Thomas Hobbes

Hobbes syntyi Wiltshiren Westportin kylässä, joka on sittemmin yhdistetty Malmesburyyn. Hänen isänsä oli Charltonin ja Westportin kirkkoherra, joka oli joutunut jättämään kaupungin ja jättänyt kolme lastaan vanhemman veljensä Francisin hoitoon. Hobbes sai koulutuksen neljän vuoden iästä alkaen, aluksi Westportin kirkossa, myöhemmin Malmesburyn koulussa ja sittemmin nuoren Oxfordin yliopistosta valmistuneen Robert Latimerin pitämässä yksityiskoulussa. Hobbes oli hyvä oppilas, ja noin vuonna 1603 hänet lähetettiin Oxfordiin, jossa hän aloitti opiskelut Magdalen Hallissa (Hertford College). Koulun rehtorina toimi kiihkeä puritaani John Wilkinson, ja tämä vaikutti Hobbesiin jonkin verran.

Yliopistossa Hobbes vaikuttaa noudattaneen omaa opetusohjelmaansa – hän ei ollut juuri lainkaan kiinnostunut skolastisesta opiskelusta. Hän valmistui vasta vuonna 1608. Hänen oppimestarinsa Sir James Hussee suositteli häntä yksityisopettajaksi Williamille, Hardwickin paronin (ja myöhemmän Devonshiren jaarlin) William Cavendishin pojalle. Hobbesin yhteys perheeseen säilyi läpi elämän.

Hobbesista tuli nuoremman Williamin ystävä, ja he kävivät yhdessä eri Euroopan maissa opintomatkalla vuonna 1610. Hobbes tutustui matkalla uusiin tutkimusmenetelmiin, jotka olivat hyvin erilaisia kuin hänen Oxfordissa oppimansa skolastinen filosofia. Tuohon aikaan hän pyrki lähinnä opiskelemaan klassista kreikkalaista ja latinalaista kirjallisuutta. Tämän tuloksena syntyi hänen vuonna 1628 valmistunut Thukydideen Peloponnesolaissodan käännöksensä, joka oli teoksen ensimmäinen englanninkielinen käännös. Hobbes uskoi teoksen osoittavan, että demokraattinen hallinto ei voinut selviytyä sodasta ja siksi sitä piti välttää.

Hobbes ei kuitenkaan alkanut toimia filosofian alalla vasta kuin vuonna 1629, vaikka hän olikin yhteyksissä sekä kirjallisiin toimijoihin, kuten Ben Jonsoniin, että ajattelijoihin, kuten Francis Baconiin. Hänen työnantajansa Cavendish kuoli ruttoon heinäkuussa 1628. Tämän leski erotti Hobbesin, mutta tämä löysi uutta työtä Sir Gervase Cliftonin pojan kotiopettajana. Tämä toimi, joka sijoittui pääasiassa Pariisiin, loppui vuonna 1631 jolloin hän pääsi jälleen Cavendishien perheen palvelukseen opettamaan vuorostaan aiemman oppilaansa poikaa. Seuraavan seitsemän vuoden ajan Hobbes tutustui filosofiaan laajalti ja kiinnostui filosofian ydinkysymyksistä käydyistä väittelyistä. Hän vieraili Firenzessä vuonna 1636 ja osallistui säännöllisesti filosofisiin väittelyihin Pariisissa muun muassa Marin Mersennen kanssa. Vuodesta 1637 Hobbes luki itsensä filosofien ja oppineiden joukkoon.

