Thomas Bernhard

Nicolaas Thomas Bernhard (9. helmikuuta 1931 Heerlen, Alankomaat – 12. helmikuuta 1989 Gmunden, Itävalta[1]) oli itävaltalainen proosakirjailija, näytelmäkirjailija ja runoilija. Häntä pidetään yhtenä kirjallisuuden tärkeimmistä eurooppalaisista modernisteista. Erityisesti Ranskassa ja Yhdysvalloissa hänen tuotantoaan pidetään "yhtenä kirjallisuuden suurimmista saavutuksista toisen maailmansodan jälkeen", mutta toisaalta hän on varsinkin kotimaassaan kiistelty kirjailija.[2]

Thomas Bernhard
Henkilötiedot
Syntynyt9. helmikuuta 1931
Heerlen, Alankomaat
Kuollut12. helmikuuta 1989 (58 vuotta)
Gmunden, Itävalta
Kansalaisuus hollantilais-itävaltalainen
Ammatti kirjailija
Kirjailija
Tuotannon kielisaksa
Esikoisteos Auf der Erde und in der Hölle. 1957 (runoja)
Frost. 1963 (proosaa)
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
thomasbernhard.at
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Elämäkerta

Thomas Bernhard syntyi aviottoman suhteen seurauksena Alankomaissa vuonna 1931. Bernhardin isä, itävaltalainen puuseppä Alois Zuckerstätter, ei osallistunut lapsensa kasvattamiseen,[3] niinpä Thomas Bernhardin kasvattivat hänen äitinsä Herta Bernhard ja äidin avioiduttua tämän puoliso Emil Fabjan. Alois Zuckerstätter teki sittemmin 1940 Berliinissä itsemurhan, joskin Bernhard itse väittää hänen kuolleen 1943. Herta Bernhard kuoli 1950 syöpään.[4].

Bernhard vietti lapsuutensa isovanhempiensa luona Wienissä ja Seekirchenissä. Isoisä, kirjailija Johannes Freumbichlerin antoi pojalle kasvatuksen, joka muokkasi Bernhardista kirjailijan, joka näkyy myöhemmässä tuotannossa.[3] Freumbichler oli Bernhardin tavoin sivistynyt, mutta äärimmäisen kriittinen kotimaataan ja sen instituutioita, erityisesti koulua ja kirkkoa, kohtaan. Bernhard kävi vuodesta 1941 Salzburgissa kansallissosialistista koulua, ja sinä aikana hän joutui kokemaan toisen maailmansodan kauhut.[5] Omaelämäkerroissaan Bernhard kertoi pelon olleen fasistisen kasvatuksen paineessa ainoa koulumenestyksen, varsinkin liikunnan, motiivi. Hänen mukaansa toisen maailmansodan ja natsivallan päätyttyä ja koulun muututtua katoliseksi ainoa muutos koulussa oli Adolf Hitlerin kuvan vaihtuminen Jeesuksen kuvaan.lähde?

Bernhard keskeytti koulun 1947. Hän työskenteli sittemmin oppisopimuksella ruokakaupassa, mutta sai kosteassa kellarissa vakavan keuhkosairauden. Hän vietti seuraavat kaksi vuotta toipilaana, osan ajasta jopa kuolemansairaiden osastolla. Sairausaika oli Bernhardin kirjailijanuralla tärkeä vaihe, sillä silloin hän alkoi kirjoittaa,[6] ja kuolemasta tuli hänelle tärkeä teema.[7] Työskennellessään ruokakaupassa Bernhard oli paljon tekemisissä tavallisten mutta äärimmäisen köyhien ihmisten kanssa, joilta hän omaksui myöhemmin kirjoissaan käyttämänsä puhetyylin, jossa mitään ei jätetä sanomatta vaan ajatus saa virrata vapaasti.[5]

Toivuttuaan Bernhard aloitti musiikin ja teatteritaiteiden opiskelun Salzburgin Mozarteumissa, josta hän valmistui 1957. Opiskellessaan hän työskenteli toimittajana ja kirjoitti lyhytproosaa.[8] Valmistuttuaan Bernhard kirjoitti runokirjoja, ja vihdoin vuonna 1963 ilmestyi hänen esikoisromaaninsa Pakkanen (Frost, 1963), joka kiinnitti heti Itävallan kirjallisuuspiirien huomion.[7]

Bernhard oli suosionsa huipulla seuraavalla teoksellaan Amras (1964), jossa kerronta kulkee päiväkirjamerkintöjen, fragmenttien varassa. Hän sai teoksesta Julius Campe -palkinnon.[9]. Vuonna 1967 hän sai toisesta romaanistaan Verstörung (1967) Wildgans-palkinnon.lähde?

