Thor Heyerdahl

Heyerdahl lähti ensimmäisen kerran tutkimusmatkalle Polynesiaan ennen valmistumistaan.[2] Oslon yliopiston eläintieteellisen tiedekunnan kanssa järjestetyn matkan tarkoituksena oli tutkia sitä, miten eläimet olivat levinneet Tyynenmeren saarille.[1] Heyerdahl lähti Fatu Hivalle puolisonsa Liv Coucheron-Torpin kanssa tarkoituksenaan ”elää vuoden Aadamina ja Eevana”. He elivät saarella alkeellisissa olosuhteissa ja tutkivat saaren luontoa. Tuona aikana Heyerdahl alkoi myös kyseenalaistaa perinteistä näkemystä Tyynenmeren saarten asutushistoriasta. Hän uskoi, että ihmiset olisivat tulleet Aasian sijaan idästä merivirtojen mukana samalla tavalla kuin eläimet ja kasvitkin olivat saarille levinneet.[2]

Palattuaan Polynesiasta Heyerdahl jätti Oslon yliopiston ja eläintieteen ja alkoi tutkia sitä, miten varhaiset merenkävijät olisivat pystyneet matkustamaan valtamerten yli. Hän tutustui vuonna 1939 Brittiläisessä Kolumbiassa paikallisiin intiaaneihin.[1]

Kon-Tiki-lautta Tyynellämerellä.

Heyerdahl palveli toisen maailmansodan aikana vapaan Norjan asevoimissa. Sodan jälkeen hän yritti saada kustantajat ja tieteilijät kiinnostumaan hänen Polynesian-asutusta koskevasta teoriastaan.[2] Heyerdahlin väitteet siitä, että Polynesian ensimmäiset asukkaat olisivat tulleet balsapuulautoilla Etelä-Amerikasta, eivät herättäneet innostusta antropologeissa.[1]

Heyerdahl alkoi itse kerätä rahaa todistaakseen väitteitään. Hän onnistui voittamaan useita käytännön haasteita ja sai mukaansa viisi tutkimusmatkailijaa.[2] Heyerdahlin lisäksi Kon-Tikin miehistöön kuului Herman Watzinger, Erik Hesselberg, Knut Haugland, Torstein Raaby ja Bengt Danielsson.[3] He lähtivät vuonna 1947 Kon-Tiki-balsalautalla Perusta Callaon satamakaupungista. 101 päivää kestäneen matkan jälkeen lautta päätyi noin 8 000 kilometrin päähän Raroian atollille Tuamotun atolliketjulle. Heyerdahl onnistui matkallaan todistamaan, että Etelä-Amerikan esihistorialliset merenkävijät olisivat pystyneet matkaamaan Polynesiaan.[1]

Matkasta julkaistu dokumenttielokuva Lautalla yli Tyynenmeren voitti parhaan dokumentin Oscarin ja kirja Kon-Tiki on käännetty noin 70 kiellelle.[1] Vaikka kirja saikin paljon kehuja taitavana seikkailutarinana, tieteilijät eivät pääsääntöisesti olleet vakuuttuneita Heyerdahlin teoriasta.[2]

Heyerdahl järjesti vuonna 1952 ensimmäisen arkeologisen tutkimusmatkan Galápagossaarille. Hänellä oli mukanaan kaksi ammattiarkeologia, yhdysvaltalainen E. K. Reed ja norjalainen Arne Skjølsvold. Tutkimusmatka rahoitettiin Kon-Tiki-matkan tuottamilla rahoilla.[1] Löytöjensä perusteella Heyerdahl uskoi, että inkat olisivat vierailleet saarilla.[2]

Heyerdahl tutki Galápagossaarten jälkeen vuoden ajan Pääsiäissaarta, jonne hän lähti vuonna 1955 viiden arkeologin kanssa.[1] Tutkimusmatkan aikana Heyerdahl kokeili erilaisia tekniikoita, joilla saaren moai-patsaita saatettiin valmistaa ja pystyttää. Hän sai myös kritiikkiä edelleen väitteistään, että Pääsiäissaari olisi asutettu Etelä-Amerikasta. Heyerdahl julkaisi 1958 tutkimusmatkasta teoksen Aku-Aku – Pääsiäissaaren arvoitus.[2]

Ra II -laiva Kon-Tiki-museossa Oslossa.

