Thyateira

Thyateira (myös Thyatira, Tyatira, m.kreik. Θυάτειρα) oli antiikin ja bysanttilaisaikainen kaupunki Lyydiassa Vähässä-Aasiassa nykyisen Turkin alueella.[1][2] Se sijaitsi nykyisen Akhisarin paikalla.[3]

Thyateira
Θυάτειρα
Antiikin Thyateiran raunioita.
Antiikin Thyateiran raunioita.
Sijainti

Thyateira
Koordinaatit 38°54′38″N, 27°50′41″E
Valtio Turkki
Paikkakunta Akhisar, Manisa
Historia
Tyyppi kaupunki
Kulttuuri antiikki
Bysantti
Alue Lyydia
Aiheesta muualla

Thyateira Commonsissa

Thyateira perustettiin viimeistään hellenistisellä kaudella ja kukoisti erityisesti roomalaisella kaudella, jolloin se oli varhaiskristillinen keskus.

Maantiede

Thyateira sijaitsi Lyydian pohjoisosassa lähellä Myysian rajaa. Se oli rakennettu Lykos-joen varrelle sen hedelmälliseen laaksoon, noin 68 kilometriä sisämaahan Egeanmeren rannikosta. Kaupunki oli merkittävien teiden risteyskohdassa, ja sen kautta kulki muun muassa tie etelästä Sardeesta pohjoiseen Germaan.[1][2]

Historia

Varhaishistoria ja hellenistinen kausi

Thyateiran nimen on nähty viittavan siihen, että se olisi alun perin muinainen lyydialainen asutus.[1] Etymologisesti nimi saattaa viitata ”linnoitukseen”.[4] Jossakin vaiheessa kaupunki luettiin osaksi Myysiaa. Kaupungin aikaisemmiksi nimiksi mainitaan muun muassa Pelopeia (Pelopia), Euhippa ja Semiramis,[2][5] mutta näiden historiallisuutta on epäilty.[4]

Strabon kutsui Thyateiraa makedonialaiseksi siirtokunnaksi. Koska kaupunki on kuitenkin mitä ilmeisimmin makedonialaisvallan aikaa varhaisempi, on mahdollista, että sinne asutettiin makedonialaisella kaudella uusia asukkaita ja sitä laajennettiin ja rakennettiin tuolloin. Stefanos Byzantionlainen selitti kaupungin nimen niin, että Seleukos I Nikator olisi antanut kaupungille nimen Thygateira tai Thyateira saatuaan sanoman siitä, että hänelle oli syntynyt tytär (thygatēr, θυγάτηρ),[2] mutta tätä selitystä on pidetty mielikuvituksellisena,[4] ja kuten todettua nimi on ilmeisesti varhaisempi. Kaupungin asukkaista käytettiin etnonyymiä Thyateirēnos (Θυατειρηνός).[2]

Thyateiran raunioita.

Myöhemmällä hellenistisellä kaudella 200- ja 100-luvuilla eaa., Attalos I:n ja Eumenes II:n aikana, Thyateira oli Pergamonin vallan alla. Kaupungilla oli kuitenkin itsehallinto, ja se löi omaa rahaa, jonka kuvituksessa esiintyivät Apollon ja Artemis.[1] Rooman–Syyrian sodassa, jossa Rooma soti kuningas Antiokhos Suurta vastaan, kaupunki oli Antiokhoksen tukikohtana ennen tämän vetäytymistä Magnesiaan.[6] Kaupunki antautui roomalaisille näiden voitettua Antiokhoksen.[7]

Roomalainen ja bysanttilainen kausi

Antiikin aikana Thyaiteirassa palvottiin erityisesti Apollonia ja Heliosta.[1] Kaupunki tunnettiin muun muassa tekstiileistään ja värjäyslaitoksistaan, ja se oli purppuranvärisen kankaan valmistuksen ja kaupan keskus. Se tunnettiin myös hehkuvan pronssin valmistuksesta, millä viitataan oletettavasti kupari- tai pronssiseokseen, jossa oli myös sinkkiä. Kaupungissa toimi paljon erilaisia ammattikiltoja, ja niitä tunnetaan sieltä enemmän kuin mistään muusta aikalaiskaupungista Rooman Asian provinssissa. Kaupungista löydetyt piirtokirjoitukset mainitsevat seuraavat killat: villatyöntekijät, pellavatyöntekijät, ulkovaatteiden tekijät, värjääjät, nahkatyöntekijät, parkitsijat, savenvalajat, leipurit, orjakauppiaat ja pronssisepät. Kiltojen kokouksiin kuului antiikin ajan tapojen mukaan myös uskonnolliseen kulttiin osallistuminen.[8][9]

Kreikankielinen piirtokirjoitus kaupungista.
Thyateiran aikaisen basilikakirkon rauniot nykyisessä Akhisarissa.

