Tilintarkastaja

Tilintarkastajat tarkastavat kirjanpitoa ja hallintoelinten toimintaa tilikauden aikana ja sen päätyttyä sekä tilinpäätöksen. Tilintarkastajat antavat yhtiökokoukselle tilintarkastuskertomuksen, jossa he kertovat tekemästään tarkastuksesta ja sen tuloksista. Jos kaikki on ollut tilintarkastajien mielestä kunnossa, he esittävät kokoukselle tilinpäätöksen vahvistamista ja vastuuvapauden myöntämistä tarkastetun tilikauden osalta hallintoelimille, esimerkiksi hallitukselle ja toimitusjohtajalle.

Tilintarkastajan pitää lain mukaan antaa yhteisön kokoukselle tilintarkastuskertomus. Siinä pitää vähintäänkin olla lausunto seuraavista asioista:

• Onko tilinpäätös laadittu kirjanpitolain ja tilinpäätöksen laatimista koskevien muiden säännösten ja määräysten mukaisesti
• Antaako tilinpäätös kirjanpitolaissa tarkoitetulla tavalla oikeat ja riittävät tiedot yhteisön tai säätiön toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta
• Tilinpäätöksen vahvistamisesta
• Tuloksen käsittelystä hallituksen tai muun vastaavan toimielimen esittämällä tavalla
• Vastuuvapaudesta

Mikäli joissain näistä asioista ilmenee tilintarkastajan mielestä ongelmia, pitää niistä myös mainita tilintarkastuskertomuksessa. Tämän lisäksi tilintarkastaja voi antaa muita lausuntoja itse yhtiön johdolle, esimerkiksi niin tilintarkastuspöytäkirjassa. Siinä voidaan ottaa kantaa pienempiin virheisiin, piileviin riskeihin tai muihin asioihin, joita tilintarkastaja katsoo aiheelliseksi mainita. Tilintarkastuspöytäkirja ei ole julkinen asiakirja kuten tilintarkastuskertomus, ja sen tarkoituksena onkin lähinnä ohjeistaa yhteisön hallintoa.

Tilintarkastajalla on oikeus olla läsnä ja käyttää puheoikeuttaan kaikissa yhteisön kokouksissa, joissa käsitellään hänen tehtäviinsä liittyviä asioita. Tilintarkastajalla on velvollisuus olla läsnä, mikäli kokouksessa käsiteltävät asiat ovat luonteeltaan sellaisia, että tilintarkastajan läsnäolo on tarpeellinen.

Tilintarkastuksen keskeinen lähtökohta on tilintarkastajan riippumattomuus tarkastettavasta kohteesta. Tilintarkastajana ei voi luonnollisestikaan toimia kukaan yhteisön työntekijä tai luottamustehtävässä oleva, eikä myöskään liike- tai velkasuhteessa yhteisöön oleva henkilö. Tilintarkastajana ei voi myöskään toimia edellä mainittujen henkilöiden lähisukulainen.

Koska tilintarkastajalla on oikeus (ja velvollisuus) saada käsiinsä kaikki tarkastuksessa tarvittavat tositteet ja asiakirjat, on myös luonnollista, että tilintarkastajaa sitoo ankara vaitiolovelvollisuus.

Kun tilintarkastaja on antanut puhtaan tilintarkastuskertomuksen, on hän myös omalta osaltaan vastuussa tarkastettujen tietojen oikeellisuudesta. Käytännössä tilintarkastajan on lähes mahdotonta huomata virheitä tai ongelmia, jos hallinto tietoisesti harhauttaa tarkastajaa esimerkiksi väärentämällä tositteita. Yleensä tilintarkastaja ei myöskään joudu tällaisista ongelmista vastuuseen. Lähihistoria on kuitenkin osoittanut, että tilintarkastaja voi myös näissä tilanteissa joutua vastuuseen, mikäli ongelmat olisi pitänyt huomata muista merkeistä. Esimerksiksi Töölön Matkatoimiston konkurssitapauksessa tilintarkastajat katsottiin osavastuullisiksi, sillä vaikka heiltä ei edellytetty väärennösten huomaamista, olisi heidän pitänyt havaita yhtiön vähävaraisuus muista tunnusmerkeistä.[1]

