Tiejyrä

Varhaiset tiejyrät olivat höyrykäyttöisiä, mutta nykyisin omalla koneella liikkuvat jyrät ovat miltei yksinomaan dieselkäyttöisiä. Ensimmäisen moottorijyrän kehitti Hans Hamm vuonna 1911.[1] Jyriä on monenlaisia. Niiden tärkein osa on pyörinä toimiva raskas sylinterinmuotoinen tela eli valssi, joita on yhdestä kolmeen kappaletta. Hinattavissa jyrissä on yleensä vain yksi valssi, suuremmissa omalla koneella liikkuvissa on kahdesta kolmeen.

Tandem-jyrissä on kaksi vetävää valssia. Tandem-jyrä keksittiin vuonna 1953.[1] Jyrän klassinen muoto on kolmivalssijyrä, jossa on takana kaksi kapeampaa ja edessä yksi leveä valssi.[2] Valssit voivat olla onttoja ja vesitäytteisiä, jolloin jyrän painoa voidaan säädellä lisäämällä ja vähentämällä vesimäärää.[3]

Täryn avulla voidaan tiivistää jyrättävää ainesta epäkeskokoneiston tuottamaa tärinää käyttäen enemmän kuin pelkällä jyrän painolla ja liikkeellä. Kun tandem-jyrän kummassakin valssissa on oma täry, puhutaan tandem-täryjyrästä.[4]

Jyrä on tärkeä työkone teiden rakentamisessa ja korjauksessa ja muissakin maaperän pohja- ja päällysrakenteen tiivistämiskohteissa. Jyriä ei ole yleensä rekisteröity, koska ne on pääsääntöisesti tarkoitettu rajatuille työmaa-alueille. Siirrot tehdään kuorma-autoilla tai laveteilla. Pienempiä jyriä voidaan myös hinata lyhyitä siirtomatkoja.

• Dolder, Willi, Dolder-Pippke, Ursula, Barner, Andreas R., Pleiffer, Frank & Bongartz, Stefan: 1000 rakennus- ja maansiirtokonetta. 1000 Bagger und andere Baumaschinen. Suomentanut Kari Uotinen. Helsinki: Alfamer, 2009. ISBN 978-952-472-108-0.

• Maantiivistäjä