Tiedontarve

Tiedontarve (engl. information need) on tiedonhankintatutkimuksessa käytetty käsite ja yksi tiedonhankintatutkimuksen osa-alue. Tiedontarve määritellään yksilölliseksi ilmiöksi, joka voidaan nähdä ns. “aukkona” tiedonhakijan tietämyksessä ja jonka muodostumiseen vaikuttavat esimerkiksi tiedonhakijan ennakkotietämykset sekä arvot. Kuten tiedonhankintaan yleisesti, myös tiedontarpeisiin liittyy kognitiivisia, affektiivisia (tunnelähtöisiä) ja tilannesidonnaisia tekijöitä.[1] [2]

Käsitteen määrittely ja rajaaminen on osoittautunut vaikeasti hahmoteltavaksi useiden näkökulmien vuoksi. Myös termien tieto ja tarve määrittelemisen vaikeudet monimutkaistavat tiedontarve-käsitteen määrittelyä.[3]

Käsitteen määrittelyn ongelmallisuus

Tiedontarpeen käsitettä on ollut vaikea määritellä yksiselitteisesti, sillä jo sen osakäsitteiden tieto ja tarve määrittelyssä on perinteisesti ollut ongelmia. Tietoa käytetään usein synonyyminä informaatiolle ja tietämykselle, vaikka informaatiotutkimuksessa näiden termien välillä nähdään yleensä joitakin eroja. Tiedon ajatellaan kehittyvän vastaanotettua informaatiota tulkitsemalla ja tietämys on laajempi ymmärrys tiedoista.[4]

Tarve-käsitteestä puhuttaessa esiin on puolestaan noussut sen sukulaistermit, kuten halu ja motiivi.[5] Derrin (1983) määrittelee käsitteiden “tiedonhalu” ja “tiedontarve” eron siten, että kyseessä on tiedontarve, jos tiedontarpeeseen yhdistettävä tieto on jollain tavalla merkityksellistä tiedontarvitsijalle ja jos tieto on jollain tavalla tarkoituksenmukaista. Jos vain toinen ehto toteutuu, kyseessä on “tiedonhalu”.[6] Tiedontarpeen suhde yleisen tason tarveteorioihin kuten Maslowin tarvehierarkiaan on myös mietityttänyt tutkijoita. Tiedontarpeiden voidaan esimerkiksi ajatella liittyvän muihin tarpeisiin ja niiden tyydyttämiseen, mutta tällöin tiedonhankinnan herättäjänä toimisivatkin esimerkiksi perustarpeet, kuten nälkä.[5]

Tiedontarpeet malleissa

William Paisleyn ja Thomas J. Allenin mallit

Ensimmäinen yritys mallintaa informaatiokäyttäytymistä ja siten myös tiedontarpeita teoreettisesti on William Paisleyn vuonna 1968 esittämä systeemimalli. Mallissa lähtökohtana on henkilö, erityisesti tiedonhankkijana oleva tutkija, johon vaikuttavat tietyt tekijät (työryhmä, organisaatio, invisible college, viiteryhmä, ammattikunta, poliittinen järjestelmä, formaalit informaatiojärjestelmät, kulttuuri-, oikeus- ja talousjärjestelmä). Paisleyn mukaan tiettyjen tekijöiden vaikutus on suurempi kuin toisten. Mallia on kritisoitu esimerkiksi siitä, ettei se erittele eri tekijöiden vaikutuksia tai ota huomioon kaikkia vaikuttavia tekijöitä.[7] Thomas J. Allen loi 1969 oman systeemimallinsa muokkaamalla Paisleyn mallia yhdistelemällä henkilöön vaikuttavia tekijöitä. Sekä Paisleyn, että Thomas Allenin mallissa määritellään siis tiedontarpeisiin vaikuttavia tekijöitä, muttei sitä, mistä tiedontarpeet johtuvat.[8]

