Timbuktu

Timbuktu (ransk. Tombouctou) on kaupunki Malissa, Afrikan kolmanneksi pisimmän joen, Niger-joen lähettyvillä Länsi-Afrikassa. Vuonna 2009 kaupungissa oli noin 54 629 asukasta.[1] Sillä on pitkä historia Saharan eteläpuolisen kaupankäynnin tärkeänä paikkakuntana. Se on saanut myyttisen aseman: Timbuktua on käytetty synonyymina eksoottisille, kaukaisille maille.[2]

Tombouctou ja تمبكتو
Tombouctou ja تمبكتو

16°46′23″N, 2°59′56″W
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]

Väestö ja kieli

Timbuktun väestöstä pääosa on songhailaisiin kansoihin kuuluvia tuaregeja, fulaneja ja mandélaisia kansoja.

Yli 80 prosenttia Timbuktun asukkaista puhuu äidinkielenään laajalti Länsi-Afrikassa puhuttaviin songhailaisiin kieliin kuuluvaa koyra chiinia, jonka puhujia on seudulla noin 200 000.[3] Pieni osa väestöstä puhuu arabian sukuista hassaniyyaa ja tuaregilaista tamashekin kieltä, mutta vuosien 1990–1995 kapinan jälkeen pääosa arabeista ja tuaregeista karkotettiin. Malin virallinen hallinnon kieli on ranska.

Ilmasto
Timbuktun ilmastotilastoa
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) 27,8 31 35,6 39,3 41,2 41,2 38,5 36,5 38,6 38,2 34,1 29,3 ka. 35,9
Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) 13,7 15,9 19,5 23,4 26,9 28,5 27,6 26,3 26,6 24,5 19,4 15,1 ka. 22,3
Vrk:n keskilämpötila (°C) 20,6 23,4 27,7 31,8 34,6 35,1 33 31,1 32,6 31,6 26,7 22 ka. 29,2
Sademäärä (mm) 1 0 0 0 2 6 28 49 17 3 0 0 Σ 106
Auringonpaistetunnit (h/d) 10,1 10,4 10,8 11,3 11,6 11,8 11,6 11,0 10,9 10,6 10,2 10,0 ka. 10,9
Sadepäivät (d) 0 0 0 0 0 2 4 6 3 1 0 0 Σ 16
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
27,8
13,7
31
15,9
35,6
19,5
39,3
23,4
41,2
26,9
41,2
28,5
38,5
27,6
36,5
26,3
38,6
26,6
38,2
24,5
34,1
19,4
29,3
15,1
S
a
d
a
n
t
a		 1
0
0
0
2
6
28
49
17
3
0
0


Lähde: [4]

Timbuktu sijaitsee Saharan etelälaidalla, Sahelin vyöhykkeellä, ja siellä on kuuma ja kuiva ilmasto. Sateita on vähän, pääasiassa keskikesällä.

Djingareiber-moskeija Timbuktussa.

Historia

Timbuktu oli tuareg-paimentolaisheimojen tilapäisleirinä jo ehkä 900-luvulla. Kauppareittien risteyksessä sijainnut paikka vaurastui kulta-, norsunluu-, orja- ja suolakaupan keskuksena. Sijainnilla Guinean lahdelle johtavan, Afrikan kolmanneksi pisimmän joen, Niger-joen lähettyvillä, on ollut Timbuktulle merkittävä vaikutus. Kukoistuskautensa huipun Timbuktu saavutti 1400-luvun alkupuolella, kun islam levisi Afrikkaan. Se oli merkittävä kaupunki Malin kuningaskunnassa ja sitä seuranneessa Songhain kuningaskunnassa. Siltä ajalta on jäljellä kolme komeaa moskeijaa: Djingareiber, Sankore ja Sidi Yahia. Sankore oli aikoinaan tämän Afrikan osan merkittävin islamilainen madrasa, jossa oli laaja kirjasto. Madrasoissa ja koraanikouluissa oli parhaimmillaan yli 25 000 opiskelijaa. Kaupunki alkoi menettää merkitystään portugalilaisten ja muiden eurooppalaisten saapuessa Länsi-Afrikkaan 1500-luvulla. Madrasa kirjastoineen tuhoutui marokkolaisten hyökkäyksissä vuonna 1591.[5] Käsikirjoituksia on kuitenkin säilynyt merkittävä määrä, mutta itse Timbuktu on köyhä kehitysmaidenkin joukossa. Siellä voi yhä nähdä kamelikaravaaneja.[6]

Myöhemmin Eurooppaan asettunut arabidiplomaatti Leo Africanus on kuvaillut Timbuktua ja sen yltäkylläisyyttä[6] vuonna 1550 ilmestyneessä teoksessaan Cosmographia Del' Africa[7].

Eurooppalaisten tutkimusmatkat

Euroopassa Timbuktu oli 1700-luvun lopulle saakka tunnettu vain eräiden arabialaisten ja berberiläisten matkailijoiden teoksista, jotka oli käännetty myös eurooppalaisille kielille. Tunnetuin heistä on ollut Ibn Battuta (1304-1368).