Ensimmäisenä Hobbes tutki liikkeen fysiikkaa. Vaikka hän oli kiinnostunut tästä ilmiöstä, hän kuitenkin ylenkatsoi kokeellista fysiikkaa. Hän omisti elämänsä oman ajattelujärjestelmänsä luomiseen. Hänen tavoitteenaan oli ensin muodostaa erillisessä tutkielmassa oppi ruumiista, joka näyttäisi kuinka fyysiset ilmiöt olivat yleisesti selitettävissä liikkeenä, ainakin siinä määrin miten liike tai mekaaninen toiminta tuolloin ymmärrettiin. Tämän jälkeen hän erotti ihmisen muusta luonnosta. Toisessa tutkielmassa hän osoitti, mitkä erityiset ruumiin liikkeet olivat osallisina aisti-ilmiöiden, tiedon, sielunliikutusten ja halujen tuottamisessa. Kolmannessa tutkielmassa hän osoitti, kuinka ihmiset saatiin muodostamaan yhteiskunta ja esitti, kuinka tätä tulisi säädellä jos haluttiin, etteivät ihmiset taannu ”eläimellisyyteen ja kurjuuteen”. Näin hän pyrki yhdistämään ruumiin, ihmisen ja valtiot erillisinä ilmiöinä. Tämän teoksen, Elementa philosophica, kirjoittaminen vei häneltä yli kaksikymmentä vuotta.

Hobbes palasi kotimaahansa vuonna 1637. Maata repivät kuitenkin poliittiset ristiriidat jotka estivät häntä omistautumasta rauhassa filosofiselle suunnitelmalleen. Niin kutsutun Lyhyen parlamentin aikaan hän oli kuitenkin jo kirjoittanut sekä teoksen Human Nature että teoksen De corpore politico, jotka julkaistiin yhdessä vasta kymmenen vuotta myöhemmin nimellä The Elements of Law. Tämä tarkoittaa sitä, että Englannin sisällissota ei vaikuttanut vielä Hobbesin alkuperäiseen politiikan teoriaan.

Kun niin kutsuttu Pitkä parlamentti korvasi lyhyen marraskuussa 1640, Hobbes siirtyi Pariisiin. Hän ei palannut kotimaahansa yhteentoista vuoteen. Pariisissa hän liittyi jälleen Mersennen filosofiseen piiriin ja kirjoitti arvostelun Descartesin teokseen Mietiskelyjä ensimmäisestä filosofiasta, joka oli vasta julkaistu yhdessä vastaväitteiden ja Descartesin vastausten kanssa. Descartes kuitenkin suhtautui Hobbesin arvosteluun nihkeästi, ja lopulta Hobbesin huomautukset Descartesin teoksiin onnistuivat vain katkaisemaan kaikki heidän väliset yhteytensä.

Hobbes myös laajensi omia teoksiaan jonkin verran, työstäen Elementa philosophica -teoksen ensimmäisenä ilmestynyttä kolmatta osaa De Cive, joka valmistui marraskuussa 1641. Vaikka sitä levitettiin alun perin vain yksityisesti, se sai hyvän vastaanoton. Tämän jälkeen hän aloitti kovan työn teoksen kahden ensimmäisen osan parissa, sekä julkaisi lyhyen tutkielman optiikasta (Tractatus opticus), joka liitettiin osaksi Mersennen julkaisemaa kokoelmaa tieteellisiä tutkielmia, Cogitata physico-mathematica (1644). Hobbes sai hyvän maineen filosofisissa piireissä ja vuonna 1645 hänet valittiin yhdessä Descartesin, Gilles de Robervalin ja muiden kanssa tuomitsemaan John Pellin ja Longomontanuksen välistä kiistaa ympyrän neliöimisestä.

Englannin sisällissota puhkesi vuonna 1642. Kun kuningasmieliset alkoivat olla tappiolla vuoden 1644 puolivälissä, monia kuninkaan tukijoita pakeni Manner-Eurooppaan. Monet tulivat Pariisiin ja tutustuivat Hobbesiin. Tämä herätti Hobbesin kiinnostuksen politiikkaan uudelleen. De Cive julkaistiin uudelleen varustettuna uudella esipuheella ja vastauksilla sen saamiin kommentteihin, ja sitä levitettiin aiempaa laajemmin. Samuel de Sorbiere aloitti painotyöt vuonna 1646 Elzevirin painossa Amsterdamissa.

Vuonna 1647 Hobbes toimi nuoren Walesin prinssin Kaarle II:n matematiikanopettajana. Kaarle oli tullut Jerseyn saarelta heinäkuussa. Tämä järjestely kesti vuoteen 1648 jolloin Kaarle siirtyi Hollantiin.

