperors.

• Henrikson, Alf: Antiikin tarinoita. (Antikens historier, 1959.) Suomennos: Maija Westerlund. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-18515-9.
• Kivimäki, Arto & Tuomisto, Pekka: Rooman keisarit. Hämeenlinna: Karisto, 2005. ISBN 951-23-4546-3.
• Michael Grant: The Roman Emperors. Phoenix Press, 2002. ISBN 1-84212-652-0. (englanniksi)
• Dio Cassius: Rooman historia