Tilli

Tilli eli maustetilli (Anethum graveolens)[1] on yksivuotinen Aasiasta peräisin oleva ruohokasvi. Se kasvaa luonnonvaraisena Välimeren ympäristössä, mutta sitä käytetään enimmäkseen mausteena Pohjoismaissa, Venäjällä ja Puolassa – tosin myös intialainen keittiö tuntee tillin. Suomessa se on yksi viljellyimmistä yrteistä.

Mausteena käytetään tilliä ennen kukintaa.
Tilli
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Kaari: Streptophyta
Luokka: Embryopsida
Kladi: Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi: Koppisiemeniset Angiospermae
Lahko: Apiales
Heimo: Sarjakukkaiskasvit Apiaceae
Suku: Tillit Anethum
Laji: graveolens
Kaksiosainen nimi

Anethum graveolens
L.
Katso myös

  Tilli Wikispeciesissä
  Tilli Commonsissa
Tilli. Flora von Deutschland, Österreich und der Schweiz 1885

Tillin käytössä on huomattava se, että mitä pohjoisemmaksi mennään, sen suositummaksi tulee tillin lehtien käyttö mausteena. Etelässä käytetään mieluummin tillin hedelmiä mausteena. Tämä johtuu siitä, että pohjoisessa, missä päivä on pitkä, lehtiin muodostuu enemmän aromiaineita, mutta etelän maissa lehdet ovat lähes mauttomia. Onkin osoitettu, että tillin lehtien aromiaineiden ero jo Utsjoen ja Etelä-Suomen välillä on huomattava. Siemenet taas eivät Suomen leveysasteilla ehdi kunnolla kypsyä[2].

Tieteellisen nimensä (Anethum) on tilli saanut siitä, että se kasvaa varsin nopeasti, sillä kreikkalaiset sanat ano theo tarkoitavat "ylös juoksen". Jo roomalaisten gladiaattorien on kerrottu syöneen ”Anethum”-nimistä yrttiä, jonka sanottiin lisäävän heidän voimiaan.

Englantilainen ja muihinkin kieliin tullut nimi dill tai suomen kieleen tullut tilli tulee muinaisnorjalaisesta tai saksilaisesta dilla-verbistä, joka tarkoittaa tuudittamista tai unettamista. Nimi juontaa juurensa siitä, että lasta oli tapana sivellä tillivedellä, jotta tämä nukahtaisi helpommin.

Historiaa

Suomeen tilli saapui 1600-luvulla, mutta jo muinaiset egyptiläiset käyttivät tilliä ruuansulatusta parantavana lääkkeenä ja myös hajusteena. Tilliteen uskotaan myös lisäävän imettävän äidin maidoneritystä.

Tillistä tehdyn juoman on monessa kulttuurissa katsottu rauhoittavan levottomia pieniä lapsia, ja jo tillin hajun väitetään edesauttavan nukahtamista[2].

Käyttö

Tilli joko korjataan nuorena, paljon ennen kukkimista ("lehtitilli"), tai sen annetaan kukkia, jolloin kerättyjä kukintoja siemenineen nimitetään kruunutilliksi. Lehtiä käytetään esimerkiksi keitettyjen perunoiden, kalan ja keittojen mausteena. Kukintoja käytetään eritoten kurkkujen säilömisessä. Tillin siemenet taas sopivat säilykkeiden ja marinadien maustamiseen. [2] Suomalainen erikoisuus on tilliliha.

Lähteitä
  • Gernot Katzer's Spice Pages
  • Davidson, A., The Oxford Companion to Food, Oxford University Press, Oxford University Press Inc., New York,1999.
  • Kranzdorf, H., Herbs and Spice of the World, Schiffler Publishing, Exton, Pennsylvania, 1983.
  • Milham, M., Platina´s on right pleasure and good health, Pegasus press, The university of North Caroline, Asheville, 1999.
  • Rousi, A., Auringonkukasta viiniköynnökseen - ravintokasvit, WSOY, Porvoo, WSOY -kirjapainoyksikkö, Porvoo 1997.

Viitteet
  1. Tilli (maustetilli) – Anethum graveolens Laji.fi. Viitattu 11.1.2021.
  2. Tilli (Anethum graveolens) Yrttitarha. Viitattu 16.5.2022.

    Aiheesta muualla
    Suomalaiset hyötypuutarhakasvit
    Juurekset
    Kaalit
    Kurkkukasvit
    Mausteet
    Mukulakasvit
    Palkokasvit
    Sipulit
    Muut kasvikset
    Yrtit ja mausteet
    Yrtit
    Muut maustekasvit
    Hedelmät:
    Siemenet:
    Juuret ja maavarsi:
    Kuori:
    Muut kasvinosat:
    Epäorgaaniset mausteet
    Maustesekoitukset
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.