Titanus (elokuvayhtiö)

Titanus on Gustavo Lombardon vuonna 1928 perustama italialainen elokuvien tuotanto- ja jakeluyhtiö[1].

Titanuksen tavaramerkki Torinon elokuvamuseossa.

Gustavo Lombardo aloitti elokuvien jakelutoiminnan Napolissa vuonna 1904[2]. 1920-luvun lopulla hän muutti Roomaan, jossa hän perusti osakeyhtiöpohjalla toimineen pienen tuotanto- ja jakeluyhtiö Titanuksen. Sen ensimmäisiä elokuvia olivat Eugenio Peregon ohjaamat Rondine ja La signorina Chicchirichì (molemmat 1929). 1930-luvulla yhtiö julkaisi vain kolme elokuvaa, joista Gero Zambuton ohjaama Fermo con le mani! (1937) ja Carlo Ludovico Bragaglian Animali pazzi (1939) muistetaan koomikko Totòn ensiesiintymisinä. Yhtiön studiolla Rooman Farnesinassa kuvattiin muun muassa Alessandro Blasettin Vecchia guardia (1935) ja Carmine Gallonen suurelokuva Scipio Africanus, Afrikan valloittaja (1937). Yhtiön jakelutoiminta oli vähäistä, kunnes se vuosikymmenen lopulla osti yhdysvaltalaisen Metro-Goldwyn-Mayerin jakeluyhtiön. Toisen maailmansodan aikana Titanuksen studiolla kuvattiin muun muassa Vittorio De Sican Maddalena zero in condotta (1940), Goffredo Alessandrinin Nozze di sangue (1941) ja Flavio Calzavaran Dagli Appennini alle Ande (1943).[1]

Sodan jälkeen Titanus oli yksi Italian merkittävimmistä elokuvien tuotantoyhtiöistä. Se valmisti etupäässä melodraamoja, komedioita ja muita viihde-elokuvia. Suuria yleisömenestyksiä olivat muun muassa Raffaello Matarazzon sentimentaaliset elokuvat Elämän jano (Catene, 1949), Tormento (1950) ja Elämän valhe (I figli di nessuno, 1951). Gustavo Lombardo kuoli vuonna 1951 jättäen yhtiön pojalleen Goffredolle. Taitavana liikemiehenä tunnettu Goffredo Lombardo tuotti sekä kaupallista viidettä että kunnianhimoisia taide-elokuvia. Matarazzon lisäksi Titanuksen tärkeimpiä ohjaajia olivat Ubaldo Del Colle, Guido Brignone ja Valerio Mastrocinque. Vuoden 1953 tienoilla Lombardo keksi niin sanotun ”vaaleanpunaisen neorealismin”, jota edustivat muun muassa Luigi Comencinin Leipää, rakkautta ja unelmia (Pane, amore e fantasia, 1953) ja Rakkauden huumaa ja mustasukkaisuutta (Pane, amore e gelosia, 1954) sekä Dino Risin Vaarallinen leski (Pane, amore e..., 1955). Jakelutoiminnassaan Titanus toimi yhteistyössä muun muassa Pathé Consortium Cinéman ja Metro-Goldwyn-Mayerin kanssa.[1]

1960-luvulla Titanus panosti voimakkaasti italialaiseen laatuelokuvaan tuottaen muun muassa Luchino Viscontin elokuvan Rocco ja hänen veljensä (1960), Vittorio De Sican Kaksi naista (La ciociara, 1960), Ermanno Olmin Paikka nuorelle miehelle (Il posto, 1961), Vittorio De Setan Vuoriston rosvot (1961), Valerio Zurlinin Tyttö ja laukku (La ragazza con la valigia, 1961) ja Cronaca familiare (1962) sekä Nanny Loyn Napolin neljä päivää (Le quattro giornate di Napoli, 1962). Yhtiö oli vähällä tehdä konkurssin kansainvälisenä yhteistyönä tuotetun Robert Aldrichin Sodoman ja Gomorran (Sodoma e Gomorra, 1962) ja Luchino Viscontin Tiikerikissan (1963) kaupallisen epäonnistumisen seurauksena. 1960-luvun puolivälistä lähtien Titanus toimi etupäässä jakeluyhtiönä, mutta vuodesta 1985 lähtien se on tehnyt myös televisiotuotantoja nimellä Titanus Produzione.[1] Goffredo Lombardon jälkeen yhtiötä on johtanut hänen poikansa Guido[2].