Thomas Friman

Thomas (Tuomas) Friman (4. heinäkuuta 1821 Lahdenpohja, Jaakkima – 24. heinäkuuta 1886 Jaakkima) oli suomalainen Pietarissa asunut koulun opettaja, toimittaja, kirjailija ja kansanvalistaja.

Frimanin vanhemmat olivat kauppias Gustaf (Kustaa) Friman ja Heleena Pietarintytär Majuri. Frimanin isoisä Thomas oli virolainen maaorja joka oli ottanut sukunimen Friman kun hänen isäntänsä kreivi Mihail Larionovits Vorontsov vapautti hänet ja lähetti valvomaan omistamiaan lahjoitus­maita Jaakkimassa. Frimanin isä Gustaf taas muutti kauppiaaksi Pietariin riitauduttuaan isänsä kanssa.

Thomas Friman kävi Pietarissa kirkkokoulua vuoteen 1837 saakka ja suoritti työn ohella opettajan tutkinnon 1843. Friman toimi Pietarin merikadettikoulun kirjastonhoitajan apulaisena 1837–1844, Pietarin luterilaisen Pyhän Marian kirkkokoulun opettajana ja johtajana 1844–1879 sekä suomen ja viron kielten opettajana Pietarin ortodoksisessa hengellisessä seminaarissa. Vuodesta 1879 alkaen hän toimi eläkkeelle jäätyään maanviljelijänä vuonna 1866 ostamallaan Annalan tilalla kotipitäjässään Jaakkimassa.

Friman oli toimittajana Pietarin Sunnuntailehdessä 1871–1873 ja Pietarin Lehdessä 1874–1879. Hän kirjoitti myös itse kertomuksia joita julkaistiin muun muassa näissä lehdissä. Friman käytti kertomuksissaan aluksi Jaakkiman murretta, ja hän kannattikin alkuaan suomen kirjakielen kehittämistä itämurteiden pohjalta. Hän oli kirjeenvaihdossa K. A. Gottlundin kanssa ja kirjoitti myös Gottlundin julkaisemiin lehtiin. Vuonna 1874 Friman julkaisi Pietarin Lehdessä lyhyen omaelämäkertansa jonka hän oli kirjoittanut nimimerkillä Taneli Äkäpää.

Vuonna 1849 Friman kirjoitti novellin Suomen rahwaan olo Pietarissa : to'ellinen tapaus. Novelli sai aikaan suuren kohun Suomessa sillä siinä Friman väitti että suurin osa Pietarin kerjäläisistä oli kotoisin Suomesta. Frimanin novelli ja samoihin aikoihin ilmestynyt Antti Rädyn suomentama Kertomus Wilhelmi Tellistä ja Sweitsinmaan vapauttamisesta olivat luultavasti myötävaikuttamassa vuonna 1850 annettuun kieliasetukseen jossa kiellettiin julkaisemasta suomen kielellä muuta kuin uskonnollista ja taloudellista kirjallisuutta.

Friman oli kiinnostunut myös kouluopetuksen järjestämisestä maaseudulla ja hän laati 1846 suunnitelman tällaisen opetuksen järjestämisestä Laatokan Karjalan ortodoksiseurakunnissa. Hän suomensi myös omasta aloitteestaan noin 1 200 sivua ortodoksisen kirkon uskonnollisia tekstejä muun muassa kirkkoslaavinkielisen papin käsikirjan (Palvelu-kirja Jalo-uskoisessa kirkossa, 1862) sekä sakramenttien toimitukset sisältävän Tarve-kirjan eli euhologionin (1867).

Friman oli naimisissa vuodesta 1843 Anna Jokelinin (aiemmin Hupner) kanssa. Heillä oli 14 lasta.