Maanpaossa olleiden kuningasmielisten seura ja sodan aiheuttama poliittinen kriisi saivat Hobbesin kirjoittamaan teoksen hallinnon teoriasta, nimeltään Leviathan. Se perustui aiemmin julkaisemattomaan tutkielmaan vuodelta 1640. Hobbesin mukaan valtio voitiin nähdä suurena keinotekoisena hirviönä, Leviatanina, joka koostui ihmisistä, ja jonka synty voitiin jäljittää inhimillisten tarpeiden aiheuttamiin paineisiin ja hajoaminen inhimillisten intohimojen aiheuttamiin yhteiskunnallisiin ristiriitoihin. Teos päättyi johtopäätöksiin suorana vastauksena Englannin sisällissodalle, joka oli herättänyt kysymyksen alamaisten oikeudesta vaihtaa kuuliaisuuden kohdetta, kun hallitsija on lopullisesti menettänyt voimansa suojella heitä. Samalla Hobbes soi itselleen tilaisuuden osallistua uskonnollisten oppien arvosteluun.

Leviathanin kirjoittamisen aikoihin Hobbes pysyi Pariisissa tai sen lähellä. Vuonna 1647 häneen iski paha sairaus ja hän menetti toimintakykynsä puoleksi vuodeksi. Toivuttuaan kuoleman rajoilta Hobbes jatkoi kirjoittamista ja sai teoksen valmiiksi vuonna 1650, käännettyään samalla aiemman latinankielisen teoksensa englanniksi. Hobbes valmisteli pääteoksensa julkaisua sallimalla aiemman tutkielmansa The Elements of Law, Natural and Political julkaisemisen vuonna 1650. Se oli jaettu kahteen erilliseen pieneen osaan, Human Nature, or the Fundamental Elements of Policie ja De corpore politico, or the Elements of Law, Moral and Politick. Vuonna 1651 hän julkaisi käännöksensä teoksesta De Cive nimellä Philosophical Rudiments concerning Government and Society. Sillä välin suuremman työn painotyöt etenivät, ja se ilmestyi lopulta vuoden 1651 puolessa välissä lopullisella nimellään Leviathan, or the Matter, Form and Power of a Commonwealth, Ecclesiastical and Civil. Teoksen kannessa oli tunnettu kaiverrus kruunatusta hirviöstä, jonka ruumis koostui pienistä ihmishahmoista, ja jolla oli toisessa kädessään miekka ja toisessa piispansauva.

Teoksella oli välitön vaikutus. Pian Hobbes oli sekä ylistetympi että halveksitumpi kuin yksikään aikansa ajattelija. Teoksen julkaisemisen ensimmäinen vaikutus oli kuitenkin se, että hänen suhteensa kuningasmielisiin katkesi, minkä johdosta hän joutui kääntymään Englannin vallankumoushallinnon puoleen saadakseen turvaa. Hobbesin viholliset olisivat hyvin voineet surmata hänet – hänen teoksensa maallinen henki suututti sekä anglikaaneja että ranskalaisia katolilaisia. Hobbes pakeni kotimaahansa ja saapui Lontooseen talvella 1651. Hän alistui valtioneuvoston alamaisuuteen ja hänen sallittiin vetäytyä yksityisyyteen Fetter Lanelle.

