Tirolinajokoira

Tirolinajokoira (Tiroler Bracke) on itävaltalainen koirarotu.

Tirolinajokoira
Avaintiedot
Alkuperämaa  Itävalta
Määrä Suomessa tuntematon
Rodun syntyaika 1860-luku
Alkuperäinen käyttö jäniksen ja ketun metsästys, haavoittuneen riistan jäljitys
Nykyinen käyttö metsästyskoira
Muita nimityksiä Tiroler Bracke, Tyroler Bracke, Tyrolean Hound, Tyrolese Hound[1], brachet tyrolien, sabueso del Tirol
FCI-luokitus ryhmä 6 Ajavat ja jäljestävät koirat
alaryhmä 1.2 Keskikokoiset ajavat koirat
#68
Ulkonäkö
Säkäkorkeus uros 44–50 cm
narttu 42–48 cm
Väritys black & tan, punainen tai tricolor

Ulkonäkö

Tirolinajokoira on keskikokoinen ja vankkarakenteinen ajokoira, jonka runko on pitkä, suorakaiteen muotoinen ja hieman korkeuttaan pidempi. Luusto on keskivahva, jäntevä ja lihaksikas. Silmät ovat suuret ja väriltään tummanruskeat. Korvat ovat riippuvat, leveät, ylöskiinnittyneet ja kärjistään pyöristyneet. Urosten säkäkorkeus on 44–50 cm ja narttujen 42–48 cm.[2]

Karvapeite on kaksinkertainen ja tiheä; pohjavilla on karkea; takaraajat hapsuiset ja häntä tiheästi hapsuttunut. Väreistä hyväksytään punainen, musta ruosteenruskein merkein (black & tan) ja ns. "kolmivärinen" eli tricolor (jossa kuitenkin vain hyvin pienet, tarkasti määritellyt valkoiset merkit). Punainen on sävyltään joko fawn tai peuranpunainen - fawn'n tulee olla riittävän tumma. Black & tan'n pääväri tai satula on musta; päässä, raajoissa ja mahassa on punaiset merkit; silmien yläpuolella olevat merkit (ns. vieräugl eli "nelisilmä") hyväksytään. Molemmissa väreissä voi esiintyä valkoisia merkkejä niskassa, rinnassa, raajoissa ja käpälissä.[2]

  • Punainen
  • Black & tan

Luonne ja käyttäytyminen

Rotu on kiivas, vakaa, sitkeä ja tarkkavainuinen metsästäjä. Se metsästää yleensä yksin ja sillä on hyvä suuntavaisto ja jäljestyskyky.[2]

Alkuperä

Tirolinajokoira on nimensä mukaisesti kotoisin Tirolista, missä sen historia ulottuu 1800-luvulle asti. 1860-luvulla paikalliset metsästäjät aloittivat sen jalostamisen muinaista alkuperää olleista koirista, jotka oli tunnettu alueella jo keskiajalta lähtien. Varhaiset Alppien ajokoirat olivat kulkeutuneet alueelle alun perin kelttien mukana[1] - täten tirolinajokoira polveutuu oletettavasti kelttienajokoirasta (Keltenbracke, mahdollisesti sama rotu kuin kelttienvinttikoira)[2], mutta sen tiedetään olevan myös kaukaista sukua itävallanajokoiralle[3]. 1500-luvulla keisari Maximilian I käytti silloista paikallista ajokoiraa kaniinin ja ketun metsästykseen sekä haavoittuneen riistan – pääasiassa hirvieläinten – jäljittämiseen.[1][2] 1860-luvulla aloitettu valikoiva jalostus johti siihen, että vuonna 1896 paikalliset kasvattajat olivat valmiit esittelemään uuden rotunsa Innsbruckissa.[1] Se sai samana vuonna ensimmäisen rotumääritelmänsä[1][2] ja hyväksyttiin roduksi vuonna 1908[2].

Matalaraajainen tirolinajokoira

Rodusta oli aiemmin olemassa myös matalaraajainen muunnos Tiroler Niederbracke (englanniksi Dwarf Tyrolean Hound[4]), mutta se poistettiin virallisesta rotumääritelmästä vuonna 1994.[2][5] Se oli 30-39 cm korkea.[4]

Lähteet

Viitteet
  1. Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 96–97. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.
  2. Standard: Tiroler Bracke. Fédération Cynologique Internationale. Haettu 12.1.2021.
  3. Gondrexon, A. & Browne, I. Maailman koiraopas: s. 140. Weilin+Göös, Helsinki: 1974. ISBN951-35-1120-0.
  4. Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 702. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.
  5. Tiroler Niederbracke. Deutsches Jagd Lexikon.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.