Tiilikkajärven kansallispuisto

Tiilikkajärven kansallispuisto on Rautavaaran ja Sotkamon kunnissa, Pohjois-Savon ja Kainuun maakunnissa sijaitseva kansallispuisto. Kansallispuiston pinta-ala on 34 neliökilometriä, ja se on perustettu vuonna 1982. Puistossa eteläiset ja pohjoiset luonnonpiirteet sekoittuvat muodostaen metsä- ja suotyyppien vaihettumisvyöhykkeen. Kansallispuisto on perustettu suojelemaan ainutlaatuista, erämaista järvi-, joki-, suo- ja harjuluontoa. Tiilikkajärven alueen laajat suoalueet ovat Etelä-Suomen oloissa viimeisiä ojittamattomia soita. Sen luonnossa on voimakkaasti pohjoinen leima. Kauneimpia maisemia tarjoavat Tiilikan rakentamattomat, hiekkaiset rannat. Alueen metsät eivät ole erityisen vanhoja.

Tiilikkajärvi

Tiilikka on noin 400 hehtaarin kokoinen sokkeloinen keskeltä harjuniemien kahteen osaan jakama, karu hiekkarantainen järvi. Vaaleita hiekkarantoja esiintyy joka puolella järveä. Järven vesikasvillisuus on niukka karun suoperäisen veden takia.

Harjuniemet
Venäjänhiekka

Harjuniemet hallitsevat Tiilikkajärven maisemia. Ne ovat matalahkoja. Yksi harjanteista jakaa Tiilikkajärven kahtia. Rannat ovat monin paikoin hiekkarantaisia. Tunnetuin hiekkaranta on järven eteläosan Venäjänhiekka, jota kutsutaankin alueen helmeksi.

Metsät

Metsiä on suovaltaisesta kansallispuistosta alle kolmannes. Metsät ovat enimmäkseen karuja mäntyä kasvavia kangasmetsiä. Monin paikoin soiden reunamilla näkyy hopeisia keloja.

Suo ja pitkospuut Tiilikkajärven kansallispuistossa

Suot

Tiilikkajärven kansallispuisto on ainutlaatuinen näyte laajemmista, ojittamattomista, alkuperäisistä soista. Runsas kaksi kolmasosaa puistosta on suota. Tiilikan suot ovat enimmäkseen pohjoisia puuttomia, laajoja aapasoita. Tupasvilla elävöittää valkoisilla tupsuillaan avosoita. Suot kasvattavat myös arvokkaan lakkasadon. Soiden laitamilla on paljon harmaita keloja. Avosoiden laitamat ovat rahkaisia, isovarpuisia rämeitä. Suurimmat suot ovat Hietasuo, Honkasuo, Alussuo ja Sarvisuo.

Rajakivi

Historiallisena nähtävyytenä kansallispuistossa on järven koillisosassa sijaitseva vuonna 1595 solmitun Täyssinän rauhan rajakivi, johon hakatut merkit ovat myös kansallispuiston tunnuksessa.

Tiilikanautio

Tiilikanaution torppa on maineikkaan Suomen sodan sissipäällikön Olli Tiaisen syntymätorppa. Torppa on ollut Tiaisen suvun asuinkäytössä nähtävästi jo isonvihan ajoista 1700-luvun alulta saakka. Torpan rakennukset on entisöity. Pihapiirissä on merkkejä järvimalmin käsittelystä. Tiilikkajärvi onkin ollut Rautavaaran parhaita malmijärviä.

Uiton kämppä

Tukinuitto alueella alkoi 1870-luvulla. Sammakkojärven eteläpäähän rakennettiin pato eli tammi. Uiton kämppä rakennettiin vuonna 1946 Itkonjoen suuhun lähelle Tiilikkajärveä. Se toimii nykyään vuokrakämppänä.

Retkeilyreitti ja palvelut

Kansallispuistossa on 20 kilometriä retkeilypolkuja ja runsaasti pitkospuita. Sammakkotammen opastuspaikalta Rautavaara–Valtimo-tieltä lähtee retkeilyreitti puistoon. Lyhyemmän Uiton kieron (7 km) lisäksi voi jatkaa pidemmälle Tiilikanautioon, Pohjoisniemeen tai Venäjänhiekalle. Sammakkotammilta pääsee myös 19 kilometriä pitkää polkua Metsäkartanon retkeilykeskukseen, matkalla on lisäksi Pumpulikirkon nähtävyys.

Alueelle on rakennettu muun muassa siltoja, telttailu- ja nuotiopaikkoja. Tiilikanautiossa voi tutustua entisöityyn torppaan. Pohjoisniemen keskivaiheilla Kosevassa on pieni avoinna oleva kämppä. Uiton tilava vuokrakämppä on Tiilikkajärven laskukohdalla. Uiton kämpällä on myös laituri ja nuotiopaikka. Alue on oivallinen kohde paitsi patikointiin, myös melontaan ja kanoottiretkeilyyn.

Eläimistö

Pohjoiset lintulajit järripeippo ja pohjansirkku ovat alueen metsissä yleisiä. Soiden yleisin lintulaji on keltavästäräkki. Pikkukuovi pesii myös soilla. Karussa Tiilikkajärvessä viihtyy kuikka ja hiekkarannoilla pikkutylli. Alueen muuta lajistoa edustavat muun muassa selkälokki, metso, riekko, metsähanhi, kapustarinta ja kuukkeli. Taviokuurna pesi alueella kesällä 1993. Kanadanmajava asustaa alueen joissa.

Lähteet

Viitteet
  1. Käyntimäärät maastossa Metsähallitus. Viitattu 27.9.2022.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.