Thick as a Brick

Jethro Tull oli vuonna 1971 julkaissut yhtyeen lopullisesti läpilyöneen Aqualung-albumin. Yhtyeen etumies Ian Anderson oli kuitenkin yllättynyt albumin saamasta huomiosta juuri "konseptialbumina", vaikka Anderson oli ja on myöhemminkin useaan otteeseen tämän kiistänyt[4]. Tästä suivaantuneena Anderson päätti tehdä "kaikkien aikojen konseptialbumin"[4] ja alkoi kirjoittaa teosta, joka sisälsi monimutkaista musiikkia ja Monty Python-tyylistä huumoria[5].

Albumi sävellettiin valmiiksi pääosin vasta studiossa. Harjoitusten alkaessa Anderson ei ollut vielä saanut teosta valmiiksi[4] ja tavanomaisesta albumikaavasta poiketen nyt ei ollut erillisiä valmiiksi demottuja lauluja. Studioon mennessä vain osa teoksesta oli valmiiksi harjoiteltu. Albumi nauhoitettiin kuitenkin Andersonin mukaan noin viikon aikana ja suurimmaksi osaksi livenä[4]. Kitaristi Martin Barren mukaan kaikilla yhtyeen jäsenillä oli merkittävä osuus teoksen sävellystyössä.

Anderson on kertonut sanoituksen olevan osittain omaelämäkerrallinen, perustuen hänen itsensä ja yleensäkin lahjakkaiden nuorten sosiologisiin näkökulmiin lapsena[3][5]. Sanoitus tehtiin kuitenkin tarkoituksella monimutkaiseksi, hämäräksi ja hämmentäväksi osana ns. "konsepti-parodiaa"[5].

Anderson on myöntänyt, että albumi oli parodia ns. konseptin sisältävistä teema-albumeista, joita progressiivisen rockin yhtyeet, kuten Yes ja Emerson, Lake and Palmer tekivät. Vaikka hän kirjoitti kappaleen itse, hän päätti kreditoida itsensä lisäksi tekijäksi fiktiivisen henkilön Gerald Bostockin. Huolimatta albumin huumoriperäisistä lähtökohdista yleisöstä suurin osa luuli Bostockin olevan todellinen henkilö ja levyn huumori ymmärrettiin muutenkin monissa paikoin väärin[4].

Gerald Bostock ("syntynyt" vuoden 1964 tienoilla) on fiktiivinen 8-vuotias lapsinero. Bostock, lempinimeltään Little Milton, on kirjoittanut runon nimeltään Thick as a Brick, joka käsittelee aikuiseksi kasvamisen haasteita, ja osallistunut sillä BBC:n kansainväliseen runokilpailuun. Tuomaristo kuitenkin diskaa Bostockin runon piakkoin sen jälkeen, kun se luetaan suorassa lähetyksessä ääneen, ja suosittelee Bostockille pikaista psyykkistä arviointia ja hoitoa. Diskauksesta suuttuneena Bostock telkeää itsensä huoneeseensa suostumatta tulemaan sieltä ulos. Bostockin diskauksen myötä runokilpailun voittaa 12-vuotias Mary Whiteyard kristilliseen etiikkaan keskittyvällä esseellään "He died to save the little children" ("Hän kuoli pelastaakseen pikkulapset").

Albumin kansitaiteena toimii 12-sivuinen, oikeaan kokoon aukeava fiktiivisessä pikkukaupungissa ilmestyvä sanomalehti nimeltään The St. Cleve Chronicle and Linwell Advertiser, joka parodioi tuonaikaisia perinteisiä englantilaisia sanomalehtiä. Mukana on artikkeleitä, kilpailuja, ilmoituksia ja mainoksia. Se on päivätty 7. tammikuuta 1972. Etusivun uutisena on juuri Gerald Bostockin kohua herättänyt runo ja siihen liittyvät tapahtumat. Runon lyriikat löytyvät lehden sisäsivuilta ja myös Ian Andersonin salanimellä Julian Stone-Mason BA[3] kirjoittama arvostelu albumista sisältyy lehteen.

Lehden sisällön suunnittelivat pääasiassa Anderson, basisti Jeffrey Hammond ja kosketinsoittaja John Evan[3] sekä Chrysalis-yhtiön Roy Eldridge. Sanomalehden suunnittelu ja tekeminen kestivät tiettävästi pitempään kuin varsinaisen albumin[5].

Albumia on pidetty Jethro Tullin ensimmäisenä varsinaisena progressiivista rockia sisältävänä albumina. Myös Ian Anderson on tämän myöntänyt, vaikkakin lähtökohtana oli juuri parodioida progressiivisen rockin yhtyeitä. Hän on kuitenkin huomauttanut, että albumista saisi osiin jaoteltuna useita perinteisiä kolmen minuutin kappaleita[4].

Thick as a Brick sisältää monia musiikillisia teemoja sekä yllättäviä tahtilajin ja tempojen muutoksia, yleensäkin elementtejä, jotka ovat tuttuja juuri progressiivisessa musiikissa. Lisäksi albumilla on käytetty jousisektiota sekä rock-musiikissa erikoisia soittimia, kuten harppua, ksylofonia ja puhaltimia. Myös yhtyeeseen edellisenä vuonna liittynyt rumpali Barriemore Barlow tuo albumille monipuolisemman perkussiomaailman suoraviivaisempaan edeltäjäänsä Clive Bunkeriin verrattuna. Kosketinsoittaja John Evanin useat osuudet ja teemat nousevat myös keskeisiksi osiksi albumilla.

