Till the End of the Day

Kappale syntyi, kun yhtyeen laulaja-kitaristi ja pääasiallinen lauluntekijä Ray Davies oli väsynyt jatkuvaan laulujen kirjoittamiseen:

»Se oli vuoden 1965 loppua, ja sanoin: ”En pysty kirjoittamaan enää. Olen haudan partaalla.” Mort Shuman, laulunkirjoittaja, tuli käymään talossani ja halusi turmella minut. Hän sanoi: ”Ota soinnut, joista pidät, nauti, ja sitten vain kirjoitat kappaleen niiden ympärille. Ja kirjoitin ”Till the End of the Dayn” tuona iltana.»
(Ray Davies, The Kinksin laulaja-kitaristi sekä kappaleen kirjoittaja.[6])

Kappale äänitettiin 23.–30. lokakuuta 1965 Pye Studiosin kakkosstudiossa Lontoossa.[7] Se sisälsi samaa, hillitömäksi kutsuttua energiaa, jotka olivat hallinneet yhtyeen varhaisia hittejä ”You Really Got Me” ja ”All Day and All of the Night”. Kappaleen on esimerkiksi katsottu sisältävän erään Dave Daviesin villeimmistä kitarasooloista. Davies sai kyseiseen sooloon vaikutteita James Burtonin kaltaisilta kitaristeilta, jotka hän oli nähnyt yhtyeen ensimmäisellä Yhdysvaltain-vierailulla Shindig-nimisessä televisio-ohjelmassa. ”Till the End of the Day” on samalla Dave Daviesin suosikkikappale.[6]

”Till the End of the Day” B-puolenaan ”Where Have All the Good Times Gone” julkaistiin Britanniassa singlenä 19. marraskuuta 1965. Sen tuotti Shel Talmy ja julkaisi Pye Records tunnuksella 7N 15981.[7] Kappale nousi Record Retailer -listalle 4. joulukuuta, ja parhammillaan se oli sijalla kahdeksan. Top 40:ssä se säilyi kaikkiaan kaksitoista viikkoa.[2] Se saavutti top 10 -sijoitukset myös Melody Makerin, New Musical Expressin ja Discin listoilla.[8]

Yhdysvalloissa singlen julkaisi Reprise Records huomattavasti Britanniaa myöhemmin, 2. maaliskuuta 1966.[9] Sijoitus Billboard Hot 100 -listalla oli viideskymmenes.[3] Hieman paremmin single menestyi Record Worldin (37.) ja Cashboxin (43.) listoilla.[10] Ruotsissa ”Till the End of the Day” nousi listaykköseksi paikallisella Tio i topp -listalla. Se nousi listalle myös Alankomaissa (6.),[11] Norjassa (7.),[12] Länsi-Saksassa (19.),[13] Belgiassa (25.)[14] ja Kanadassa (34.).[15]

Singlen ilmestyessä monet, mukaan lukien eräs NME:n kriitikko, pitivät B-puolen kappaletta ”Where Have All the Good Times Gone” parempana kuin itse A-puolta.[16] ”Where Have All the Good Times Gonea” luullaankin usein virheellisesti singlen A-puoleksi.[6] Se julkaistiin singlenä lopulta marraskuussa 1973 B-puolenaan ”Lola”.[17]

”Till the End of the Day” sisältyi myös The Kink Kontroversy -studioalbumille, joka ilmestyi Britanniassa 26. marraskuuta 1965 ja Yhdysvalloissa 30. maaliskuuta 1966. Se oli albumin kuudes raita päättäen sen A-puolen.[5]

Listasijoitukset

Valtio	Lista	Korkein sijoitus	Listaviikot	Nousu listalle	Lähde
Ruotsi	Tio i topp	1.		1.1.1966	[4]
Ruotsi	Kvällstoppen	3.		11.1.1966	[4]
Alankomaat		6.	12	1.1.1966	[11]
Iso-Britannia	Disc	6.		1965	[8]
Iso-Britannia	Melody Maker	6.		1965	[8]
Norja		7.	5	viikko 3/1966	[12]
Iso-Britannia	NME	8.		1965	[8]
Iso-Britannia	Record Retailer	8.	12	4.12.1965	[2][8]
Länsi-Saksa		19.		viikko 12/1966	[13][18]
Belgia		25.		heinäkuu 1966	[14]
Kanada		34.	4	16.5.1966	[15]
Yhdysvallat	Record World	37.		1966	[10]
Yhdysvallat	Cashbox	43.		1966	[10]
Yhdysvallat	Billboard Hot 100	50.		1966	[3]

Kappaleesta ovat tehneet cover-version muun muassa Big Star (1975), Alwari Tuohitorvi (1976), Cockney Rejects (1982), Shonen Knife (1993), ja Fastball (2002).[19] Ensimmäisen suomenkielisen version kappaleesta levytti vuonna 1984 Yö-yhtye Jussi Hakulisen tekstillä ”Se oli aikaa”. Vuonna 1991 puolestaan Clifters-yhtyeen version ”Tuija tavallinen” sanoitti Jaana Rinne.[20]

• kindakinks.net