Bryce Allenin jäsennys tiedontarpeesta

Bryce L. Allenin jäsennyksen (1996) mukaan tiedontarve on tilannelähtöinen ilmiö. Hänen mukaansa tiedontarvetta ilmenee, kun jossakin tilanteessa ei ole yhtä ilmeisesti parasta vaihtoehtoa.[6] Tästä seuraa, että yksilöiden on tulkittava tilannetta uudelleen ja määritettävä uudenlainen toimintatapa tilanteeseen. Uuden toimintatavan muotoiluun sisältyy kognitiivisia prosesseja, kuten oppimista ja ongelmanratkaisua. Tiedontarve voi olla havaittavissa näiden prosessien aikana. Kognitiivisiin prosesseihin kuitenkin ryhdytään vain jos on pakko, sillä jos tilanteessa on olemassa vain yksi menettelytapa, joka on selvästi muita parempi, ei tiedontarvetta herää.[9]

Gernot Wersigin viitekehys

Gernot Wersigin viitekehyksessä käsitellään ammatillisen tiedon tarvitsijan tiedontarpeita, jotka muovautuvat sekä työntekijän yksilöllisistä tarpeista että työtehtävän vaatimuksista. Viitekehyksessä esitellyt työtehtävän tiedontarpeet voivat olla aktuaalisia, faktisia tai potentiaalisia, riippuen niiden yhteydestä tehtävän tekijään.

Viitekehyksessä esitettyjä tiedontarpeita seuraten Wersig määrittelee tarpeet myös kolmeen erilaiseen tyyppiin: potentiaaliseen, objektiiviseen ja subjektiiviseen. Määritelmässä potentiaalinen tiedontarve suuntautuu tietoihin, joita tehtävän suorittaminen vaatii työntekijän esitiedoista riippumatta ja joista työntekijä voi saada tietoa. Faktisista informaatiovaatimuksista, joista työntekijä voi tulla tietoiseksi, määräytyy puolestaan objektiivinen tiedontarve. Niiden tietojen ryhmään, joiden avulla työntekijä olettaa saavansa tehtävän suoritettua, kohdistuu Wersigin mukaan subjektiivinen tiedontarve.[10] [11]

Dervinin Sense-Making teoria

Brenda Dervinin jo 1970-luvulta lähtien kehitteillä olleessa Sense-Making-teoriassa tiedontarve syntyy, kun henkilö kohtaa tilanteen, jossa hänen pitää merkityksellistää toimintansa uudelleen aiempien merkitysten ollessa puutteellisia tai muuten toimimattomia. Yksilö ikään kuin kohtaa kognitiivisen kuilun, “gap”, jolla viitataan tiedontarpeeseen. Tiedontarpeet pysäyttävät henkilön ja laittavat tämän miettimään toiminnan uutta merkitystä. Nicholas J. Belkinillä on ollut samantyylinen käsitys tilanteesta, jossa henkilö tarvitsee lisää tietoa. Hänen mallissaan tiedontarvetta vastaava käsite on ASK eli anomalous states of knowledge, anomaalinen tiedontila.[12]

Tom D. Wilsonin mallit

Tom D. Wilson teki 1980-luvun alussa empiiristä tutkimusta sosiaalivirastoissa työskentelevien ihmisten tiedontarpeista ja tiedonhankinnasta. Hänen kehittämänsä mallin ensimmäinen versio julkaistiin vuonna 1981. Wilson ei ensimmäisessä mallissaan hyväksy termin “tiedontarve” käyttöä, vaan hänen mukaansa pitäisi puhua “tiedonhankinnasta tarpeiden tyydyttämiseksi”(information seeking towards the satisfaction of needs). Tarpeet hän jakaa kolmeen kategoriaan:

  • Fysiologiset tarpeet (ruoka, juoma, suoja jne.)
  • Affektiiviset tarpeet (saavuttaminen, valta jne.)
  • Kognitiiviset tarpeet (tarve suunnitella, oppia taitoja jne.)