Hobbes alkoi nyt viimeistelemään filosofisen järjestelmänsä perustavaa teosta Elementa philosophicaa. Teoksen toinen osa De Corpore julkaistiin vuonna 1654. Samana vuonna piispa John Bramhall, vannoutunut arminianismin kannattaja, julkaisi pienen tutkielmansa Of Liberty and Necessity joka oli osoitettu Hobbesille. Bramhall oli tavannut Hobbesin aiemmin ja väitellyt tämän kanssa, ja kirjoitti jälkeenpäin näkemyksensä Hobbesin vastattavaksi. Hobbes vastasi, mutta ei julkaistavaksi. Eräs ranskalainen tuttava kuitenkin julkaisi vastauksen. Bramhall julkaisi vuonna 1655 vastaiskuna kaiken kirjeenvaihdon heidän välillään nimellä A Defence of the True Liberty of Human Actions from Antecedent or Extrinsic Necessity. Vuonna 1656 Hobbesilla oli puolestaan valmiina teos Questions concerning Liberty, Necessity and Chance, jolla hän vastasi piispalle voimallisesti. Hobbesin vastaukset olivat merkittäviä vapaan tahdon ongelman historiassa mahdollisesti ensimmäisinä selkeän psykologisen determinismin esityksinä. Piispa vastasi syytöksiin vuonna 1658 teoksella Castigations of Mr Hobbes's Animadversions, johon oli liitetty laaja liite nimellä The Catching of Leviathan the Great Whale. Hobbes ei koskaan vastannut tähän teokseen.

Bramhallin kanssa käytyjen kiistojen lisäksi Hobbes osallistui toiseen väittelyyn julkaistuaan teoksensa De Corpore vuonna 1655. Teoksessaan Hobbes pyrki muodostamaan matemaattisten tieteiden perusteet järkeilyn avulla. Leviathanissa hän oli hyökännyt yliopistoja vastaan. Vuonna 1654 piispa ja Oxfordin astronomian professori Seth Ward vastasi teoksessaan Vindiciae academiarum Hobbesin ja muiden, erityisesti John Websterin, hyökkäyksiin, jotka oli suunnattu yliopistojärjestelmää vastaan.

Varsinkin De Corporen matemaattisten osien virheet saattoivat Hobbesin alttiiksi Oxfordin geometrian professorin John Wallisin arvostelulle. Wallisin vuonna 1655 julkaistu Elenchus geometriae Hobbianae sisälsi huolellisesti valmisteltuja moitteita ja osoitti Hobbesin matemaattiset vajavuudet. Koska Hobbesilla ei ollut aksiomaattista menetelmää, hän ei ollut kyennyt ratkaisemaan ongelmia. Toisaalta Hobbes oli kiinnostunut ainoastaan geometriasta, eikä hänellä ollut käsitystä matemaattisten tieteiden koko alasta. Hän ei kyennyt työstämään johdonmukaisesti muutamia omaperäisiä ajatuksiaan, ja siksi häntä oli helppo kritisoida. Hobbes korjasi pahimmat Wallisin osoittamat virheet ennen kuin De Corpore julkaistiin englanniksi vuonna 1656. Hän kuitenkin hyökkäili edelleen Wallisia vastaan teoksessaan Six Lessons to the Professors of Mathematics vuonna 1656.

Wallis torjui Hobbesin arvostelun ja hyödynsi De Corporen englanninkielistä käännöstä arvostellessaan Hobbesin matemaattisia epäjohdonmukaisuuksia uudelleen. Hobbes vastasi teoksella Marks of the Absurd Geometry, Rural Language, Scottish Church Politics, and Barbarisms of John Wallis, Professor of Geometry and Doctor of Divinity. Wallis torjui hyökkäykset vastauksessaan Hobbiani puncti dispunctio vuonna 1657.

Hobbes julkaisi vuonna 1658 viimeisen osan filosofisesta järjestelmästään ja saattoi yli kaksikymmentä vuotta aiemmin laaditun suunnitelmansa päätökseen. De Homine sisälsi muun muassa yksityiskohtaisen näköaistiteorian, jonka merkitystä on usein ylenkatsottu hänen poliittisen filosofiansa rinnalla. Muu osa tutkielmasta sivusi ylimalkaisesti aiheita, joita käsiteltiin laajemmin teoksissa Human Nature ja Leviathan.

