Tiberias

Pääartikkeli: Antiikin Tiberias

Herodes Suuren poika Herodes Antipas rakennutti Tiberiaan raamatullisen Rakkathin paikalle vuosien 14 ja 18 jaa. välillä. Vuonna 18 valmistunut kaupunki nimettiin tuolloin hallinneen Rooman keisari Tiberiuksen mukaan ja siitä tuli Galilean pääkaupunki. Kaupunki rakennettiin hellenistisen mallin mukaisesti ja sen varhaiset asukkaat olivat pääasiassa juutalaisia kalastajia. Kaupungin ympärillä oli suhteellisen vähän viljelykelpoista maata, mikä teki sen riippuvaiseksi kalastuksesta ja erilaisista käsityöammateista.[1]

Antiikin Tiberiaan roomalaisen teatterin rauniot.

Vuonna 39 kaupunki sai uuden nimen Tiberias Claudiopolis keisari Claudiuksen mukaan. 100-luvun toisella puoliskolla kaupunkiin asettui juutalainen patriarkka ja sanhedrin, mikä teki siitä käytännössä alueen juutalaisten pääkaupungin. Suuri osa niin sanotusta jerusalemilaisesta Talmudista (ks. Talmud) koottiin itse asiassa Tiberiaksessa ja kaupungissa toimi tunnettu rabbien opisto. Kaupunki kapinoi epäonnistuneesti Constantius Gallusta vastaan vuonna 351, mutta ei kärsinyt huomattavia tuhoja kapinan kukistamisen yhteydessä. Kaupungin kristitty yhteisö alkoi muodostua 400-luvulla ja kaupungilla oli myös piispa.[1]

Tiberiaan juutalaiset kapinoivat Bysantin valtakuntaa vastaan vuonna 614 ja vuonna 636 kaupungin valtasivat islaminuskoiset arabit.[1] Arabit tekivät Tiberiaksesta al-Urdunnin maakunnan pääkaupungin. Ristiretkien johdosta kaupunki annettiin aluksi läänityksenä Tankredille ja myöhemmin Tripolin kreivi Raimundille. Saladin valtasi kaupungin ristiretkeläisiltä vuonna 1187 ja ristiretkeläisten vastahyökkäys kohti Tiberiasta johti tuhoisaan Hattinin taisteluun ja ristiretkeläisten vallan luhistumiseen suurissa osissa aluetta.[2] Maimonides vieraili kaupungissa ja hänet haudattiin Tiberiakseen vuonna 1206.[1] Ristiretkeläiset valtasivat kaupungin takaisin vuonna 1240 menettäen sen uudelleen vuonna 1247. Seuraavan vuosisadan puolella vuonna 1325 matkailija Ibn Battuta kuvaili kaupungin olevan raunioina.[2] Kaupunki päätyi lopulta Osmanien valtakunnalle, jonka sulttaani Suleiman I läänitti sen dom Joosef Nasille. Nasi yritti elvyttää kaupunkia juutalaisena keskuksena, mutta hanke epäonnistui ja kaupunki oli jälleen raunioina 1600-luvulla.[1] Nykyisen kaupungin perusti sittemmin Akkon kuvernöörinä toiminut šeikki Zahir al-Amr vuonna 1740, jolloin rakennettiin nykypäiviin saakka osittain säilynyt kaupunginmuuri. Kaupunki kärsi mittavia tuhoja maanjäristyksissä vuosina 1759 ja 1837.[2]

Tiberiaksen rantaa hotelleineen.

Palestiinaan saapuvat juutalaiset siirtolaiset alkoivat perustaa lähialueelle siirtokuntiaan, joiden keskuksena Tiberias toimi. Vuonna 1920 perustettiin Kiryat Shemu’elin juutalainen kaupunginosa Tiberiaksen vanhankaupungin yläpuolella sijaitsevalle kukkulalle. Vuonna 1922 kaupungissa oli 6 950 asukasta ja heistä 4 427 oli juutalaisia. Israelin itsenäisyyssodan alkaessa vuonna 1948 kaupungin juutalaisten ja arabien välillä vallitsi ensin epävirallinen aselepo, mutta se rikkoutui arabien hyökätessä juutalaisia vastaan huhtikuussa. Kaikki kaupungin arabiasukkaat pakenivat juutalaisten Haganah-järjestön vastahyökkäyksen seurauksena. Sodan jälkeen kaupungin asukasluku kasvoi Kaakkois-Euroopasta, Jemenistä, Irakista ja Marokosta saapuvien juutalaisten siirtolaisten myötä.[1]