Thomas Arundel

Thomas Arundel syntyi vuonna 1353 vanhempiensa kolmantena poikana. Hänen isänsä oli Richard Fitzalan, Arundelin ja Surreyn jaarli, ja äitinsä oli Lancasterin Eleanor, Lancasterin jaarlin tytär.[1] Hänestä tuli vuonna 1374 Elyn piispa. Kuningas Rikhard II:n hallinnon alkuvuosina Arundel liittoutui aatelisten kanssa kuningasta vastaan. Tämä joukko pakotti Rikhardin tekemään Arundelista vuonna 1386 Englannin lordikanslerin ja vuonna 1388 Yorkin piispan. Vuonna 1389 kuningas oli saanut jälleen otteen vallasta aateliston sijaan, ja hän erotti Arundelin lordikanslerin virasta. Rikhardin ja hänen vastustajiensa tehtyä sovinnon Rikhard palautti vuonna 1391 Arundelin lordikansleriksi, mutta Arundel luopui tehtävästä 1396 tultuaan Canterburyn arkkipiispaksi. Seuraavana vuonna kuningas erotti Arundelin piispanvirasta ja karkotti hänet maasta.[2]

Maanpaossa Arundel liittoutui kuninkaan serkun Henry Bolingbroken kanssa. Hän palasi Englantiin Bolingbroken hyökätessä sinne vuonna 1399. Tällöin Bolingbroke kukisti Rikhardin ja nousi valtaistuimelle hallitsijanimenään Henrik IV. Arundel palasi Canterburyn arkkipiispaksi ja oli virassa kuolemaansa asti. Lisäksi hän palveli Henrikin kanslerina vuodet 1407–1409 sekä vuodet 1412–1413.[2]

Canterburyn arkkipiispana Arundel ryhtyi toimiin lollardeja eli John Wycliffen kannattajia vastaan. Nämä toimet johtivat näistä useiden polttamiseen. Vuonna 1413 hän johti oikeustoimia lollardijohtaja sir John Oldcastlea vastaan, joka tuomittiin kuolemaan.[2]

Arundel kuoli 19. helmikuuta 1414..[2]

Vuonna 2005 BBC:n History Magazine listasi Thomas Arundelin historian pahimpien brittien listassaan 1400-luvun pahimmaksi britiksi.[3] Kirjassa "Who Murdered Chaucer?" Terry Jones väittää Arundelin olleen vastuussa kirjailija Geoffrey Chaucerin kuolemasta.[4]