Sillä välin Wallis oli julkaissut muita teoksia, varsinkin laajan tutkielman kalkyylin yleisistä periaatteista (Mathesis universatis, 1657). Hobbes kiivaili sitä vastaan herättääkseen heidän kiistansa uudelleen henkiin. Hobbes päätti hyökätä uudestaan uusia matemaattisia analyysimenetelmiä vastaan, ja keväällä 1660 hän oli kirjoittanut arvostelunsa joukoksi dialogeja otsikolla Examinatio et emendatio mathematicae hodiernae qualls explicatur in libris Johannis Wallisii, joka käsitteli lähes yksinomaan ympyröitä ja sykloideja. Wallis ei kuitenkaan vastannut. Hobbes väitti tämän jälkeen ratkaisseensa toisen ikivanhan ongelman, kuution kaksinkertaistamisen. Arvostelijaansa eksyttääkseen hän julkaisi ratkaisun nimettömästi ranskaksi.

Kun Wallis oli julkisesti kumonnut ratkaisun, Hobbes ilmoittautui tekijäksi. Vuoden 1661 lopulla hän julkaisi ratkaisunsa muokattuna ja kommenteilla varustettuna dialoginsa Dialogus physicus, sive De natura aeris lopussa. Tämä latinankielinen dialogi oli kirjoitettu hänen filosofisen järjestelmänsä puolustukseksi ja siinä hän hyökkäsi Robert Boylea ja muita Wallisin ystäviä vastaan. Nämä olivat muodostamassa yhdistystä nimeltä Royal Society tieteellistä tutkimusta varten. Hobbes näki tämän olevan vastoin niitä fysiikantutkimuksen menetelmiä, joita hän oli kuvannut De Corporessa. Boylen teos New Experiments touching the Spring of the Air (1660), jota Hobbes piti uusien ”akatemialaisten” julistuksena, oli kuvannut huolellisia kokeita, joiden Hobbes puolestaan katsoi vahvistavan hänen vuosia aiemmin tekemänsä teoreettiset päätelmät. Hobbes varoitti, että jos he eivät jatkaneet siitä, mihin hän oli jäänyt, ei heidän työstään tulisi mitään. Boyle torjui Hobbesin syytökset, ja Wallis kirjoitti aiheesta satiirin Hobbius heauton-timorumenos (1662).

Vastaukseksi Wallisin henkilökohtaisin hyökkäyksiin Hobbes laati itseään kuvaavan kirjelmän kolmannessa persoonassa, Considerations upon the Reputation, Loyalty, Manners and Religion of Thomas Hobbes. Tässä elämäkerrallisessa kirjeessä hän kertoi oman näkemyksensä ja Wallisin ”pikkutarinat viimeaikaisesta kapinoinnista”. Wallis ei vastannut tähän.

Jonkun ajan päästä Hobbes aloitti kolmannen kiistoja herättäneen toiminnallisemman kautensa, joka kesti hänen yhdeksänteenkymmenenteen ikävuoteensa saakka. Ensimmäinen teos oli vuonna 1666 julkaistu De principiis et ratiocinatione geometrarum, joka oli hyökkäys geometrian professoreja vastaan. Kolme vuotta myöhemmin hän julkaisi kolme matemaattista teostaan yhdessä nimellä Quadratura circuli, Cubatio sphaerae, Duplicitio cubii, ja kun Wallis jälleen kerran kumosi ne, Hobbes painatti ne uudelleen varustettuna vastauksilla vastaväitteisiin. Wallis, joka oli jo luvannut jättää hänet rauhaan, kumosi ne jälleen. Väittely kesti useiden teosten ajan vuoteen 1678.

Huonosti perusteltujen ja kiistanalaisten matematiikan ja fysiikan alan teostensa lisäksi Hobbes jatkoi filosofisten teosten julkaisemista. Englannin restauraation aikana hänen asemansa vahvistui uudelleen, kun ”hobbismista” tuli muodikas suuntaus, joka sai kuitenkin myös paljon vastustusta – jokaisen ”todellisen moraalin ja uskonnon rakastajan” piti torjua se. Nuori kuningas Kaarle II muisti Hobbesia, kutsui tämän hoviinsa ja myönsi tälle sadan punnan eläkkeen.