Kolme vuotta myöhemmin hän sai romaanista Das Kalkwerk (1970) Georg Büchner -palkinnon. Das Kalkwerkillä Bernhard alkoi vahvistaa asemaansa erinomaisena prosaistina. 1970 hän aloitti näytelmien kirjoittamisen, ja Ein Fest für Boris sai ensi-iltansa. Verströrung sai tähän aikaan osakseen kielteistä huomiota. Saksankielisen Euroopan vaikutusvaltainen kirjallisuuskriitikko Marcel Reich-Ranicki katsoi Bernhardin menneen teoksessaan liian pitkälle. Teos oli häneen mukaansa liian täynnä kammottavia ja perverssejä elementtejä, ja se soti romaanin ekonomiaa vastaan. Lisäksi Bernhard julistaa maalaisten olevan suurempia raakalaisia ja rikollisia kuin kaupunkilaiset. Reich-Rainicki piti teosta negatiivisena ja epäonnistuneena kotiseuturomaanina.[10]

Bernhard osti 1960-luvun puolivälissä suuren talon Itävallan Obernathalista, jossa hän vietti loppuelämänsä lukuun ottamatta säännöllisiä matkoja ulkomaille kirjoittamaan. Hän ei avioitunut mutta asui itseään lähes 37 vuotta vanhemman Hedwig Stavianicekin kanssa. Bernhard kuoli 12. helmikuuta 1989 kotonaan velipuolensa Peter Fabjanin läsnä ollessa.[11]

Tuotanto

Bernhardia pidetään yleisesti yhtenä kirjallisuuden tärkeimmistä modernisteista, mutta elinaikanaan hän ei saavuttanut suosiota kotimaassaan, lähinnä siksi, että hän arvosteli Itävaltaa kirjoissaan ja niiden ulkopuolella voimakkaasti. Kirjoitukset saivat kuitenkin hänen kuolemansa jälkeen yllättävän suosion. Viimeisenä vastalauseena Bernhard kielsi testamentissaan kirjojensa uudelleenjulkaisun ja näytelmiensä esittämisen Itävallassa. Kieltoa on tosin sittemmin kierretty,[12] ja esimerkiksi Bernhardin näytelmiä on saatu esittää, kunhan ne kunnioittavat alkuperäistä materiaalia.lähde?

Bernhardin useimmat proosateokset ovat pitkiä monologeja, joiden kertoja ja toinen keskeinen henkilö ovat yleensä oppineistoa, taiteilijoita tai yhteiskunnasta syrjäytyneitä. Toinen on dominoivampi persoonallisuus, ja useimpien romaanien aihe käsittelee näiden henkilöiden suhdetta, persoonallisuutta ja sen autenttisuutta: esimerkiksi romaaneissa Haaskio (Der Untergeher 1983) ja Hakkuu: Muuan mielenkuohu (Holzfällen: Eine Erregung, 1984) joku keskeinen hahmo on omaksunut vahvemman roolin taatakseen taiteellisen menestyksen.[13]

Bernhardin kirjoitustyyli on hyvin kaukana perinteisestä: lauseet ovat spiraalinomaisia, itseään toistavia, pitkiä – joskus jopa yli sivun mittaisia – ja rakenteellisesti monimutkaisia. Kerronta ei ole lineaarista, vaan se siirtyy luontevasti assosiaatioiden avulla asiasta toiseen. Tämä yhdistettynä kappalejaon puuttumiseen tekee Bernhardin kirjoitustyylistä musiikillista ja tajunnanvirtaa muistuttavaa. Vakavista teemoista huolimatta Bernhardin romaaneissa on läsnä myös huumoria kirjoittajalle hyvin ominaisella tavalla. Bernhardin proosassa on nähty viitteitä eksistentialismista ja hänen näytelmänsä on usein liitetty absurdiin teatteriin.[14]

Bernhardin viisiosainen omaelämäkerrallinen teos ilmestyi 1975-1982. Se on julkaistu Olli Sarrivaaran suomentamana 2011-2013 nimillä Syy, Kellari, Hengitys, Kylmyys ja Muuan lapsi. Bernhard perusteli omaelämäkerran kirjoittamista sillä, että hän halusi varmistaa, ettei joku toinen kirjoita asioista väärin.[2]

