Tihvinänjoki

Tihvinänjoki (ven. Тихвинка, Tihvinka, [4]) on Venäjällä Leningradin alueen Boksitogorskin ja Tihvinän piireissä virtaava 144 kilometriä pitkä Säsjoen suurin sivujoki, joka yhtyy siihen hieman Tihvinän alapuolella.[1][lower-alpha 2][lower-alpha 1]

Tihvinänjoki
Tihvinka, Тихвинка
Maanosa Eurooppa
Maat Venäjä
Alue Leningradin alue
Piiri Tihvinä, Boksitogorsk
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Nevan vesistö
Valuma-alue Laatokan valuma-alue
Säsjoen valuma-alue
Pinta-ala 2 140 km² [1]
Joen uoman kohteita
Alkulähde Jeglino, Jefimovski
  59.573°N, 34.5109°E
Laskupaikka Säsjoki, Tsvyljovo
  59.6592°N, 33.1420°E
Sivu-uomat Šomuška, Rybežka, Rjadan
Taajamat Tihvinä
Mittaustietoja
Lähdekorkeus 153,8 m [lower-alpha 1]
Laskukorkeus yli 40 m [2]
Korkeusero alle 113 m
Pituus 144 km [1]
Kaltevuus alle 0,79 m/km
Keskivirtaama 19,7 m³/s (MQ) [3]
Muuta
Muualla Wikimedia Commons
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]

Joen kulku

Joen pituudeksi ilmoitetaan yleensä 144 kilometriä, mutta myös 155 kilometriä [5]. Lyhyemmän Tihvinänjoen lähdejärveksi on silloin valittu Jeglino ja pidemmän Krupino. Järvien välinen vesireitti on monissa kartoissa merkitty Tihvinän kanavaksi, joka on kaivamalla syventäen muodostettu keinotekoinen vesiyhteys Nevan vesistön ja Volgan vesistön välille. Yhdyskanavan pituus on vain 8 kilometriä. Tässä ei ole tarkkaa tietoa siitä, missä kohtaa kanavaa vedenjakaja on sijainnut.[1][6][lower-alpha 2]

Tihvinänjoen luonnollinen uoma alkaa Jeglinon järvestä, joka sijaitsee 56 kilometriä Tihvinästä itään Jefimovskin kunnan pienessä Tšudskajan (ven. Чудская) kylässä. Ensimmäinen osuus seuraavaan 7 kilometrin päässä sijaitsevaan Ozerskojeen (Озерское) on noin 11 kilometriä pitkä. Ennen järveä jokeen yhtyy lyhyt sivu-uoma Ugnitsa. Tihvinänjoki jatkaa järven luoteispäästä ja virtaa 22 kilometrin päähän luoteeseen päin. Joen latvaosuudet ovat olleet asuttua maaseutua, mutta nyt katoaa joki metsäalueelle. Siihen yhtyy tusina lyhyitä sivu-uomia ja vasta Ljubanin kohdalla 47 kilometriä virrannut Tihvinänjoki kääntyy lounaaseen päin. Kun joki on edennyt alle 20 kilometriä lisää, yhtyy siihen kilometrin välein Rjadan ja Dymka. Tihvinän keskusta sijaitsee täältä 25 kilometrin päässä ja jokeen yhtyy kaupungin ulkopuolella Rybežka. Joki virtaa Tihvinän läpi, jossa sitä on padottu yhdessä sivuojien kanssa lammikoiksi. Joki virtaa ulos kaupungista mutkitellen. Seuraavaan Šomuškan sivujoen yhtymäkohtaan on 12 kilometriä, mutta Tihvinänjoki mutkittelee siinä 22 kilometriä. Šomuška ja edellinen Rjadanin sivujoet ovat suurimmat, joten joen vesimäärä suurenee niissä selvästi. Tässä kohtaa on mitattu Tihvinänjoen virtaamia, jotka ovat keskimäärin 19,7 m³/s [3]. Säsjoelle on vielä matkaa 10 kilometriä, vaikka joella on sinne pituutta 17 kilometriä jäljellä.[1][6][2][lower-alpha 2]

  • Ozerskojen alapuolinen patorakennelman jäänteet
    Ozerskojen alapuolinen patorakennelman jäänteet
  • Vesireitin laiturirakenteiden lahoneet jäänteet Tihvinissä
    Vesireitin laiturirakenteiden lahoneet jäänteet Tihvinissä
  • Uudet sulkurakenteet joessa
    Uudet sulkurakenteet joessa
  • Tihvinän luostari Tihvinässä
    Tihvinän luostari Tihvinässä

Historiaa

Joen yläjuoksu on aluksi kalteva ja virtaisaa. Keskiajalla sen kautta kulki reitti Volgan sivujokien yläjuoksuille. Joessa on järvien välissä useita koskia, joita on 1700-luvulla perattu veneliikenteelle. Vuonna 1811 otettiin käyttöön joen kautta kulkenut Tihvinän kanavajärjestelmä. Sitä kehitettiin ja paranneltiin 1800-luvulla rakentamalla lisää sulkuja ja portteja vedenpinnan nostamiseksi. Joella on ollut 1800-luvulla vilkas tavara ja henkilöliikenne, joka hiipui 1900-luvulle tultaessa. Viimeiset ylläpitotoimet vesireitin säilymiseksi lopetettiin vuonna 1965. Tihvinän kaupunki on syntynyt ja kasvanut tämän vesireitin ansiosta.[5][7]