Kuninkaalla oli merkittävä rooli Hobbesin suojelemisessa, kun parlamentin alahuone esitteli vuonna 1666 ohjelman ateismia ja maallistumista vastaan. 17. lokakuuta annettiin määräys, jonka mukaan ohjelmaa valvovalle komitealle ”tuli antaa valtuudet saada tietoa koskien sellaisia kirjoja jotka olivat taipuvaisia ateismiin, jumalanpilkkaan ja maallisuuteen – – erityisesti koskien – – herra Hobbesin kirjaa, jota kutsutaan nimellä Leviathan" . Hobbes kauhistui suuntauksesta joka oli antamassa hänelle harhaoppisen leiman ja oli valmis polttamaan joitakin papereistaan. Samaan aikaan hän selvitti harhaoppeja koskevan lain tarkkaa senhetkistä tilaa. Selvityksen tulos painettiin liitteenä Leviathanin Amsterdamissa vuonna 1668 painetun latinankielisen käännöksen loppuun. Tässä liitteessä hän pyrki osoittamaan, että koska Englannin kirkon korkein oikeusistuin (Court of High Commission) oli lopetettu, ei ollut olemassa harhaoppeja tuomitsevaa tuomioistuinta jonka alamainen hän olisi, ja että mikään ei voinut olla harhaoppia paitsi Nikean uskontunnustuksen vastustaminen, mitä Leviathan ei hänen mielestään ollut.

Säädöksen ainoa seuraus oli, ettei Hobbes voinut enää koskaan julkaista teoksia jotka käsittelisivät inhimillistä käyttäytymistä. Vuoden 1668 painos hänen teoksestaan painettiin Amsterdamissa, koska hän ei saanut sensoreilta lupaa sen julkaisemiseen Englannissa. Muut teokset julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen. Näihin kuuluivat muun muassa Behemoth: the History of the Causes of the Civil Wars of England and of the Counsels and Artifices by which they were carried on from the year 1640 to the year 1662. Jonkin aikaa Hobbesin ei sallittu edes julkaista vastineita hänen vihamiestensä esittämiin syytöksiin. Tästä huolimatta hänen maineensa ulkomailla pysyi suurena, ja Englannissa vierailleet oppineet muistivat aina osoittaa hänelle kunnioitustaan.

Hobbesin viimeiset teokset olivat luonteeltaan hyvin erilaisia. Näihin kuuluivat latinankielinen omaelämäkerta Thomae Hobbesii vita vuonna 1672, sekä Odysseian neljän kirjan käännös englanninkieliselle runomitalle vuonna 1673, joka johti sekä Iliaan että Odysseian täydellisiin käännöksiin vuonna 1675.

Hobbes kuoli 91-vuotiaana lokakuussa 1679 virtsarakon sairauteen, joka johti halvaantumiseen. Hänet haudattiin Ault Hucknallin kirkkomaalle Derbyshireen.

• Hobbes, Thomas: Leviathan, eli, Kirkollisen ja valtiollisen yhteiskunnan aines, muoto ja valta. (Leviathan or the matter, forme and power of a commonwealth ecclesiasticall and civill, 1651.) Suomentanut Tuomo Aho. Tampere: Vastapaino, 1999. ISBN 951-768-042-2.

• Hirschmann, Nancy J. & Wright, Joanne H. (toim.): Feminist Interpretations of Thomas Hobbes. University Park: The Pennsylvania State University Press, 2012. ISBN 978-0-271-05636-4.
• Robinson, Dave & Groves, Judy (2003). Introducing Political Philosophy. Icon Books. ISBN 1-84046-450-X.

• Duncan, Stewart: Thomas Hobbes The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
• Lemetti, Juhana: Thomas Hobbes Logos-ensyklopedia. Filosofia.fi.
• Lloyd, Sharon A. & Sreedhar, Susanne: Hobbes's Moral and Political Philosophy The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
• Williams, Garrath: Thomas Hobbes: Moral and Political Philosophy The Internet Encyclopedia of Philosophy. (englanniksi)

• Hobbes, Thomas: Leviathan (The University of Adelaide) (englanniksi)
• Thomas Hobbesin teoksia (Project Gutenberg) (englanniksi)

• Jyrki Konkka: Thomas Hobbesin pelit. niin & näin 4/2001, 63–71.