Tilataide

Tilataide on taiteilijan esimerkiksi näyttelytilaan tai ulos luoma kokonaistaideteos. Tilateokset saattavat olla hyvin vaihtelevia, koska niihin voidaan yhdistää erilaisia elementtejä, kuten maalattuja tai veistettyjä osia, ääniä tai valoa. Olennaista niille on katsojan mahdollisuus astua sisälle taiteilijan luomaan tilaan.[1]

Kain Tapperin teos Ajan virta vuodelta 2000 Turun Vanhalla Suurtorilla.

Tilataide kehittyi varsinaisesti toisen maailmansodan jälkeen, mutta sen edeltäjänä on pidetty muun muassa venäläissyntyistä konstruktivistia El Lisitskiä. 1950-luvun lopussa Allan Kaprow liitti tilateoksiinsa happeningit ja että ideana oli saada katsojat ”astumaan sisään” taideteokseen ja osallistumaan tapahtumien kulkuun.[2]

Ympäristötaide on luontoon tai rakennettuun ympäristöön, esimerkiksi arkkitehtuurimiljööseen tehtyä taidetta.[3] '[4]

Tilan ehdoilla

Tilataiteessa teosta ja sitä ympäröivä tila muodostaa kokonaisuuden. Tilataiteen ja ympäristötaiteen ero on siinä, että tilataidetta voi olla rajatuissa, rakennetuissa ympäristöissä, rakennusten sisällä tai ulkopuolella, kun taas ympäristötaide ottaa kokonaisvaltaisempaa suhdetta luontoon tai ihmisen luomaan ympäristöön. Esimerkiksi Kaarina Kaikkonen[5] [6]edustaa sekä tila- että ympäristötaidetta, hän on tehnyt tilallisia teoksia jo 80-luvun puolivälistä alkaen,

Modernismin aikana kuvanveistosta katosi distanssi, juhlallinen etäisyys teoksen ja sen ympäristön välillä, joka saatiin muun muassa veistosten jalustojen avulla sekä teosten dominanssi eli hallitsevuus, jolla veistokset olivat hallinneet ja valloittaneet julkisia ja virallisia tiloja. Modernismille oli myös tyypillistä, että taiteilijat alkoivat työstää itse ja suoraan käyttämiään materiaaleja.

Aikaisemmin taideteos oli taiteilijan jättämä hallitseva merkki ympäristöön, paikan täyttäminen tai valloitus, jossa teoksella oli vähän tai ei ollenkaan tekemistä sijoitusympäristönsä kanssa. Tila- ja ympäristötaiteen lähtökohtana on tavallisesti teoksen sijoitusympäristön ja tilan edellyttämän vaatimukset. Jotkut ympäristötaiteilijat ovat luopuneet kokonaan oman henkilökohtaisen tyylin esittelystä ja he pyrkivät saamaan kaikki teoksen piirteet ja ominaisuudet ympäristön ehdoilla toimiviksi.

Tämä fenomenologiseksi kuvanveistoksi kutsuttu taiteen ajattelutapa alkoi yleistyä länsimaissa 1960-luvulla. Suomessa tila- ja ympäristötaide vakiintui osaksi nykytaidetta 1980-luvulta alkaen.

Aluksi oli "Environment"

Tilataide tuli Suomeen 1960-luvun lopulla. Aluksi käsitteellä ei ollut kunnollista suomenkielistä vastinetta, joten kriitikot käyttivät uudesta taidesuunnasta yleisesti englannin sanaa environment ’ympäristö’. Esimerkiksi Ars 69 -näyttelyn yhteydessä Markku Komonen kirjoitti, että ”…tilan tuntua tehostavat ja laajentavat environment -teokset.”[7][8]

Tilataidetta

Ideakävely

Kuusi teosta, jotka juhlistavat saksalaisia ideoita, paljastettiin keväällä 2006 Berliinissä FIFAn jalkapallo-ottelun kunniaksi.

  • Jalkapallokengät
  • Lääketiede
  • Auto
  • Kirjapainotaito
  • Musiikki
  • Suhteellisuusteoria

Katso myös

Lähteet
  1. Riitta Konttinen ja Liisa Laajoki: Taiteen sanakirja, s. 455. Otava, 2000.
  2. Taiteen Pikkujättiläinen, s. 835. WSOY, 1991.
  3. Riitta Konttinen ja Liisa Laajoki: Taiteen sanakirja, s. 505. Otava, 2000.
  4. Taiteen Pikkujättiläinen, s. 748-749. WSOY, 1991.
  5. Kaarina Kaikkonen Kaarina Kaikkonen. Viitattu 27.1.2019. (englanniksi)
  6. Kohmankaaressa juhlittiin tänä syksynä jo toista suurta julkista taideteosta – Yhtä kansanviisautta Kaarina Kaikkonen ei kuitenkaan uskonut tesomalaisten kestävän www.aamulehti.fi. Viitattu 27.1.2019.
  7. Markku Komonen: Ars - antakaa raadon olla. Etelä-Saimaa, 15.3.1969.
  8. Kastemaa, Heikki: ”Irti kehyksistä”, Nykyaikojen kampanjat, s. 34–35. Kuvataiteen keskusarkisto, Valtion taidemuseo, 2009.

    Aiheesta muualla
    Nykytaiteen keinot
    Taiteen ja ympäristön peruskäsitteet
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.