Tietyyliperatsiini

Tietyyliperatsiini (Torecan) on eräs neuroleptinen lääkeaine. Sitä valmisti sveitsiläinen Sandoz-lääkeyhtymä. Lääke otettiin käyttöön arviolta 1970-luvun puolen välin vaiheilla. Sitä käytettiin myös huimauksen ja oksentelun estoon.[1] Pahoinvoinnin estoon tarvittavia lääkkeitä on käytetty esimerkiksi kemoterapiassa eli lääkkeellisissä syöpähoidoissa sekä sädehoidoissa. Koska tämä lääke omasi, proklorperatsiinin tavoin, taipumuksen aiheuttaa erityisen herkästi sekä etenkin nuorille potilaille spastisia pakkoliikkeitä ja vastaavia sivuoireita, kuten akuuttia dystoniaa ja tardiivia dyskinesiaa - niin siitä suurelta osin luovuttiin.[2]


Tietyyliperatsiini
Systemaattinen (IUPAC) nimi
2-etyylisulfanyyli-10-[3-(4-metyylipiperatsin-1-yyli)propyyli]fenotiatsiini
Tunnisteet
CAS-numero	1420-55-9
ATC-koodi	R06AD03
PubChem	5440
DrugBank	DB00372
Kemialliset tiedot
Kaava	C₂₂H₂₉N₃S₂
Moolimassa	399,622
SMILES	Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus	?
Proteiinisitoutuminen	60 %
Metabolia	?
Puoliintumisaika	?
Ekskreetio	?
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria	?
Reseptiluokitus
Antotapa	?

Tietyyliperatsiinia lähellä kemiallisesti olevia muita vastaavia lääkeaineita ovat perfenatsiini (mm. Peratsin), proklooriperatsiini (mm. Stemetil), tioproperatsiini Majeptil, butaperatsiini Randolectil - jota myös pahoinvoinnissa ja oksentelussa käytetty ja trifluoperatsiini sekä tiopropatsaatti Dartalan.[3]

Tietyyliperatsiinille tunnettiin kolme erilaista lääkkeen antotapaa: ne olivat suun kautta otettava tabletti, peräpuikko (rektaalinen) sekä injektoitava lääkeliuos. Injektio voitiin antaa ihon alle (subkutaaninen), lihakseen (intramuskulaarinen) taikka laskimosuoneen annettuna (intravenoosinen).[1]

Lääkettä ei tavallisesti saanut antaa alle 15 vuotta nuoremmille lapsille.[4]

Lähteet

PF-76: s. 82.
Lääkkeet ja niiden käyttö, 1977: s. 186-187.
PF-76: s. 66-69.
PF-76: s. 952.

Pharmaca Fennica PF-76, Lääkevalmisteet 1976: s. 66-69, 82 & 952.
Tuomi, Olli & Alfering: Lääkkeet ja niiden käyttö, SHKS/WSOY, Espoo-Porvoo, 1977. Isbn 951-0-06936-1.

Pahoinvointilääkkeet

5-HT3 -serotoniini-ioni -kanava-antagonisti	alosetroni \| atsasetroni \| bemesetroni \| silansetroni \| datsopridi \| dolasetroni \| granisetroni \| lerisetroni \| metoklopramidi \| mianseriini \| mirtatsapiini \| ondansetroni \| palonosetroni \| ramosetroni \| rikasetroni \| tropisetroni
CB₁-antagonistit (kannabinoidit)	dronabinoli \| nabiloni \| nonabiini \| tetrahydrokannabinoli
D2/D3 -antagonistit	alitsapridi \| bromopridi \| domperidoni \| haloperidoli \| hydroksitsiini \| itopridi \| klebopridi \| klooripromatsiini \| metopimatsiini \| proklooriperatsiini \| tietyyliperatsiini \| trimetobentsamidi
H₁-antagonisti (antihistamiinit)	difenhydramiini \| dimenhydrinaatti \| hydroksitsiini \| meklotsiini \| prometatsiini \| syklitsiini
Muut	ceriumoksalaatti \| deksametasoni \| loratsepaami \| midatsolaami \| propofoli \| skopolamiini

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[Nimetön-rG6D-1-1] PF-76: s. 82.

[2] Lääkkeet ja niiden käyttö, 1977: s. 186-187.

[3] PF-76: s. 66-69.

[4] PF-76: s. 952.