Tiibetinmastiffi

Tiibetinmastiffi on tyypiltään alkukantainen, ja sen ilme on mietiskelevä. Tuuhea turkki muodostuu pitkästä peitinkarvasta sekä tiheästä pohjavillasta. Turkille on monia eri värityksiä, joista yleisin on musta ruskein merkein. Muita värityksiä on kulta, musta sekä sininen ruskein merkein tai ilman. Säkäkorkeus on uroksilla vähintään 66 cm ja nartuilla 61 cm, ylärajaa ei ole. Painoa tiibetinmastiffiuroksille voi kertyä 40 kg:sta ylöspäin ja nartuille 30 kg:sta ylöspäin. Tiibetinmastiffin voi joskus sekoittaa vahingossa berninpaimenkoiran kanssa, mutta tiibetinmastiffilla on tuuheampi turkki kuin berninpaimenkoiralla.

Tiibetinmastiffi on luonteeltaan uskollinen, kiltti ja siihen voi aina luottaa. Rodulle ominaisen itsepäisyyden vuoksi voi koulutus olla työlästä. Tiibetinmastiffi viihtyy ulkona ympäri vuoden ja onkin hyvä pihakoira.

Tiibetinmastiffin vartiointivaisto on korkea, ja sillä olisikin hyvä olla oma piha vartioitavana. Tästä syystä se ei juuri sovellu kerrostaloihin. Ihanteellinen tiibetinmastiffi ilmoittaa haukulla vieraista, ja seuraa tarkkaan miten ihminen suhtautuu vieraisiin. Jos koira huomaa, että hän hyväksyy tulokkaat, se lopettaa haukkumisen ja vahtimisen. Vahtivietin suhteen poikkeuksiakin löytyy; jotkut tiibetinmastiffit ovat erittäin sosiaalisia ja hyväksyvät vieraat heti. Jotkut taas saattavat vahtia hyvin raivoisasti omistajan paikalletulon jälkeenkin. Useimmat tiibetinmastiffit kuitenkin hyväksyvät vieraat kuten ensimmäisenä mainittiin. Lapsiin rotu suhtautuu yleensä suojelevasti ja se onkin parhaimmillaan juuri perhekoirana.

Koirarotuna tiibetinmastiffi on yksi maailman vanhimmista. Tiibetissä rodun tehtävä oli vartioida kokonaisia kyliä, luostareita ja karjalaumoja, ja tiibetinmastiffeja voi löytää sieltä vielä nykyäänkin paimentamasta jakkihärkälaumoja omin päin. Eurooppaan rotu saapui perin myöhään, vasta vuonna 1928, ja Suomen ensimmäiset tiibetinmastiffit rekisteröitiin vuonna 1984.

Toistaiseksi tiibetinmastiffien keskuudesta ei paljonkaan sairauksia ole löytynyt. Isoille koirille ominaista lonkka- ja kyynärnivelvikaa ilmenee, entropiaa ja distichiasista, sikaripunkkia ja kilpirauhasen vajaatoimintaa. Karaistuneena rotuna se on ravintonsa suhteen melko vaatimaton. Rodun alkukantaisuus ilmenee selvästi nartun juoksusta, joka tulee tiibetinmastiffeilla vain kerran vuodessa.

• Laaksonen, Maarit: Suomen suosituimmat koirarodut. Otava, 2001. ISBN 951-1-17256-5.

• Suomen Tiibetinmastiffit ry
• Rotumääritelmä:Tiibetinmastiffi (Suomen Kennelliitto)