Tipū Sultān

Tipū syntyi 20. marraskuuta 1750 Devanahallin kaupungissa, nykyisen Bangaloren lähistöllä.[1] Hänen isänsä Haidar Alī oli saanut Mysoren kuningaskunnan hallintaansa syrjäytettyään pitkään vallassa olleen hindudynastian.[6] Isänsä tavoin hän oli harras muslimi ja perehtyi sodankäynnin taktiikkaan hovin palveluksessa työskennelleiden ranskalaisupseerien opastuksella.[3][6]

Mysorelainen rakettimies

Vuonna 1767 Tipū johti ratsuväen hyökkäystä länteen Karnatakan marateja vastaan. Hän soti maratien kanssa useaan otteeseen myös vuosina 1775–1779. Toisessa anglo–mysorelaisessa sodassa hän nujersi eversti John Braithwaiten komentamat Englannin Itä-Intian kauppakomppanian joukot Kollidamjoen rannalla helmikuussa 1782.[3]

Tipūsta tuli isänsä kuoltua Mysoren hallitsija joulukuussa 1782. Vuonna 1784 hän solmi rauhan brittien kanssa ja otti käyttöön arvonimen Mysoren sulttaani. Hän oli taitava sotilaskomentaja ja valtion päämies ja onnistui muslimitaustastaan huolimatta saavuttamaan hindualamaistensa luottamuksen. Häneltä kuitenkin puuttui isänsä harkintakyky eikä hän tuntenut sääliä vihollisiaan kohtaan.[3]

Tipūn valtakaudella Mysoressa toteutettiin monia hallinnollisia ja teknologisia uudistuksia, esimerkiksi otettiin yleiseen käyttöön uusia rahayksiköitä ja kuu-aurinkokalenteri. Maan verotusjärjestelmän uudistaminen edisti silkintuotantoa ja paransi valtakunnan taloustilannetta. Rakettien käyttö sodankäynnissä yleistyi niin, että armeijaan kuului lopulta viisituhatta rakettimiestä.[1] Mysorelaisten raketit olivat niin edistyksellisiä, että britit ottivat niistä mallia Napoleonin sodissa käyttämiinsä Congreve-raketteihin.[5]

Vuonna 1789 Tipū sai Itä-Intian kauppakomppanian aloittamaan sotatoimet uudelleen hyökkäämällä sen kanssaan liittoutuneen Travancoren kuningaskunnan alueelle. Hän onnistui pitämään britit loitolla yli kahden vuoden ajan mutta menetti puolet valtakunnasta maaliskuussa 1792 solmitun Seringapatamin rauhansopimuksen myötä. Hän ei kuitenkaan tyytynyt vallitsevaan tilanteeseen vaan ryhtyi neuvotteluihin Ranskan vallankumouksellisten kanssa.[3] Britit pelkäsivät Napoleonin hyökkäävän Intiaan, minkä vuoksi kenraalikuvernööri Wellesley aloitti neljännen anglo–mysorelaisen sodan.[3]

Britit hyökkäsivät Mysoren pääkaupunkiin Seringapatamiin 4. toukokuuta 1799 ja Tipū kuoli johtaessaan kaupunkia puolustaneita joukkojaan.[3] Hänet haudattiin arvokkain menoin suvun mausoleumiin Seringapatamissa.[6] Seuraavana vuonna Wellesley nimitti vain viisivuotiaan Krishnaraja Wodeyar III:n Mysoren uudeksi kuninkaaksi ja siirsi pääkaupungin Seringapatamista Mysoreen.[7]

Ulkoiselta olemukseltaan Tipū oli pieni, tanakka, pyöreäkasvoinen ja viiksekäs mies, joka pukeutui jalokivin koristeltuihin vaatteisiin.[6] Hänellä oli kolme vaimoa, joista kahden ensimmäisen kanssa hän meni naimisiin samaan aikaan 1771 ja kolmannen kanssa 1796. Vaimot ja rakastajattaret synnyttivät hänelle yhteensä 12 poikaa ja useita tyttäriä.[8] Tipūn kuoleman jälkeen hänen lähisukulaisensa vangittiin Velloren linnakkeeseen, josta heidät siirrettiin Kalkutaan vuonna 1806.[8]

Tipūn kerrotaan kunnioittaneen syvästi tiikereitä ja sanoneen, että on parempi elää kaksi päivää tiikerinä kuin kaksisataa vuotta lampaana. Hän piti kuutta elävää tiikeriä Seringapatamin linnoituksessaan. Tiikeri oli myös hänen valiojoukkojensa tunnusmerkki ja koristi hänen miekkansa kahvaa ja valtaistuintaan. Hän oli jopa teettänyt mekaanisen tiikerin, joka piteli käpälissään kauhistunutta brittiupseeria. Se on nykyään näytteillä Lontoon Victoria and Albert Museumissa.[6]

• 
  Tiikerivaltaistuin
• 
  Britit valloittavat Seringapatamin 1799
• 
  Mausoleumi Srirangapatnassa
• 
  Tipūn tiikeri

• Balakrishna, Sandeep: Tipu Sultan – The Tyrant of Mysore. Rare Publications, 2013. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)