Tintti ja aakkostaide

Hergé oli ollut 1960-luvulta lähtien intohimoinen avantgarden harrastaja, minkä johdosta hän päätti vuonna 1978 tehdä uuden Tintti-seikkailun nykytaiteiden maailmasta. Hergé oli saanut vaikutteita taideväärentäjien Fernand Legrosin ja Elmyr de Horyn pidätyksistä vuodelta 1964, ja hän oli myös seurannut uutisia uususkontojen toiminnasta. Taiteilija yhdisteli piirteitä molemmista ja vuonna 1981 hän laati niiden pohjalta Tintti-sarjakuvaksi epätyypillisen hidastempoisen käsikirjoituksen, jossa Tintti tutkii kahden taideasiantuntijan kuolemaa ja tapaa taideväärentäjien rikollisjoukkion, jonka päällikkö on myös eräänlaisen New Age -lahkon guru.

Hergé oli ehtinyt käsikirjoittaa ja piirtää tarinaa kahden vuoden ajan, kunnes 3. maaliskuuta 1983 hän kuoli sairastamansa luusyövän komplikaatioihin Saint-Lucin sairaalassa Brysselin lähistöllä. Hergén kuoleman takia tarina on keskeneräinen: käsikirjoituksesta puuttuu sarjakuvan loppuratkaisu ja piirrokset ovat jääneet luonnosasteelle. Hergé itse kertoi ennen kuolemaansa, ettei edes hän tiedä tarinan loppuratkaisua, vaan tarinan jatko on lukijan mielikuvituksen varassa. Hergén kuoleman jälkeen 62-sivuiseksi tarkoitetusta tarinasta oli valmiina lyijykynällä piirrettyjä luonnoksia, jotka Benoît Peeters, Michel Bareau ja Jean-Manuel Duvivier editoivat 42-sivuiseksi sarjakuvaksi. Ryhmä onnistui löytämään Hergén arkistoista käsikirjoituksen, johon Hergé oli kirjoittanut tarinan dialogin. On mahdollista, että Hergé suunnitteli muutamien luonnosteltujen kohtausten poistamista lopullisesta versiosta.

Studios Hergén pitkäaikainen työntekijä ja Hergén assistentti Bob De Moor tahtoi viimeistellä tarinan kunnianosoitukseksi Hergén elämäntyölle. Hän kuitenkin joutui luopumaan suunnitelmistaan, koska Hergé oli kuolinvuoteellaan pyytänyt, ettei yksikään sarjakuvataiteilija enää käsikirjoittaisi ja piirtäisi Tintti-sarjakuvaa. Vuonna 1986 Hergén leski Fanny teki päätöksen julkaista keskeneräinen Tintti ja aakkostaide, ja vuonna 1987 hän sulki Studios Hergén ja perusti sen tilalle La Fondation Hergé -säätiön. Alun perin tarina ilmestyi Casterman-kustantamon ja La Fondation Hergén julkaisemana 69-sivuisena albumina. Vuonna 2004 Tintti ja aakkostaide ilmestyi 62-sivuisena uusittuna painoksena. Vuonna 2006 julkaistun suomenkielisen käännöksen julkaisi Otava ja suomensi Heikki Kaukoranta. Uudistetussa laitoksessa on tarinan luonnosten ohella myös Hergén arkistoista löytyneitä sivuja kertomuksen vaihtoehtoisista juonista.

Tarina aloitetaan kohtauksella, missä kapteeni Haddock näkee painajaisen Bianca Castafioresta. Painajaisessa Castafiore vaatii Haddockia juomaan Loch Lomond -viskiä, mutta Haddock joutuu kieltäytymään, sillä hän ei ole kyennyt nauttimaan alkoholipitoisia juomia Tintti ja Picarot -albumin tapahtumien jälkeen. Haddockin kieltäydyttyä "Castafiore" muuttuu valtavaksi lintumaiseksi olennoksi, joka hyökkää Haddockin kimppuun, mutta Tintti herättää Haddockin ja saa puhelinsoiton Bianca Castafiorelta. Puhelinkeskustelussa Castafiore kertoo saapuneensa muutaman päivän ajaksi vierailulle Belgiaan, minkä jälkeen Haddock lähtee kävelemään kaupungille. Kaupungilla Haddock kuitenkin huomaa Castafioren ja hän pakenee läheiseen taidegalleriaan, missä hän kohtaa gallerian omistajan Henri Fourcartin ja kuuluisan avantgarde-taiteilija Ramó Nashin. Nash onnistuu suostuttelemaan Haddockin ostamaan niin sanottua "aakkostaidetta" edustavan H-kirjaimen, minkä jälkeen hän palaa Moulinsartin linnaan. Moulinsartissa Haddock ja Tintti katsovat television uutislähetystä, missä Mustan kullan maassa ja Seikkailussa Punaisella merellä esiintynyt Khemedin emiiri Ben Kalish Ezab kertoo saapuneensa Eurooppaan. Uutisissa myös kerrotaan kuuluisan taideasiantuntijan Jacques Monastirin salaperäisestä kuolemasta Ajaccion rannikolla.

Seuraavana päivänä Haddock ja Tintti lukevat sanomalehdestä, että Fourcart on kuollut nähtävästi auto-onnettomuudessa. Tintti vierailee Fourcartin galleriassa ja kohtaa Fourcartin henkilökohtaisen avustajan Martine Vandezanden, joka kertoo Tintille Fourcartin kuolemaa koskevia tietoja. Vierailun jälkeen Tintti saapuu Fourcartin kuolinpaikalle, mutta hän joutuu salaperäisten miesten hyökkäyksen kohteeksi. Hän kuitenkin selviytyy hyökkäyksestä ja päätyy siihen, että Fourcart murhattiin tahallisesti. Tintti palaa takaisin Moulinsartin linnaan ja kertoo Haddockille tutkimuksistaan.

