Titsian Tabidze

Titsian Tabidze (georg. ტიციან ტაბიძე, T'itsian T'abidze, 21. maaliskuuta 1895 – joulukuu 1937) oli georgialainen runoilija ja yksi georgialaisen symbolistisen liikkeen johtohahmoista. Hänet pidätettiin keksityin maanpetossyyttein, ja hän joutui Stalinin vainojen uhriksi. Tabidze oli tunnetun venäläisen kirjailijan Boris Pasternakin läheinen ystävä; Pasternak käänsi hänen runouttaan venäjäksi. Tabidze tunnettiin yleisesti pelkällä etunimellään "Titsian".

Titsian Tabidze

Elämä

Tabidze syntyi georgialaisortodoksisen papin perheeseen Imeretin alueella Länsi-Georgiassa, silloisessa Kutaisin kuvernementissa Venäjän keisarikunnassa. Hän sai koulutuksensa Moskovan yliopistossa, ja palasi Georgiaan, jossa hänestä tuli vuonna 1916 yksi Siniset sarvet -symbolistiryhmän perustajista ja ideologeista. Myöhemmin Tabidze yhdisti eurooppalaisia ja itämaisia virtauksia eklektiseksi runoudeksi, joka lähestyi futurismia ja dadaismia ja joka sai vaikutteita myös georgian kirjallisuuden klassikoista, vaikka Siniset sarvet olivatkin aikaisemmin hyökänneet niitä vastaan. Neuvostovallan perustamisen jälkeen vuonna 1921 hän valitsi sovittelevan suhtautumistavan bolševikkeja kohtaan. Huolimatta puolivillaisista yrityksistään ylistää "sosialismin rakentajia" hän ei hylännyt futuristista ja dekadenttia tyyliään.

Tabidze oli huomattavan venäläisen kirjailijan Boris Pasternakin ystävä ja kirjeenvaihdon osapuoli hänen teoksessaan "Kirjeitä georgialaisille ystäville". Pasternak tunsi Titsianin "pidättyväisenä ja monimutkaisena sieluna, joka oli täysin kiintynyt hyvään ja kykeni selvänäköisyyteen ja itsensä uhraamiseen".[1] Hän käänsi Tabidzen runoutta venäjäksi.

Sorto

Vuoden 1936 alussa Neuvostoliiton lehdistö julkaisi useita taiteen formalismia kritisoineita artikkeleita. Titsian Tabidzea ja useaa hänen kollegaansa kuten Konstantine Gamsakhurdiaa, Simon Tšikovania ja Demna Šengelaiaa moitittiin heidän "epäonnistumisestaan vapauttaa itsensä vanhoista perinteistä, ja luoda läheisemmät yhteydet kansaan". Jotkut Neuvostoliitossa meneillään olevista poliittisista vainoista kauhistuneet kirjailijat hyväksyivät kritiikin julkisesti, mutta Tabidze kuului tästä kieltäytyneisiin ja jopa kritiikkiin vastanneisiin kirjailijoihin. Pasternak näki Tabidzen uhmakkuuden seuraukset, ja kehotti vilpittömässä yksityiskirjeessä ystäväänsä jättämään hyökkäykset huomiotta: "Luota vain itseesi. Kaivaudu porallasi syvemmälle, ilman pelkoa tai suosiota, vaan itseesi, itseesi. Jos et löydä kansaa, maata ja taivasta sieltä, luovu etsinnästäsi, sillä ei ole muuta paikkaa, mistä etsiä."[2]

10. lokakuuta vuonna 1937 Tabidze erotettiin Georgian kirjailijaliitosta ja pidätettiin samana päivänä. Häntä syytettiin maanpetturuudesta, ja kidutettiin vankilassa, jossa hän katkeran humoristisesti nimesi ainoaksi kumppanikseen neuvostovastaisessa toiminnassaan 1700-luvun georgialaisen runoilijan, Besikin.[3] Kahden kuukauden sisällä hänet teloitettiin, vaikka siitä ei annettukaan minkäänlaista ilmoitusta. Tabidzen katoaminen oli šokki: hänen elinikäinen ystävänsä, symbolistinen runoilija Paolo Iašvili, joka oli aikaisemmin pakotettu tuomitsemaan useita kumppaneitaan kansanvihollisiksi, ampui itsensä metsästysaseella kirjailijaliiton rakennuksessa.[2]

Tabidzen perhe ja ystävät pitivät yllä toivoa hänen jäämisestään eloon. Vuonna 1940 Pasternak auttoi Tabidzen vaimoa Ninaa laatimaan vetoomuksen Titsianin puolesta Lavrenti Berijalle. Totuus runoilijan kohtalosta tuli julki vasta 1950-luvun puolivälissä Stalinin kuoleman jälkeen.[4]

Runoilija Junna Morits joutui yhdeksän vuoden julkaisukieltoon, kun hän 1962 kirjoitti kunnianosoitusrunon 1937 teloitetulle Tabidzelle.[5]

Lähteet
  1. Lang, David M. (1962), A Modern History of Georgia, London: Weidenfeld and Nicolson, p. 255.
  2. Suny, Ronald Grigor (1994), The Making of the Georgian Nation: 2nd edition, p. 272. Indiana University Press, ISBN 0-253-20915-3
  3. Tarkhan-Mouravi, George (January 19, 1997), 70 years of Soviet Georgia.
  4. Barnes, Christopher J. (2004), Boris Pasternak: A Literary Biography, p. 147. Cambridge University Press, ISBN 0-521-52073-8.
  5. Soviet Poets Are Heard in Philadelphia, New York Times 21.3.1989 (englanniksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.