Näiden perustarpeiden tyydyttäminen saattaa johtaa tiedonhankintakäyttäytymiseen.[13] [14]

1990-luvun puolivälissä Wilson laajensi malliaan informaatiokäyttäytymisen yleiseksi malliksi. Wilson ei uudessa mallissaan enää korosta perustarpeiden tyydyttämistä ja hyväksyy tiedontarve-käsitteen. Mallin tarkastelun lähtökohtana on tietoa tarvitseva henkilö tietyssä kontekstissa. Keskeisenä tekijänä on tiedontarve ja sen liikkeellepanevat tekijät, sekä tekijät jotka vaikuttavat siihen, miten henkilö reagoi tarpeen havaitsemiseen. [15]

Tiedontarpeen jaottelu

Ammatillinen- ja arkielämän tiedontarve

Ammatillisia tiedontarpeita muodostavat erilaiset työtehtävät ja tilanteet, joista suoriutuakseen työntekijän täytyy etsiä uutta tietoa. Ammatillisessa tiedontarpeessa tuloksekkain tapa olisi tarkastella tiedontarpeen suhdetta työhön sisältyvien muiden ominaisuuksien kuten työntekijöiden, työympäristön, erilaisten tilanteiden ja työtehtävien kanssa. William Paisley luokittelee ammatillisia tiedontarpeita luovia tilanteita niiden toimintojen mukaan viiteen eri tilanteeseen: oppimistilanne, päätöksentekotilanne, ongelman ratkaisutilanne, laskelmointitilanne, varmistustilanne. [16]

Arkielämän ei-ammatillisen tiedontarpeen kontekstina ovat työn ulkopuoliset toiminnot, esimerkiksi vapaa-aika. [17] Ei-ammatillisen tiedon tarpeet ovat hyvin heterogeenisiä.Työn ulkopuolella nousevat ongelmat liittyvät kuitenkin useimmiten harrastuksiin, kotitöihin ja asumiseen, terveyteen, opiskelu- ja työpaikkaan sekä tavaroiden ja palvelujen hankkimiseen. [18]

Ei-ammatillisen tiedontarpeen osa-alueita on selvitetty esimerkiksi yhdessä klassisista arkielämän tiedontarpeen tutkimuksista. E.S Warnerin, A.D Murrayn ja V.E Palmourin 1973 tekemässä tutkimuksessa tutkittiin suurkaupungin asukkaiden tiedontarpeita ja heidän tapojaan hankkia tietoa arkielämän ongelmien ratkaisemiseksi. Tutkimuksessa kiinnitettiin erityistä huomiota vähävaraisiin ihmisiin ja heidän tiedonhankintansa esteisiin. Warner, Murray ja Palmour kiteyttivät havaintonsa neljäksitoista tiedontarvealueeksi: naapurisopu, kuluttaja-asiat, asuminen, kotitalous/kotityöt, henkilökohtainen turvallisuus ja rikollisuus, koulutus, työpaikan löytäminen, liikenne, terveydenhoito, virkistys, raha-asiat, oikeudelliset kysymykset, eri palveluja koskeva neuvonta ja sekalaiset tiedontarpeet. [19]

Orientoiva ja ongelmalähtöinen tiedontarve

Tiedontarvetta on jäsennetty myös sen kohdentuneisuuden kautta. Kohdentuneisuuden perusteella se jaetaan erään jaottelun mukaan orientoivaan ja ongelmalähtöiseen/praktiseen tiedontarpeeseen. Orientoiva tiedontarve ilmenee tarpeena hankkia tietoa laajemmin jostakin aiheesta ja yleisempänä tarkkailuna. Ongelmalähtöisissä tiedontarpeissa tarpeen synnyttää jokin tietty ongelma tai tehtävä. Sitä voi havaita sekä ammatillisen- että arkielämän tiedonhankinnan yhteydessä. [20] [21]

Tiedontarpeen tasot

Robert S. Taylor tutki vuonna 1968 julkaisemassaan tutkimuksessa kirjastohenkilökunnan ja yksilön välistä keskustelua. Taylor on havaintojensa perusteella jäsentänyt yksilön tiedontarpeet neljään tasoon artikuloitavuuden mukaan. Näitä tasoja ovat ydintarve, tietoinen tarve, muotoiltu tarve ja kompromissitarve.