Tihvinänjoen valuma-alue
Pääartikkeli: Säsjoen valuma-alue

Yleistä

Tihvinänjoki kuuluu Nevan vesistöalueessa Laatokan valuma-alueen Säsjoen valuma-alueeseen. Tihvinänjoki on Säsjoen sivujoki, joka yhtyy siihen 96 kilometriä ennen Laatokkaa. Laatokasta alkava Neva laskee Pietarissa Itämeren Suomenlahteen. Tihvinänjoen valuma-alueen pinta-ala on 2 140 neliökilometriä, joka on 29 % Säsjoen valuma-alueen 7 330 neliökilometrin valuma-alueesta. Tihvinänjoki kaksinkertaistaa Säsjoen vesimäärän yhtyessään siihen.[1][lower-alpha 2]

  • Säsjoki laskee Laatokkaan, vuoden 1954 kartassa
    Säsjoki laskee Laatokkaan, vuoden 1954 kartassa
  • Tihvinän karttalehti, joen ala- ja keskijuoksu
    Tihvinän karttalehti, joen ala- ja keskijuoksu
  • Babajevon karttalehti, Tihvinän kanava
    Babajevon karttalehti, Tihvinän kanava

Tihvinänjoen sivujoet

Tihvinänjoella on kolme suurempaa sivujokea: Šomuška, Rjadan ja Rybežka. Muutkin sivu-uomat on lueteltu alla olevaan taulukkoon esiintymisjärjestykseen. Tietojen lähteet on mainittu taulukon alla ja ne on eroteltu oikeassa sarakkeessa riveittäin.

Sivu-uoman
nimi
suom. 		Nimi
ven.
 		 Tihvinäjoen
kohta
 		 Etäisyys
Säsjoesta
(km)		 Pituus
(km)
 		 Virtaama
(MQ m³/s)
 		 Valuma-alue
(km²)
 		 Lähteet
 
 
Tihvinänjoki yhtyy Säsjokeen 96 km Laatokasta
ŠomuškaШомушкаTihvinä17843842,2,3,2,2,–,2
TaboryТаборыTihvinä3914532,2,3,2,2,–,2
RybežkaРыбежкаTihvinä47502182,2,3,2,2,–,2
DymkaДымкаBolšoi Dvor64341652,2,3,2,2,–,2
RjadanРяданьBolšoi Dvor65553622,2,3,2,2,–,2
LjubanЛюбачPikaljovo97102,2,3,2,2,–,–
UgnitsaУгницаJefimovski135112,2,3,2,2,–,–
Tihvinänjoen latvauomaa on Ugnitsan yläpuolella vielä 9 kilometriä jäljellä.

Lähteet: 1 = sivujoen oma artikkeli, 2 = luettu Venäjän vesistörekisterin tietokannasta [1], 3 = katsottu internetin karttapalveluista, 4 = katsottu joen venäjänkielisen wikipedian artikkelista

Järviä

Tihvinänjoen valuma-alueella on paljon pieniä järviä, sillä joki virtaa Tihvinän selänteellä. Sellaisia ovat esimerkiksi Rybežka, Sjago, Ozerskoje (Озерское), Jeglino (Еглино), Landskoje (Ландское), Lebedinnoje (Лебединное) ja Tsaritsyno (Царицыно).[lower-alpha 2]

Lähteet

Huomioita
  1. Asia on luettu venäjänkielisen Wikipedian artikkelista ru:Тихвинка (река).
  2. Asia katsottu ja mitattu Internetin karttapalveluista kuten esimerkiksi Google Earth, GeoMixer tai ACME.

    Viitteet
    1. Tihvinka, Тихвинка (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 8.2.2022. (venäjäksi)
    2. USSR map NO 36-2 Tikhvin.jpg (Wikipedia Commons), Itä-Euroopan topografiset kartat (sarja N501, karttalehti NO 36-2 Tihvin), USA:n armeijan karttapalvelu, 1954
    3. Tihvinka, Тихвинка Suuressa neuvostosanakirjassa. 3. laitos, 1969–1978. Viitattu 8.2.2022. (venäjäksi)
    4. Hakulinen, Kerkko; Paikkala, Sinikka: Pariisista Papukaijannokkaan: Suomenkieliset ulkomaiden paikannimet ja niiden vieraskieliset vastineet, s. 184. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2013. ISBN 978-952-5446-80-7.
    5. Kultura Leningradskoi oblasti: Tihvinka enclo.lenobl.ru. Viitattu 15.9.2013. (venäjäksi)
    6. USSR map NO 36-3 Babayevo.jpg (Wikipedia Commons), Itä-Euroopan topografiset kartat (sarja N501, karttalehti NO 36-3 Babayevo), USA:n armeijan karttapalvelu, 1954
    7. Starovoitov, L.A.: Tihvinskaja vodnaja sistema (Тихвинская водная система) 2022. Pikaljovo: Pikaljovon kaupunki. Viitattu 7.2.2022. (venäjäksi)

      Aiheesta muualla
      This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.