Lintuhämähäkit

Lintuhämähäkit eli tarantulat (Theraphosidae) on hämähäkkien heimo. Sen lajit ovat suurimpia kaikista hämähäkeistä, mutta muodostavat määrällisesti verrattain pienen osan maapallon kaikista hämähäkeistä, sillä niitä on vain noin 85 sukua ja arviolta 900 lajia, kun kaikkiaan eri hämähäkkilajeja on tunnistettu yli 45 000.

Lintuhämähäkit
Chilentarantula (Grammostola rosea)
Tieteellinen luokittelu
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso:	Leukakoukulliset Chelicerata
Luokka:	Hämähäkkieläimet Arachnida
Lahko:	Hämähäkit Araneae
Osalahko:	Oikoleukaiset hämähäkit Mygalomorphae
Yläheimo:	Theraphosoidea
Heimo:	Lintuhämähäkit Theraphosidae Thorell, 1870
Alaheimot
Acanthopelminae Aviculariinae Eumenophorinae Harpactirinae Ischnocolinae Ornithoctoninae Poecilotheriinae Schismatothelinae Selenocosmiinae Selenogyrinae Spelopelminae Stromatopelminae Theraphosinae Thrigmopoeinae
Katso myös
Lintuhämähäkit Wikispeciesissä   Lintuhämähäkit Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OK

Lintuhämähäkkejä esiintyy niin sademetsissä kuin aavikoillakin; osa lajeista kaivaa maahan pysyvän pesän, toiset käyttävät tilapäisiä, luonnon tarjoamia suojia, ja osa elää puissa. Lintuhämähäkit käyttävät ravinnokseen kaikkia eläimiä, jotka suinkin saavat nujerrettua. Ravinto koostuu enimmäkseen hyönteisistä, mutta suurimmat lajit saattavat silloin tällöin napata jonkin pikkunisäkkäänkin tai pienen linnun[1].

Tarantula luo nahkansa kasvaessaan. Ennen nahanluontia hämähäkki on sameamman värinen ja ruokahaluton. Usein juuri ennen nahanluontia tarantula tekee seittiä ympärilleen suojakseen ja kääntyy selälleen, tullen lopulta ulos vanhasta nahastaan selkäkilpensä kautta. Nahanluontiin voi mennä noin puolesta tunnista useisiin tunteihin. Mikäli aikaa kuluu vuorokausi tai enemmän, voi tarantulalla olla vaikeuksia tulla ulos vanhasta nahastaan. Jos tarantula on menettänyt hampaansa tai jalkansa, se voi regeneroida itselleen uuden seuraavassa nahanluonnissa.[2] Tarantula on kauneimmillaan juuri nahanluonnin jälkeen, jolloin sen värit ovat kirkkaimmillaan.

Yleinen harhakäsitys on, että kaikki lintuhämähäkit olisivat ihmiselle hengenvaarallisia. Niiden myrkky on tarkoitettu halvaannuttamaan saalis ja helpottamaan ruoansulatusprosessia, mutta muutamaa sukua lukuun ottamatta ne ovat ihmiselle jokseenkin vaarattomia. Tarantula kuitenkin ennemmin pakenee paikalta, ja useimmat lajit potkivat puolustautuessaan ihoa ärsyttäviä takaruumiinsa karvoja tunkeilijaa kohti. Tämän lisäksi ne usein varoittavat uhkaajaansa nostamalla etujalkansa ilmaan ja näyttäen hampaansa ennen puremaa.[3] Mikäli lintuhämähäkki pääsee puremaan ihmistä, on reaktio hyvin samankaltainen kuin ampiaisen pistoon. Joillakin aasialaisilla lajeilla on tosin todettu olevan muita voimakkaampi myrkky.

Useimmilla lintuhämähäkeillä on varsin pitkä elinkaari. Joidenkin naaraiden tiedetään eläneen vankeudessa lähes 30 vuotta. Koiraat elävät keskimäärin muutamasta vuodesta kuuteen vuoteen. Naaraat ja koiraat voidaan erottaa toisistaan ennen sukukypsyyttä tarkistamalla nahanluonnin yhteydessä luotu nahka, mutta tämä voi vaatia harjoittelua. Sukukypsän koiraan raajat ovat usein hieman pidemmät ja ohuemmat kuin naaraan, ja koiraan pedipalpien päähän muodostuu pullistumat, joissa on koiraan spermasäiliöt. Lajikohtaisesti joissain lajeissa naaraan ja uroksen väritys eroavat toisistaan, sekä sukukypsän koiraan etummaisiin jalkoihin ilmestyy koukut toisen nivelen kohdalle. Naaraiden takaruumis on pyöreämpi ja kokonaisuus massiivisempi.[2]