Seuraavana päivänä Tintti palaa Fourcartin galleriaan ja syyttää Vandezandea siitä, että hän olisi kertonut hyökkääjille Tintin tutkimuksista, mutta Vandezande purskahtaa itkuun ja kiistää kertoneensa Tintistä kenellekään. Myöhemmin samana päivänä Tintti näkee julisteen, jossa on kuvattuna salaperäistä New Age -lahkoa johtava mystikko Endaddine Akass. Tintti ja Haddock osallistuvat Akassin järjestämään tilaisuuteen, missä he näkevät Dupontin ja Dupondin sekä Yksisarvisen salaisuudessa esiintyneen herra Sakarinin. Tilaisuuden aikana Tintti ja Haddock kohtaavat myös Vandezanden, jonka antamien tietojen avulla Tintti kohtaa vanhassa tehtaassa jälleen salaperäiset miehet. Hän yrittää pidättää heidät, mutta hän saa voimakkaan iskun takaraivoonsa ja menettää tajuntansa. Tintti herää sairaalassa ja kertoo paikalle saapuneelle Haddockille, että hän uskoo Vandezanden kaulakorussa olevan piilotettu mikrofoni, josta Vandezande ei ole tietoinen ja jonka avulla hyökkääjät kykenivät saamaan selville Tintin aikaisemmat aikeet.

Seuraavana päivänä Tintti lähtee sairaalasta, ja Moulisartin linnan lähettyvillä hän joutuu jälleen salaperäisten miesten hyökkäyksen kohteeksi. Kun Haddock kuulee pistoolien laukaukset, hän saapuu paikalle ja hyökkääjät pakenevat autolla. Myöhemmin Tintti, Haddock ja professori Tuhatkauno istuvat Moulinsartin sisätiloissa pöydän äärellä, ja Tintti uskoo Endaddine Akassin olevan Monastirin ja Fourcartin kuolemien takana, sillä yksi salaperäisistä miehistä oli toiminut eilisiltaisessa tilaisuudessa Akassin assistenttina. Kun Tintti ja Haddock saavat selville, että Akass on lähtenyt huvilaansa Ischialle, he matkustavat yhdessä saarelle tutkiakseen tarkemmin Akassin toimia.

Ischialla Tintti ja Haddock saavat puhelinsoiton Castafiorelta, joka kertoo olevan Akassin vieraana ja pyytää heitä vierailemaan Akassin huvilassa. Seuraavana aamuna he saapuvat huvilalle ja tapaavat siellä Castafioren, Nashin, Ben Kalish Ezabin, Abdullahin, Sinisen lootuksen herra Gibbonsin ja Särkyneen korvan herra Chickletin. Castafioren pyynnöstä Tintti ja Haddock päättävät yöpyä Akassin huvilassa, mutta samana yönä Tintti kuulee omituisia ääniä ja näkee ikkunasta, että miehet lastaavat taide-esineitä pakettiautoon. Tintti ryhtyy tutkimaan huvilan kellaria ja löytää sieltä Amedeo Modiglianin, Fernand Légerin, Pierre-Auguste Renoirin, Pablo Picasson, Paul Gauguinin ja Claude Monet’n taideteoksia, jotka kuitenkin osoittautuvat väärennöksiksi. Hetkeä myöhemmin hänen taakseen ilmestyy Akass kätyreineen, ja Akass tunnustaa harjoittavansa taideväärennystä sekä olevansa vastuussa Monastirin ja Fourcartin kuolemista. Akass myös kertoo, että Tintin on kuoltava, ja että hän suunnittelee kaatavansa Tintin päälle polyesterihartsia ja sitten myyvänsä hänet taidekeräilijöille "patsaana". Tintti viedään selliinsä, mutta hän onnistuu ottamaan yhteyden Milouhun ja heittää koiransa suuhun kirjeen, missä hän pyytää Haddockilta apua.

Seuraavana aamuna yksi Akassin miehistä herättää sellin lattialla nukkuvan Tintin ja pistoolilla uhaten käskee häntä menemään huoneeseen, missä Tintti aiotaan muuttaa patsaaksi. Hergén tarina päättyy tähän kohtaan, ja tarinan loppuratkaisu jätetään lukijan mielikuvituksen varaan.

Keskeneräisyytensä vuoksi Tintistä ja aakkostaiteesta on tehty useita puhtaaksipiirrettyjä ja laittomasti julkaistuja piraattipainoksia, joissa on yleensä taiteilijansa kehittämä näkemys tarinan loppuratkaisusta. Tunnetuimman piraattipainoksen käsikirjoitti ja piirsi kanadalainen sarjakuvataiteilija Yves Rodier, jonka "viimeistely" Tintti ja aakkostaide ilmestyi jo alun perin vuonna 1986. Vuonna 1991 Rodier tapasi Bob De Moorin, jonka kanssa hän pyysi La Fondation Hergéltä lupaa julkaista Rodierin Tintti ja aakkostaide. La Fondation Hergé kuitenkin kieltäytyi julkaisemasta sarjakuvaa, mutta Rodier teki tarinasta uudelleenpiirretyn epävirallisen painoksen, joka julkaistiin vuonna 1996.

• Manu Pärssinen: Tintti ja aakkostaide. V2.fi 18.4.2008.
• Tintin seikkailut: Tintti ja aakkostaide (Arkistoitu versio)