Ydintarve (engl. visceral need)
  • Epämääräinen tuntemus, että jotain puuttuu. Tämän tuntemuksen pukeminen sanalliseen muotoon on yleensä hankalaa.
Tietoinen tarve (engl. conscious need)
  • Tuntemus selkeytyy ja tarve tiedostetaan, mutta sitä ei osata ilmaista kovin selkeästi.
Muotoiltu tarve (engl. formalized need)
  • Tarve osataan muotoilla jo niin hyvin, että hakusanoja ja -lauseita kyetään luomaan sen perusteella. Tarvitaan kuitenkin ns. lisävaihtoehtoja omille tiedoille.
Kompromissitarve ( engl. compromized need)
  • Tarpeen muotoilussa kyetään ottamaan huomioon esimerkiksi kirjaston tietovarannot niin, että muotoiltuun kysymykseen voi olettaa löytävänsä vastauksen. [22] [23]

Lähteet
  • Allen, B. (1996). Information Tasks : Toward A User-Centered Approach To Information Systems, San Diego: Academic Press. ISBN 0-12-051040-5.
  • Haasio, A., Savolainen, R. (2004). Tiedonhankintatutkimuksen perusteet. Helsinki: BTJ Kirjastopalvelu Oy. ISBN 951-692-577-4.
  • Järvelin, K., Vakkari, P. (1981). Tiedontarpeiden ja kirjastonkäytön tutkimisesta. Helsinki: Kirjastopalvelu Oy. ISBN 951-692-068-3.
  • Laitinen, H., Myllymäki, V., Mäkinen, P., Nousiainen, M. and Pirttiä, A. (1991). Asiantuntijan tiedontarve ja tiedonhankinta. Espoo, pp.8-9. ISBN 951-22-0697-8.
  • Manninen, K. (2006). Elektronisesti tallennetun tiedon hankinta yksilön tiedontarpeiden näkökulmasta. [online] Jyväskylä: Department of Mathematical Information Technology, University of Jyväskylä. Available at: https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/18325/951392534X.pdf?sequence=1 [Accessed 22 Nov. 2015].
  • Murtonen, K. (1991). Tiedontarve ja -hankintatutkimus Porin kaupunginkansliassa: Tutkimus työtehtävän luonteen vaikutuksista tiedontarpeisiin ja -hankintaan tilannetekijät huomioiden. Tampere: Tampereen yliopisto.
  • Savolainen, R. (1993). Elämäntapa, elämänhallinta ja tiedonhankinta. Tampere: Tampereen yliopisto. ISBN 951-44-3436-6.
  • Serola, S. (2010). Ote informaatiosta : Johdatus informaatiotutkimukseen ja interaktiiviseen mediaan. Helsinki: BTJ Finland Oy. ISBN 978-951-692-773-5.
  • Wilson, T. (2006). On user studies and information needs. Journal of Documentation, 62(6), pp.658-670.

Viitteet
  1. Serola, 2010, s. 88.
  2. Murtonen, 1991, s. 40.
  3. Serola, 2010, s. 91.
  4. Haasio & Savolainen, 2004, s.15-17.
  5. Haasio & Savolainen, 2004, s.21-24
  6. Serola, 2010, s. 87
  7. Järvelin, 1981, s. 28-30
  8. Järvelin, 1981, s. 30-31
  9. Allen, 1996, s. 65.
  10. Murtonen, 1991, s.11-12.
  11. Järvelin ,1981, s.34.
  12. Laitinen et al.,1991, s. 8-9
  13. Haasio & Savolainen, 2004, s. 70-72
  14. Wilson, 2006, s. 663-664
  15. Haasio & Savolainen, 2004, s. 74-76
  16. Murtonen, 1991, s. 20-21.
  17. Serola, 2010, s. 80.
  18. Savolainen, 1993, s. 37
  19. Savolainen, 1993, s. 32
  20. Haasio & Savolainen, 2004, s. 25
  21. Serola, 2010, s. 81
  22. Haasio & Savolainen, 2004, s.27
  23. Manninen, 2006, s. 37-38
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.