Bernhardia arvosteltiin aiemmin siitä, että hän kävi menneisyyden tuulimyllyjen kimppuun, varsinkin kun suvaitsevaisuus voitti Euroopassa alaa. Kari Hukkila kuitenkin näkee hänen tekstiensä ajankohtaisuuden nyt, kun vihapuhe on vallannut alaa Euroopassa. Bernhard iskee yksinpuheluillaan tätä vihapuhetta vastaan, jopa sitä läheten. Hukkilan näkee eron vihapuheen ja Bernhardin korkeakirjallisen taiteen välillä komiikassa, jonka nauravien lauseiden "nauru on mustaa, elämänmyönteistä, ironista ja itseironista".[2]

Teokset

Proosa

  • Die heiligen drei Könige von St. Vitus, 1955
  • Der Schweinehüter, 1956
  • Frost, 1963
  • Amras, 1964
  • Vertsörung, 1967
  • Prosa, 1967
  • Ungenachm 1968
  • Watten: Ein Nachlass, 1969
  • An der Baumgrenze, 1969
  • Ereignisse, 1969
  • Das Kalkwerk, 1970
  • Gehen, 1971
  • Midland in Stilfs, 1971
  • Der Ignorant und der Wahnsinnige, 1972
  • Der Kulterer, 1974
  • Die Salzburger Stücker, 1975
  • Korrektur, 1975
  • Die Ursache, 1975
  • Der Keller, 1976
  • Der Wetterfleck, 1976
  • Der Stimmenimitator, 1978
  • Der Atem, 1978
  • Ja, 1978
  • Vor dem Ruhestand, 1979
  • Der Weltverbesserer, 1979
  • Die Erzählungen, 1979
  • Der Billigesser, 1980
  • Die Kälte, 1981
  • Über allen Gipfeln ist Ruh, 1981
  • Am Ziel, 1981
  • Ein Kind, 1981
  • Beton, 1982
  • Wittgensteins Neffe, 1982
  • Die Stücke, 1983
  • Der Untergeher, 1983
  • Der Schein trügt, 1983
  • Der Theatermacher, 1984
  • Holzfällen: Eine Erregung, 1984
  • Alte Meister: Komödie, 1985
  • Auslöschunbg: Ein Zerhall, 1986
  • Elisabeth II, 1987
  • Der deutsche Mittagstisch, 1988
  • Claus Peymann kauft sich eine Hose und geht mit mir essen, 1990
  • Meine Preise, 2009

Runokokoelmat

  • Auf der Erde und in der Hölle, 1957
  • Unter dem Eisen des Mondes, 1958
  • In hora mortis, 1958
  • Ave Vergil, 1981
  • Gesammelte Gedichte 1–4, 1991

Näytelmät

  • Die Rosen der Einöde, 1959
  • Der Berg, 1970
  • Ein Fest für Boris, 1970
  • Der Italianer, 1971
  • Die Jagdgesellschaft, 1974
  • Die Macht der Gewohnheit, 1974
  • Der Präsident, 1975
  • Die Berühmten, 1976
  • Minetti, 1976
  • Immanuel Kant, 1978
  • Heldenplatz, 1988

