Thomas Crisp

Thomas Crisp syntyi 28. huhtikuuta 1876 Alma Streetin varrella[1] Lowestoftissa Suffolkissa. Hänen vanhempansa olivat William ja Mary Ann Crisp (o.s. Patterson). Perheessä oli viisi poikaa ja kaksi tytärtä, ja lopulta yhteensä kymmenen lasta.[2][3]

Crispin isä William oli veneentekijä ja pyrki saamaan poikansakin harjoittamaan samaa ammattia. Crisp oli kuitenkin jo nuorena kiinnostuneempi merelle lähtemisestä, eikä edes hänen siirtämisensä toiseen kouluun kauemmas satamasta lannistanut häntä. Crispin ensimmäinen merimatka koulunsa päätettyään oli paikallisen aluksen kyydissä Britannian länsirannikolla. Hän työskenteli neljä vuotta silakan ja makrillin kalastamisen parissa, minkä jälkeen meni töihin troolarille.[2]

Crisp liittyi kahdeksi vuodeksi kauppalaivastoon ja työskenteli höyrylaivoilla Lontoon ja New Yorkin välillä, mutta etenemismahdollisuuksien puutteen vuoksi hän palasi troolauksen pariin. Hän sai pian merikapteenin luvan. Vuonna 1902 hän siirtyi Lowestoftissa vaikuttavan Chambersin suvun omistaman kalastusyrityksen palvelukseen ja sai George Borrow -troolarin kapteenin viran. Myös hänen poikansa Tom palveli 14-vuotiaasta alkaen samalla aluksella vuodesta 1913 eteenpäin.[2]

Ensimmäisen maailmansodan alettua Crisp jatkoi troolaamista elokuuhun 1915 asti, jolloin Saksan laivaston sukellusveneen aikapommi upotti George Borrow’n lähellä Cromeria. Crisp liittyi tämän jälkeen laivaston reserviin.[2]

Alkuvuonna 1917 Crispistä tuli I’ll Try (suom. minä yritän) -nimisen aseistetun smakin kapteeni. Yksi miehistön jäsenistä oli hänen poikansa Tom. Helmikuun 1. päivänä 1917 Crisp oli aluksineen kalastamassa Pohjanmerellä, kun sitä ja sen mukana ollutta Boy Alfred -kalastusalusta lähestyi kaksi saksalaista sukellusvenettä. Crisp ampui lopulta kyllin lähelle tullutta toista sukellusvenettä, joka katosi, ja toinen vetäytyi pinnan alle. Crisp seurasi pinnan alla pysyvää sukellusvenettä, kunnes teeskenteli kyllästynyttä ja näytti lähtevän satamaan. Tällöin sukellusvene nousi pintaan ja Crisp avasi tulen. Tulituksen uskottiin suurella todennäköisyydellä osuneen sukellusveneeseen.[2][1]

Crisp sai ensimmäisestä taistelustaan Distinguished Service Cross -ansiomitalin ja tarjouksen päästä suuremman Q-aluksen kapteeniksi. Crisp ei kuitenkaan halunnut jättää alustaan, jonka nimi pian vaihdettiin muotoon Nelson.[2]

Nelson oli 15. elokuuta 1917 Crispin komentamana kalastamassa Pohjanmerellä seuranaan kalastusalus Ethel and Millie. Iltapäivällä noin kello 14:45 Crisp havaitsi muutaman mailin päässä sukellusveneen. Sukellusvene alkoi tulittaa Nelsonia, mutta aseupseeri Ross ei voinut vastata tuleen liian suuren etäisyyden takia. Neljäs osuma Nelsoniin lävisti sen rungon vesirajan alapuolelta. Seitsemäs puolestaan osui Crispiin ja katkaisi molemmat hänen jalkansa ja jätti hänen sisäelimensä osittain riippumaan kehon ulkopuolelle. Crisp ei menettänyt tilanteen hallintaa loukkaantumisestaan huolimatta. Hän käski Rossin vastata tuleen ja määräsi aluksen Red Cock -kirjekyyhkyn välittämään viestin hyökkäyksen kohteeksi joutumisesta. Aluksen upotessa Crisp pyysi poikaansa heittämään hänet mereen, mitä tämä kieltäytyi kuitenkin tekemästä ja jätti tämän uppoavan aluksen kannelle. Nelsonilta selvisi sen pelastusveneessä seitsemän henkilöä, jotka hävittäjä HMS Dryad pelasti 41 tunnin kuluttua. Ethel and Millien miehistö otettiin vangeiksi, eikä heistä kuultu enää koskaan.[3][1]

Kuningas Yrjö V luovutti 19. joulukuuta 1917 Crispille myönnetyn Viktorian ristin hänen pojalleen Tomille Buckinghamin palatsissa. Nuorempi Crisp sai samalla itselleen myönnetyn Distinguished Service Medal -ansiomitalin.[1][2][3] Crispin Viktorian risti on nykyisin Lowestoftin kaupungintalolla.[2]

Crisp avioitui vuonna 1895 Harriet Elizabeth Alpin (k. 12. kesäkuuta 1917) kanssa. Pariskunnalle syntyi kaksi poikaa, joista Tom Crisp oli toinen, ja yksi tytär.[2][1]

• Winton, John: The Victoria Cross at Sea: The Sailors, Marines and Naval Airmen Awarded Britain's Highest Honour. Frontline Books, 2016 [1978]. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)