Thyateirassa oli kristillinen seurakunta jo varhain ensimmäisellä vuosisadalla jaa. Apostoli Paavali ja Silas ovat saattaneet käydä Thyateirassa Paavalin toisen tai kolmannen lähetysmatkan aikana, vaikkakin todiste on täysin epäsuora: He vierailivat lähiseudulla useissa pienissä kaupungeissa, joiden nimiä ei mainita, toisen matkan aikana. Ollessaan Filippoissa Paavali ja Silas asuivat Lydia (Lyydia) -nimisen naisen luona,[10] joka oli Thyateirasta ja auttoi heitä vielä vangitsemisen ja vapauttamisen jälkeen.

Thyateiran seurakunta esiintyy yhtenä Aasian seitsemästä seurakunnasta Johanneksen ilmestyksessä. Sen mukaan nainen nimeltä Isebel, joka kutsui itseään profeetaksi, opetti ja vietteli Thyateiran kristittyjä siveettömyyteen ja syömään epäjumalille uhrattua lihaa. Teksti viittaa myös kaupungissa valmistettuun hehkuvaan pronssiin.[11]

Kaupungin huippukauden katsotaan ajoittuvan 200-luvun alkupuolelle jaa. Keisari Caracalla kävi kaupungissa tuohon aikaan, vuonna 215.[1] Vuonna 366 keisari Valensin armeija kukisti vallananastaja Procopiuksen Thyateiran lähellä käydyssä taistelussa. Bysanttilaisella kaudella Thyateira oli piispanistuin.[2]

Myöhempi historia

Turkkilaisvallan aikana kaupunki nimettiin sen nykyiselle nimelle Akhisar (”Valkoinen linna”).[2] Kaupunki oli ortodoksikristityn yhteisön koti aina vuoteen 1922, jolloin kristitty väestö karkotettiin. Vuonna 1922 Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka nimitti eksarkin Länsi- ja Keski-Euroopalle nimellä Thyateiran ja Ison-Britannian arkkipiispa. Nykyisin Thyateiran ja Ison-Britannian arkkihiippakunta käsittää ortodoksikirkon Isossa-Britanniassa, Irlannissa, Mansaarella ja Kanaalisaarilla.

Rakennukset ja löydökset

Thyateiran akropoliin paikalta on löydetty joitakin roomalaisaikaisten rakennusten jäänteitä, kuten rakennusten perustuksia ja pylväiden osia. Näiden lisäksi kaupungista on löydetty lukuisia piirtokirjoituksia, jotka ovat Manisan museossa.[1][2] Bysanttilaisen ajan löytöihin kuuluvat basilikakirkon rauniot.[8]

Lähteet
  1. Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”Thyateira W Anatolia”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio.
  2. Smith, William: ”Thyateira”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio.
  3. Thyateira Pleiades. Viitattu 1.2.2018.
  4. Magie, David: Roman Rule in Asia Minor, Volume 2 (Notes): To the End of the Third Century After Christ, s. 977–978. Uusintapainos. Princeton Legacy Library 2. Princeton University Press, 2017. ISBN 1400887747. Teoksen verkkoversio.
  5. Plinius vanhempi: Naturalis historia 5.31.
  6. Livius: Rooman synty 37.8, 37.21, 37.37.
  7. Livius: Rooman synty 37.44; Polybios: Historiai 16.1, 32.25; Strabon: Geografika 13; Plutarkhos: Sullan elämä 15; Klaudios Ptolemaios: Geografia 5.2.16.
  8. Lawrence, Paul: Raamatun Atlas, s. 172. 3. painos. Uusi Tie, 2014. ISBN 978-951-619-531-8.
  9. Ramsey, W. M.: The Letters to the Seven Churches of Asia, s. 324–335. Hodder, 1904.
  10. Ap.t. 16:14–15
  11. Ilm. 2:18–29

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.