Suomennetut teokset
  • Häiriö. (Verstörung, 1967.). Suomentanut Tarja Roinila. Helsinki: Teos, 2014. ISBN 978-951-851-394-3.
  • Kolme pienoisromaania. (Amras, 1964, Watten. Ein Nachlass, 1971, Gehen, 1971, suom. Amras, Kortinpeluu, Kävely). Suomentanut Tarja Roinila. Helsinki: Teos, 2016. ISBN 978-951-851-702-6.
  • Kolme kertomusta. (Der Kulterer, Der Italiener, An der Baumgrenze, 1969, suom. Kulterer, Italialainen, Puurajalla.). Suomentanut Olli Sarrivaara. Helsinki: Lurra Editions, 2014. ISBN 978-952-5850-41-3.
  • Syy. (Die Ursache, 1975.). Suomentanut Olli Sarrivaara. Helsinki: Lurra Editions, 2011. ISBN 978-952-585-010-9.
  • Kellari: Vetäytyminen. (Der Keller: Eine Entziehung, 1976.). Suomentanut Olli Sarrivaara. Helsinki: Lurra Editions, 2011. ISBN 978-952-5850-19-2.
  • Hengitys: Päätös. (Der Atem: Eine Entscheidung, 1978.) Suom. Olli Sarrivaara. Helsinki: Lurra Editions, 2012. ISBN 978-952-5850-24-6.
  • Kyllä. (Ja, 1978.). Suomentanut Olli Sarrivaara. Helsinki: Lurra Editions, 2013. ISBN 978-952-5850-35-2. Jälkisanat: Raimund Fellinger
  • Kylmyys: Eristys. (Die Kälte: Eine Isolation, 1981.). Suomentanut Olli Sarrivaara. Helsinki: Lurra Editions, 2012. ISBN 978-952-5850-25-3.
  • Muuan lapsi. (Ein Kind, 1982.). Suomentanut Olli Sarrivaara. Helsinki: Lurra Editions, 2013. ISBN 978-952-5850-27-7.
  • Betoni. (Beton, 1982.). Suomentanut Olli Sarrivaara. Kisko: Lurra Editions, 2008. ISBN 978-952-99442-5-5.
  • Haaskio. (Der Untergeher, 1983.). Suomentanut Tarja Roinila. Helsinki: Teos, 2009. ISBN 978-951-851-170-3.
  • Hakkuu: Muuan mielenkuohu. (Holzfällen: Eine Erregung, 1984.). Suomentanut Tarja Roinila. Helsinki: Teos, 2007. ISBN 978-951-851-095-9.
  • Vanhat mestarit. (Alte Meister: Komödie, 1985.). Suomentanut Tarja Roinila. Helsinki: Teos, 2013. ISBN 978-951-851-392-9.
  • Palkintopuhetta. (Meine Preise, 2009.). Suomentanut Tarja Roinila. Helsinki: Teos, 2014. ISBN 978-951-851-393-6.
  • Thomas Bernhard & Gerhard Fritsch: Kirjeenvaihtoa (Thomas Bernhard - Gerhard Fritsch - Der Briefwechsel, 2013). Suomentanut Olli Sarrivaara. Lurra Editios, 2016. ISBN 978-952-5850-58-1
  • Pakkanen. (Frost, 1963.). Suomentanut Tarja Roinila. Helsinki: Teos,, 2018. ISBN 978-951-851-836-8. Jälkisanat: "Kova pakkanen: otteita suomentajan työpäiväkirjasta"
  • Halvalla syöjät; Wittgensteinin veljenpoika. (Billigesser, 1980, Wittgensteins Neffe, 1982). Suomentanut Tarja Roinila. Helsinki: Teos, 2020. ISBN 978-952-363-078-9.
Näytelmä
  • Teatterintekijä, 1988

Lähteet
  • Kujansivu, Heikki: "Thomas Bernhard ja itävaltalaisen ihmisen oikosulku". Teoksessa: Kähkönen, Lotta & Meretoja, Hanna (toim.) Muistijälkiä. Esseitä saksankielisestä nykykirjallisuudesta. Helsinki: Avain, 2010. ISBN 978-951-692-810-7.
  • Roinila, Tarja: "Jälkisanat". Teoksessa: Bernhard, Thomas, Hakkuu. Muuan mielenkuohu. Helsinki: Teos, 2007. ISBN 978-951-851-095-9.

Viitteet
  1. Bernhard, Thomas, Kirjasampo, viitattu 18.12.2021
  2. Kari Hukkila. Välit selviksi Salzburgin kanssa, Helsingin Sanomat 12.2.2012 sivu C 2 – Verkkolehden version Kuka?-laatikko. Helsingin Sanomat 12.2.2012, viitattu 21.12.2021
  3. Roinila, s. 168
  4. Petri Liukkonen: Thomas Bernhard (1931–1989) Books and Writers. 2008. Viitattu 21.8.2009. (englanniksi)
  5. Franklin, Ruth: The Art of Extinction newyorker.com. 17.12.2006. The New Yorker. Arkistoitu 23.7.2022. Viitattu 3.8.2022. (englanniksi)
  6. Roinila, s. 167–168
  7. Roinila, s. 169.
  8. Roinila, s. 168–169.
  9. Cousineau, Thomas: Thomas Bernhard – Introductory Essay Review of Contemporary Fiction. 2001. Viitattu 21.8.2009. (englanniksi)
  10. Tarja Roinila: Hirviömäinen kertomus, Palkintopuhetta. s. 213, Teos 2014 ISBN 978-951-851-393-6
  11. Fleischmann, Krista (toim.): Thomas Bernhard – Eine Erinnerung. Interviews zur Person, s. 164. Wien: Österreichische Staatsdruckerei, 1992. ISBN 3-7046-0299X.
  12. Roinila, s. 170.
  13. Kujansivu 2010 s. 137–139
  14. Kujansivu 2010 s. 136–137

    Muut lähteet
    • Thomas Bernhard: Gathering Evidence: a memoir. Vintage, 2003. ISBN 0-679-73809-6.
    • Thomas Bernhard, Sophie Wilkins: On the Mountain. Quartet Books, 1991. ISBN 0-7043-0206-3.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.