Ticino

Ticino (virallisesti ital. Repubblica e Cantone Ticino, saks. Tessin) on Sveitsin italiankielisessä osassa sijaitseva maan eteläisin kantoni. Sen pääkaupunki on Bellinzona. Kantoni on saanut nimensä alueen poikki virtaavasta Ticinojoesta.

Ticino
Repubblica e Cantone Ticino
Canton Ticino
Ticinon asutus on keskittynyt vesistöjen varrelle, etualalla Lago Maggiore ja Ascona.
Ticinon asutus on keskittynyt vesistöjen varrelle, etualalla Lago Maggiore ja Ascona.
Vaakuna
Vaakuna
Ticinon kantoni sijaitsee Etelä-Sveitsissä.
Ticinon kantoni sijaitsee Etelä-Sveitsissä.

Koordinaatit: 46°18′N, 8°48′E
Valtio  Sveitsi
Kuntia 115
Hallintoalueita (distretto) 8
Valaliiton jäseneksi 1803
Hallinto
 – hallinnollinen keskus Bellinzona
 – suurin kaupunki Lugano
Pinta-ala 2 812,41[1] km² (5.)
 – maa 2 740,93[1] km²
 – sisävesi (Maggiorejärvi, Luganojärvi)71,48[1] km² 
Väkiluku (31.12.2019)  (vakinaiset asukkaat) 351 491[2] (8.)
 – väestötiheys 125[2][1] as./km²
Kielet italia 89 % (2017)[3]
Uskonnot katolisuus 65 % (2017)[3]
BKT (2015, alustava) 29 mrd. Sfr (8.)[4]
 – asukasta kohti 82 000 Sfr (7.)[5]
Lyhenteet
 – rekisterikilven tunnus TI
Kantonin internetsivut

Sijainti
Locarnossa on välimerellinen ilmasto.

Ticino rajoittuu pohjoisessa Valais’n, Urin ja Graubündenin kantoneihin. Lännessä, etelässä ja kaakossa rajanaapurit ovat italialaiset Piemonten ja Lombardian alueet. Kantonin pohjoisosa on Alppien vuoristoa; kantonin korkein kohta on Rheinwaldhorn (3 402 m mpy.). Eteläosa on Sveitsin matalinta aluetta: Lago Maggiore- ja Luganojärvi ovat pari sataa metriä merenpinnan yläpuolella. Eteläosassa onkin melkein välimerellinen ilmasto.

Historiaa

Ticino oli keskiajalla hallinnollisesti ja kulttuurillisesti osa Milanoa, kunnes alue 1400- ja 1500-lukujen sotien seurauksena liitettiin Sveitsin valaliittoon.[6]

Asukkaat ja hallinto

Asutus on vahvasti keskittynyt alueen eteläosaan, jossa Välimeren vaikutus, niin ilmaston kuin kulttuurinkin suhteen, näkyy vahvana. Vuoden 2019 lopulla Ticinossa oli 351 491 asukasta. Väkiluku väheni edellisestä vuodesta parilla tuhannella.[2]

Kantoni on italiankielinen: 89 prosenttia asukkaista käyttää italiaa pääkielenään (vuonna 2017). Kantonin asukkaista oli vuonna 2017 katolisia oli 65 prosenttia.[3]

Kunnat ja kaupungit

Ticino koostuu 115 kunnasta (2.4.2017 alkaen), joista asukasluvultaan pienin on Corippo (9 asukasta 31.12.2019). Kantonin kaupungit eli yli 10 000 asukkaan kunnat ovat:[2]

Kuntaasukasluku
31.12.2019[2]
Lugano62 615
Bellinzona43 279
Locarno15 776
Mendrisio14 870

Talous

Suurien korkeuserojen ja monien jokien ansiosta Ticinossa on useita patojärviä ja vesivoimalaitoksia[7]. Maatalous on pohjoisessa lähinnä karjanhoitoa ja etelässä viininviljelyä. Muita viljelykasveja ovat maissi, perunat, tupakka ja vihannekset. Suurin elinkeino on matkailu; matkailijoiden yöpymisiä oli kantonissa vuonna 2017 noin 2,5 miljoonaa[3]. Matkailu keskittyy kesään: houkuttimina ovat järvet, aurinko ja vaellukset alppiniityillä. Kesämatkailun keskuspaikka on Ascona. Sveitsin kolmanneksi suurimpana pankkikeskuksena Lugano on kantonin liike-elämän keskus.

