Tie vie

Tie vie on suomalaisen rockyhtye Eppu Normaalin kesäkuussa 1982 julkaistu viides studioalbumi. Se merkitsi yhtyeelle musiikillista muutosta ja eräänlaista välivaiheen albumia. Yhtye oli luopunut ns. uuden aallon tyylistä ja albumilla on huomattavaa kosketinsoittimien runsaus ja kitaroiden vähyys. Albumi oli myös ensimmäinen, jolla Mikko Saarela ei toiminut pääsanoittajana, lyriikoista vastasi nyt ja jatkossa ensisijaisesti laulusolisti Martti Syrjä.

Tie vie
Eppu Normaali
Studioalbumin Tie vie kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Äänitetty  maalis- ja huhtikuu 1982, MSL-Studio
 Julkaistu kesäkuu 1982
 Formaatti LP, C-kasetti, CD
 Tuottaja(t) Mikko Syrjä
 Tyylilaji Suomirock
 Kesto 42.30
 Levy-yhtiö Poko Rekords
Listasijoitukset
  • Suomi 1. (2 viikkoa, kesäkuu 1982)[1]
Eppu Normaalin muut julkaisut
Cocktail Bar
1981		 Tie vie
1982		 Pop pop pop
1982

Tie vie nousi listaykköseksi kahden viikon ajaksi ja sai kriitikoiltakin huomattavasti paremman vastaanoton kuin edellinen albumi Cocktail Bar.[2] Albumi saavutti 50 000:n myydyn kopion rajan vuonna 2005.

Tietoa kappaleista

Albumin tunnetuin kappale on ”Murheellisten laulujen maa”, joka on saanut paljon radiosoittoa ja muodostunut Suomirockin klassikoksi. Levyllä on useita suomalaisuutta käsitteleviä sanoituksia, joista ”Murheellisten laulujen maa” on yksi.

Kappaleessa ”Argentiina” lauletaan näennäisesti Argentiinan ja Englannin välisestä jalkapallo-ottelusta, vaikka teksti kertookin Falklandin sodasta. Kappaleessa ”Viihteen kuningas” yhtye on ironinen. Teksti näpäyttää sormille käsitystä, jonka mukaan 1980-luvun alkupuolen rockbändin tulisi laulaa ydinaseista ja muista isoista epäkohdista ollakseen yleisesti hyväksytty. Samaa ironiaa on levyn päätösraidassa ”Terve vaan ja onnea”, jonka keskeisenä teemana on rauhanjuna.

Tyyli ja kansikuva

Albumilla soitetaan muihin Eppu Normaalin levyihin verrattuna runsaasti pianoa ja muita kosketinsoittimia. Niistä vastasi muun muassa Juice Leskinen Slamista ja Hassisen koneesta tuttu Eero "Safka" Pekkonen. Joissakin kappaleissa ei kuulla kitaroita ollenkaan, mikä on yhtyeelle epätavallista.

Albumin kansikuvana on Martti Syrjän maalaus, jossa poika liottaa jalkojaan Vahantajoessa. Tie vien julkaisu myöhästyi useita viikkoja, koska Syrjä käytti kokemattomuuttaan maalauksessa värejä, joiden kuivumista odotellessa teosta ei pystynyt liikuttamaan kuvattavaksi. Syrjä oppi virheestään ja maalasi kansikuvat jatkossa vesiväreillä.[2]

Kappaleet

A-puoli

  1. Murheellisten laulujen maa – 3.21 (säv. Mikko Syrjä, san. Martti Syrjä, sov. Mikko Syrjä)
  2. Kuulen parran kasvun – 3.10 (säv. Mikko Syrjä, san. Martti Syrjä, sov. Mikko Syrjä)
  3. Jackpot – 3.09 (säv. Mikko Syrjä, san. Martti Syrjä, sov. Mikko Syrjä)
  4. Jumalan poika – 3.42 (säv. Mikko Syrjä, san. Martti Syrjä, sov. Mikko Syrjä)
  5. Argentiina – 3.57 (säv. Mikko Syrjä, san. Mikko Syrjä, sov. Mikko Syrjä)
  6. Viihteen kuningas – 3.50 (säv. Mikko Syrjä, san. Martti Syrjä, sov. Mikko Syrjä)

B-puoli

  1. Vahantajoki – 4.44 (säv. Mikko Syrjä, san. Martti Syrjä, sov. Mikko Syrjä)
  2. Pahan puun metsä – 4.20 (säv. Mikko Syrjä, san. Martti Syrjä, sov. Mikko Syrjä)
  3. Tie vie – 3.00 (säv. Mikko Syrjä, san. Martti Syrjä, sov. Mikko Syrjä)
  4. Näinä päivinä – 4.03 (säv. Mikko Syrjä, san. Martti Syrjä, sov. Mikko Syrjä)
  5. Terve vaan ja onnea – 5.09 (säv. Mikko Syrjä, san. Martti Syrjä ja Mikko Syrjä, sov. Mikko Syrjä)

Kokoonpano

Vierailijat
  • Safka – piano, sähköpiano, urut, laulu

Lähteet
  • Luoto, Santtu: Tiimalasin santaa – Eppu Normaalin tarina. Porvoo: WS Bookwell Oy, 2000. ISBN 951-0-24344-2.

Viitteet
  1. Pennanen, Timo: Sisältää hitin, levyt ja esittäjät Suomen musiikkilistoilla vuodesta 1972, s. 138. Helsinki: Otava, 2006. ISBN 978-951-1-21053-5.
  2. Luoto 2000, s.140-141.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.