Tiettävästi ensimmäisenä eurooppalaisena Timbuktussa kävi Mungo Park vuosina 1795 ja 1805. Hän kuitenkin kuoli paluumatkallaan nykyisessä Nigeriassa eikä kirjoittanut matkakuvausta.[8][9]

Vuonna 1824 pariisilainen maantieteellinen seura Société de Géographie lupasi 10 000 frangin palkinnon ensimmäiselle, joka olematta muslimi kävisi Timbuktussa ja palattuaan julkaisisi paikkakunnasta tietoa. Skotlantilainen Alexander Gordon Laing saapui Timbuktuun syyskuussa 1826. Hän ehti lähettää kirjeen, jossa hän kertoi joutuvansa lähtemään kiireesti pois, mutta paikalliset muslimiasukkaat surmasivat hänet paluumatkalla, koska pitivät eurooppalaisia valloittajina. Palkinnon sai ranskalainen René Caillié, joka matkusti Timbuktuun vuonna 1828 muslimiksi tekeytyneenä, minkä vuoksi hän onnistui myös palaamaan turvallisesti Ranskaan.[6]

Afroamerikkalainen merenkulkija Robert Adams väitti joutuneensa vuonna 1811 joksikin ajaksi orjaksi Timbuktuun jouduttuaan haaksirikkoon Afrikan rannikolla.[10] Vuonna 1813 hän jätti asiasta selonteon Ison-Britannian konsulaattiin Tangeriin, Marokkoon. Vuonna 1816 hän julkaisi matkakertomuksensa kirjassa The Narrative of Robert Adams, a Barbary Captive, josta on otettu uusi painos vielä vuonna 2006, mutta kertomuksen paikkansapitävyyttä on epäilty.

Edellä mainittujen lisäksi vain kolme eurooppalaista kävi Timbuktussa ennen vuotta 1890: Heinrich Barth vuonna 1853 sekä saksalainen Oskar Lenz ja espanjalainen Cristobal Benitez vuonna 1880.

Siirtomaakausi

Ranska valloitti Timbuktun vuonna 1894. Sen jälkeen se kuului Ranskan Länsi-Afrikkaan, kunnes tämä laaja siirtomaa vuonna 1960 jakautui moneksi itsenäiseksi valtioksi. Siitä lähtien Timbuktu on kuulunut Maliin.

Matkailu
Timbuktun kansainvälinen lentoasema.

Timbuktu on Malin tärkein matkailukohde, ja turistivirtojen takia kaupungissa on kansainvälinen lentoasema.

Maailmanperintökohde

Timbuktu on ollut Unescon maailmanperintöluettelossa vuodesta 1988. Sen historialliset kohteet ovat olleet vaarassa tuhoutua siksi, että tuuli tuo kaupunkiin Saharan hiekkaa, ja toisaalta sadekauden jälkeen ne on aina uudestaan peitettävä savikerroksella[6]. Ne olivat Unescon uhanalaisten maailmanperintökohteiden listalla 1990–2005.[11]

Suojeltuihin kohteisiin kuulunut kaupungin muslimipyhimyksen Sidi Mahamoud Ben Amarin hautakammio poltettiin toukokuussa 2012. Teosta vastuullisina pidetään terroristijärjestö al-Qaidaan verkottuneita Ansar Dine -kapinallisia. Äärimuslimien mielestä hautamonumentit eivät ole islamin mukaisia.[12][13] Heinäkuussa 2012 hakuin varustautuneet kapinalliset hakkasivat palasiksi 1400-luvulla rakennetun Sidi Yahia -moskeijan sisäänkäynnin. Ovi moskeijaan oli ollut lukossa satoja vuosia, sillä paikalliset asukkaat uskoivat sen avaamisen tuovan huonoa onnea.[14]

Katso myös

Lähteet
  1. Mali: Regions, Major Cities & Localities Citypopulation. Viitattu 18.7.2022. (englanniksi)
  2. Lundberg, Matti: Melkein kadonneet kaupungit Kiiltomato.net. 10.11.2003. Viitattu 18.7.2022.
  3. Songhay, Koyra Chiini. SIL Mali . Société Internationale de Linguistique. Arkistoitu 5.6.2012. Viitattu 18.7.2022. (englanniksi)
  4. Climate Timbuktu (Mali) Climate-Data.org. Viitattu 18.7.2022. (englanniksi)
  5. Maatietopankki – Mali. Kansainvälisen henkilövaihdon keskus CIMO. 16.7.2007. Arkistoitu 14.3.2008. Viitattu 18.7.2022. (englanniksi)
  6. Mikko Paakkanen, Tappavan salaperäinen Timbuktu, Helsingin Sanomat 3.4.2012 sivu B 5
  7. What scholars know about Leo... leoafricanus.com. Viitattu 29.12.2009. (englanniksi)
  8. Cruelest Journey: 600 Miles to Timbuktu Amazon.com. (englanniksi)
  9. Kira Salak: Kira Salak's official webpage on "The Cruelest Journey" kirasalak.com. (englanniksi)
  10. Calhoun, Warren Glenn; From Here to Timbuktu, p. 273 ISBN 0-7388-4222-2
  11. Timbuktu, Mali: Intellectual and Spiritual Capital. History Channel. Arkistoitu 29.4.2009. Viitattu 18.7.2022. (englanniksi)
  12. Länkinen, Tiina: Unescon maailmanperintökohde sytytettiin tuleen Timbuktussa Yle Uutiset. 5.5.2012 / Päivitetty 6.5.2012. Viitattu 6.5.2012.
  13. Diallo, Tiemoko & Diarra, Adama: Mali Islamists attack UNESCO holy site in Timbuktu Reuters. 5.5.2012. Viitattu 6.5.2012. (englanniksi)
  14. Islamistit jatkoivat tuhojaan Timbuktussa MTV3 Uutiset. 2.7.2012. Viitattu 2.7.2012.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.