Kantonin työpaikoista 76 prosenttia oli vuonna 2016 palvelusektorilla. Työpaikoista oli teollisuudessa 22 prosenttia ja alkutuotannossa yksi prosentti.[3]

Liikenne

Sveitsin pohjois-eteläsuuntaiset valtaväylät, moottoritie A2 sekä Gotthardin rautatie, Pohjois-Sveitsistä Italiaan kulkevat Gotthardin maantie- ja rautatietunnelien kautta, Ticinojoen vartta kantonin halki. Moottoritie A13 johtaa Moesajoen vartta koilliseen Graubündeniin.

Luganon länsipuolella on Lugano-Agnon lentoasema. Tilo-junayhtiö hoitaa alueellisen rautatieliikenteen.

Nähtävyydet

Bellinzonan keskiaikaiset linnoitukset[8] ja Monte San Giorgio -vuoren triaskautiset fossiilit[9] ovat Unescon maailmanperintökohteita.

Muuta

Tunnettuja ticinolaisia

Lähteet
  • National map: swisstopo (Sveitsin valtion julkinen karttapalvelu) map.geo.admin.ch. Köniz, Wabern: Bundesamt für Landestopografie swisstopo. (saksaksi), (ranskaksi), (italiaksi), (retoromaaniksi), (englanniksi)

Viitteet
  1. Arealstatistik Land Cover - Gemeinden nach 27 Grundkategorien (Excel) Arealstatistik 2004/09. 24.11.2016. Neuchâtel: Bundesamt für Statistik (BFS). Viitattu 22.2.2018. (saksaksi), (ranskaksi)
  2. Ständige Wohnbevölkerung nach Alter, Kanton, Bezirk und Gemeinde, 2010-2019 (Excel) 27.8.2020. Neuchâtel: Bundesamt für Statistik (BFS). Viitattu 29.8.2020. (saksaksi)
  3. Bundesamt für Statistik > Statistiken finden > Regionalstatistik > Regionale Porträts und Kennzahlen > Kantonsporträts > Ticino (Tilastotietoja kantoneista) 2019. Neuchâtel: Bundesamt für Statistik (BFS). Viitattu 1.1.2020. (saksaksi), (ranskaksi), (italiaksi), (englanniksi)
  4. Bruttoinlandsprodukt (BIP) nach Grossregion und Kanton 4.12.2017. Bundesamt für Statistik (BFS). Viitattu 5.12.2017. (saksaksi)
  5. Kantonales Bruttoinlandsprodukt (BIP) pro Einwohner 4.12.2017. Bundesamt für Statistik (BFS). Viitattu 5.12.2017. (saksaksi)
  6. Agliati, Carlo: Tessin (Kanton) (Sveitsin historiallisen tietosanakirjan web-sivut) Historisches Lexikon der Schweiz (HLS). 23.7.2015. Bern: Stiftung HLS. (saksaksi), (ranskaksi), (italiaksi)
  7. Swisstopo, Theme Energie – Wasserkraft – Statistik Wasserkraft (Teemakartta: energia – vesivoima – tilastot), viitattu 22.2.2018
  8. Three Castles, Defensive Wall and Ramparts of the Market-Town of Bellinzona (Perintökohteen esittely Unescon verkkosivulla) whc.unesco.org. Viitattu 1.1.2020. (englanniksi)
  9. Monte San Giorgio (Perintökohteen esittely Unescon verkkosivulla) whc.unesco.org. Viitattu 1.1.2020. (englanniksi)

    Aiheesta muualla
    • Italia - vastakohtien maa, Hannu Laaksonen, Aulikki ja Veikko Litzen, Ilkka Saari, Painatuskeskus Oy, Helsinki, 1994
    • Lisa Tezner: Musta veljeskunta I - II (nuortenkirja)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.