Albumilla on myös vapaamuotoisia jazz-improvisaatioita, joiden tarkoitus oli Andersonin mukaan olla "piikittelyä itseään täynnä oleville progebändeille" jotka soittivat monimutkaisia sävellyksiään[4].

Albumi julkaistiin maaliskuussa 1972 Britanniassa ja saman vuoden toukokuussa Yhdysvalloissa. Se sai pääosin myönteisen vastaanoton lehdistössä ja Britanniassa sitä pidettiin mm. "Tullin Tommyna", jossa viitattiin The Who-yhtyeen menestyksekkääseen konseptialbumiin[6][7]. Yhdysvalloissa albumi nousi virallisen albumilistan kärkeen[3]. Tähän päivään mennessä se on myynyt Yhdysvalloissa kultalevyn arvoisesti[8].

Albumin kiertueella koko teos soitettiin kokonaan yli tunnin pituiseksi laajennettuna sisältäen mm. erilaisia humoristisia välinumeroita[5], kuten puhelinsoitto kesken kappaleen, sää- ja uutistiedotuksia, erilaisia hahmoja, kuten lavan läpi kävellyt sukellusvarusteisiin pukeutunut mies sekä ennen konsertin alkua lavaa siivoamaan tulleet huppupäiset miehet. Yhtyeen mukaan varsinkin Pohjois-Amerikassa ja Japanissa englantilaistyyppinen, Monty Python-vaikutteinen huumori meni yleisöltä pääosin ohi[4][9]. Martin Barren mukaan ensimmäiset konsertit olivat haastavia teoksen monipuolisuuden ja lukuisten tahtilajien vaihdosten muistamisen vuoksi[10].

Seuraavina vuosina kappale soitettiin n. 10 minuutin mittaisena versiona kiertueilla. Ian Anderson palasi aiheeseen 40 vuotta myöhemmin julkaisemalla jatko-osan Thick as a Brick 2: Whatever Happened to Gerald Bostock? (2012) ja myös alkuperäinen teos soitettiin kokonaisena saman vuoden kiertueella, josta julkaistiin myös live-taltiointi Thick as a Brick - Live in Iceland (2014). Myös Andersonin viimeisin studioalbumi Homo Erraticus (2014) perustuu Gerald Bostockin tarinaan.

Albumista on julkaistu neljä varsinaista CD-versiota: 1980-luvun puolivälissä julkaistu ensimmäinen CD-versio, vuoden 1989 Mobile Fidelity Sound Labin remasteroima versio, 25-vuotisjuhlapainos bonus-raitojen kanssa (1997) ja 40-vuotisjuhlapainos (2012). Yksikään remasteroitu painos ei sisällä ennenjulkaisematonta musiikkia varsinaisen albumin sessioista. Vuoden 1997 25-vuotisjuhlapainos sisältää bonuksina kappaleen live-version vuodelta 1978 ja yhtyeen jäsenten haastattelun vuodelta 1997. 40-vuotisjuhlapainos sisältää Steven Wilsonin uuden miksauksen albumista sekä DVD:n, jolta löytyy erilaisia miksauksia albumista sekä vuoden 1972 radiomainos. Digitaalisia suoratoistopalveluita varten Anderson jakoi teoksen kahdeksaan erilliseen kappaleeseen, koska hänen mukaansa "nykyajan ihmisillä ei ole aikaa eikä keskittymiskykyä kuunnella teosta kerralla kokonaan, vaan he haluavat sen hallittavina osina"[11].

A-puoli

1. Thick as a Brick (Part I) – 22.45 (säv. Anderson/Bostock)

B-puoli

2. Thick as a Brick (Part II) – 21.05 (säv. Anderson/Bostock)

25-vuotisjuhlapainoksen bonuskappaleet

3. Thick as a Brick (live at Madison Square Garden 1978) – 10.50
4. Interview with Jethro Tull - Ian Anderson, Martin Barre and Jeffrey Hammond – 16.30

40-vuotisjuhlapainoksen bonuskappale

1. 1972 Radio Ad - 0:59 (DVD:llä)

40-vuotisjuhlapainoksen digitaalisen version kappalejako

1. Really Don't Mind / See There a Son Is Born – 05.00
2. The Poet and The Painter – 05.29
3. What Do You Do When the Old Man's Gone? / From the Upper Class – 05.25
4. You Curl Your Toes in Fun / Childhood Heroes / Stabs Instrumental – 06.48
5. See There a Man Is Born / Clear White Circles – 05.58
6. Legends and Believe in the Day – 06.34
7. Tales of Your Life – 05.24
8. Childhood Heroes Reprise – 02.56

• Ian Anderson - laulu, akustinen kitara, huilu, viulu, trumpetti, saksofoni
• Martin Barre - sähkökitara, luuttu
• John Evan - piano, urut, cembalo
• Jeffrey Hammond - basso, puhe
• Barriemore Barlow - rummut, perkussiot, patarummut
• David Palmer - orkesterisovitukset

• Ian Anderson - tuottaja
• Robin Black - nauhoitus
• George Peckham - masterointi
• Ian Anderson, John Evan, Jeffrey Hammond ja Roy Eldridge - kansitaide