Tirvan rautatie
Tirvan rautatie oli 1904 avattu noin viiden kilometrin pituinen 600 mm:n raideleveydelle rakennettu kapearaiteinen rautatie joka kulki Kaipiaisten rautatieasemalta Tirvan Pajukoskelle. Pajukoskella sijaitsivat insinööri Knut August Palmbergin 1890 perustamat vesisaha, höyläämö ja kimröökitehdas. Tirvalla sijaitsi myös 1906–1912 Suomen Myllykivitehdas Oy ja vuosina 1913-1919 teknokemiallinen tehdas. Jälkimmäisen siirryttyä Voikoskelle, muutti sen tiloihin ryynilaitos, joka toimi siellä vuoteen 1928 asti. Alueella oli myös vuonna 1913 valmistunut sähkövoimala. Tirvan tehtaat siirtyivät 1928 Enso-Gutzeit Oy:n haltuun ja sen jälkeen vain saha ja höyläämö olivat toiminnassa vuonna 1947 sattuneeseen tulipaloon saakka. Kapearaiteisen radan raiteet on purettu ilmeisesti 1950-luvulla, mutta vanha ratalinja erottuu yhä maastossa. Myös veturitalli on säilynyt keskellä metsää.
Kalusto
Tirvan radalla käytettiin aluksi vaunujen vetämiseen hevosia ja sittemmin radalle hankittiin englantilaisvalmisteinen moottoriveturi josta luovuttiin ennen vuotta 1910 ja noin vuonna 1917 se siirtyi Enso-Gutzeitin Kotkan tehtaille. Radalla oli sen jälkeen höyryveturina Tampella 175/1911 ja Enso-Gutzeitin hankittua Tirvan tehtaat radalla käytettiin vuosina 1930–1935 Pankakosken tehtaalta lainattua höyryveturia 5 (Baldwin 17346/1900).