Heyerdahl kiinnostui Pääsiäissaarten retken aikana kaisla-aluksista ja niiden ominaisuuksista valtamerillä. Hän käytti muinaisia kuvauksia egyptiläisistä kaisla-aluksistaan pyrkimyksenään todistaa, että muinaiset egyptiläiset olisivat pystyneet purjehtimaan Atlantin yli Amerikkaan asti.[2]

Egyptiläisen auringon jumalan mukaan nimetty Ra-kaisla-alus lähti liikkeelle keväällä 1969 Marokon Safista.[1] Heyerdahl pääsi miehistönsä kanssa noin 960 kilometrin päähän Barbadoksesta, kun he joutuivat hylkäämään vettyneen aluksensa.[2]

Heyerdahl aloitti kymmenen kuukautta ensimmäisen matkan jälkeen uuden matkan Ra II -aluksella, jota oli ollut rakentamassa Titicacajärven aimaroita, jotka käyttävät kaisla-aluksia edelleen. Hieman vahvemmin rakennettu Ra II kesti Atlantin ylityksen, ja Heyerdahl rantautui Barbadokselle 6 100 kilometrin matkan jälkeen 57 päivää lähdön jälkeen. Matkasta julkaistiin kirja Ra-kaislaveneellä yli Atlantin ja Ra-dokumenttielokuva, joka oli Oscar-ehdokkaana.[1]

Omien sanojensa mukaan Heyerdahl huomasi Ra II -matkan aikana ensimmäisen kerran merten saastumisen.[2] Hän kirjoitti aiheesta huolestuneen kirjeen Yhdistyneille kansakunnille.[1]

Tigris-tutkimusmatkan miehistö.

Kaisla-aluksia käytettiin antiikin aikana erityisesti Välimerellä ja Atlantin rannikolla, mutta Heyerdahl kiinnostui siitä, olisiko Induslaakson kulttuureilla, Mesopotamian sivilisaatioilla ja Egyptillä ollut meriyhteys Intian valtamerellä. Heyerdahl rakennutti Tigrisistä suurimman, 18 metriä pitkän, aluksensa, joka oli myös ohjattavissa, kun aiemmat alukset oli suunniteltu kulkemaan vain tuulten ja merivirtojen kuljettavana.[1]

Heyerdahl ja 11-henkinen miehistö purjehti Tigrisillä Shatt al-Arabista Masqatin kautta Indusjoelle ja sieltä Intian valtameren yli Afrikkaan. Viisi kuukautta kestänyt matka päättyi kuitenkin ennen aikojaan Djiboutiin Punaisenmeren suulle.[1] Sotatilan takia häneltä kiellettiin rantautuminen Etiopiaan. Vastalauseena Heyerdahl poltti laivansa.[2]

Tigris-matkasta julkaistiin kirja Tigris – matka kulttuurimme lähteille ja neljä televisio-ohjelmaa.[1]

Kon-Tiki-museo Oslossa.

Heyerdahl johti 1981–1984 Malediiveille suuntautunutta arkeologista tutkimusmatkaa, jonka aikana hän löysi todisteita, että kehittynyt sivilisaatio oli purjehtinut saarille 500-luvulla tuhat vuotta ennen eurooppalaisia. Heyerdahl julkaisi matkasta kirjan Malediivien mysteeri, ja siitä tehtiin myös kaksituntinen televisiodokumentti.[1]

Heyerdahl palasi Pääsiäissaarelle vuosiksi 1986–1988 ja tutki uudestaan moai-patsaiden pystytystapoja. Matkasta hän julkaisi kirjan Pääsiäissaari – arvoitus ratkeaa.[1]

Heyerdahl johti vuosina 1988–1992 arkeologisia kaivauksia Túcumessa Perun pohjoisosissa.[1]

Viimeisinä vuosinaan Heyerdahl rahoitti tutkimuksia Venäjän eteläosissa. Niiden tarkoituksena oli etsiä todisteita teorialleen, jonka mukaan Odin olisi ollut Venäjältä lähtöisin ollut historiallinen henkilö, josta olisi tullut skandinavialainen kuningas ensimmäisellä vuosisadalla.[2]

Heyerdahl oli kolme kertaa naimisissa. Hän nai Liv Coucheron-Torpin vuonna 1936 hieman ennen kuin he lähtivät Fatu Hivalle. He saivat kaksi poikaa, Thor nuoremman ja Bjørnin. Avioliitto päättyi eroon ja 1949 Heyerdahl meni naimisiin Yvonne Dedekam-Simonsenin kanssa. He saivat kolme tytärtä: Annetten, Marianin ja Helene Elisabethin. He erosivat vuonna 1969.[4] Heyerdahl meni 1991 naimisiin entisen Miss Ranskan, näyttelijä Jacqueline Beerin kanssa. Liitto kesti Heyerdahlin kuolemaan.[5][4]

Heyerdahl eli viimeiset vuotensa Güímarissä Kanariansaarilla. Hän kuoli syöpään 2002 ollessaan lomamatkalla Italiassa.[2]