Tilintarkastajien pätevyystasoa osoittavat lyhenteet KHT (keskuskauppakamarin hyväksymä tilintarkastaja[2]) ja HTM (kauppakamarin hyväksymä tilintarkastaja[2]). Tunnuksien käyttäjät ovat suorittaneet Keskuskauppakamarin tilintarkastuslautakunnan järjestämän tilintarkastajan ammattitutkinnon. KHT tarkoittaa Keskuskauppakamarin ja HTM kauppakamarin hyväksymää eli auktorisoimaa tilintarkastajaa (aik. hyväksytty tilimies). KHT-tutkinnon tehtävät liittyvät teoreettisen tiedon soveltamisvalmiuksiin vaativissa tilintarkastustehtävissä. HTM-tutkinnon tehtävät liittyvät teoreettisen tiedon soveltamisvalmiuksiin ammattimaisissa tilintarkastustehtävissä.

Tilintarkastajana voi toimia myös hyväksytty tilintarkastusyhteisö. Tällaisen yhteisön, joka voi olla kommandiitti- tai osakeyhtiö, osakkaiden, hallinnon jäsenten sekä toimitus- ja varatoimitusjohtajan tulee olla hyväksyttyjä tilintarkastajia.

Maallikkotilintarkastaja tarkoittaa tilintarkastajaa, jolla ei ole auktorisointia KHT- tai HTM-tilintarkastajaksi. Osa tällaisista henkilöistä on ammattilaisia. Ammattilaisia ovat esimerkiksi KHT-tilintarkastajan apulaiset, jotka hankkivat kokemusta hankkiakseen myöhemmin auktorisoinnin. Maallikkotilintarkastajat eivät kuitenkaan voi tehdä varsinaista tilintarkastusta, mutta on huomattava että tilintarkastuslaki koskee yhtä lailla heidän toimintaansa. He voivat kuitenkin tehdä muita kuin lain määräämiä kirjanpidon ja hallinnon tarkastuksia yhtiön niin halutessa, esimerkiksi ei-tilintarkastusvelvollisen yhtiön kirjanpidon tarkistuksen. Poikkeuksena ovat ennen vuotta 2007 perustetut yhtiöt ja osuuskunnat, joissa maallikot voivat määrätyissä tilanteissa toimia tilintarkastajina vuoden 2011 loppuun. Tämän jälkeen kaikissa yhtiöissä tilintarkastukset tekee vähintään HTM-tilintarkastaja.[3]. Maallikkotilintarkastuksen korvaa asunto-osakeyhtiöissä ja yhdistyksissä erityinen toiminnantarkastaja vuoden 2011 alusta alkaen. Myös osuuskunnassa voi toimia toiminnantarkastaja.

Vuonna 2007 voimaan tullut tilintarkastuslaki vapauttaa kokonaan tilintarkastuksesta pienimmät yhtiöt ja osuuskunnat.

Vapautus koskee yhteisöä, jossa sekä päättyneellä että sitä välittömästi edeltäneellä tilikaudella on täyttynyt enintään yhtä poikkeusta lukuun ottamatta seuraavat edellytykset:

1. taseen loppusumma on alle 100 000 euroa;
2. liikevaihto tai sitä vastaava tuotto on alle 200 000 euroa, tai
3. palveluksessa on korkeintaan 3 henkilöä.
4. Lisäksi asunto-osakeyhtiölain mukaisissa yhtiöissä edellytetään, että huoneistoja on korkeintaan 30.

Tilintarkastaja on kuitenkin aina valittava yhteisössä, jonka pääasiallisena toimialana on arvopapereiden omistaminen ja hallinta ja jolla on kirjanpitolain 1 luvun 8 §:ssä tarkoitettu huomattava vaikutusvalta toisen kirjanpitovelvollisen liiketoiminnan tai rahoituksen johtamisessa.

• Tilintarkastusvalvonta Patentti- ja rekisterihallitus