Thomas Graham

Graham oli glasgowilaisen kauppiaan poika. Vuonna 1819 hän kirjautui Glasgowin yliopistoon aikomuksenaan päästä Skotlannin kirkon kirkon papiksi, mutta vaihtoi alansa luonnontieteisiin opintojensa aikana. Graham väitteli filosofian tohtoriksi vuonna 1824, nimitettiin kemian professoriksi vuonna 1830 Glasgowissa ja vuonna 1837 Lontoon University Collegessa. Hänet nimitettiin Englannin rahapajan johtajaksi vuonna 1855.[1][2]

Grahamin lukuisiin ja keskeisimpiin töihin kuuluvat tutkimukset kaasujen diffuusiosta, niiden liikkeestä ja purkautumisesta (1834, 1846 ja 1849) sekä nesteiden diffuusiota ja osmoottisia ilmiöitä koskevat tutkimukset (1850 ja sen jälkeen ilmestyneet julkaisut), jotka johtivat hänet keksimään dialyysi-menetelmän, jonka avulla kristalloidit ja kolloidit voidaan erottaa toisistaan. Graham näytti, että samaan kaasuun sekoittuvat eri tiheät kaasut saman lämpötilan ja paineen vallitessa nopeudella, joka on kääntäin verrannollinen niiden tiheyksien neliöjuuriin.[1][2]

Hänen puhtaasti kemiallisista teoksistaan mainittakoon tutkimukset isomeerisistä fosforihapoista (1833), fosforivedystä (1836) ja vedyn ja palladiumin seoksesta (1868). Grahamin tutkimusten omaperäisyyden lisäksi niiden yhteisenä piirteenä on hänen käyttämiensä menetelmien yksinkertaisuus. Hänen teoksensa kemian alkeista (1837) ja sen saksankielinen käännös olivat aikanaan suosituimpia oppikirjoja Euroopan yliopistojen kemian opetuksessa.[1][2]