Theodor Segersven

Emil Theodor Segersven (26. elokuuta 1878 Helsinki – 25. helmikuuta 1969 Helsinki)[1] oli suomalainen merikapteeni, joka oli Suomen sisällissodan aikana ns. Volynetzin retkikunnan johtajana.[2][3][4]

Segersvenin vanhemmat olivat konemestari Karl Emil Segersven ja Aleksandra Adolfina Långström. Hän suoritti yliperämiehen tutkinnon 1902, ja hänestä tuli merikapteeni 1905.[2]

Segersven oli vuosina 1902–1907 perämiehenä eri aluksissa ja 1907–1912 luotsilaitoksen palveluksessa, mutta erosi luotsilaitoksen venäläistämisen yhteydessä toisen sortokauden aikana. Sen jälkeen hän toimi ahtaajana Viipurissa ja Kokkolassa ja omisti vuosina 1916–1917 oman agentuuriliikkeen.[1] Hän oli sitten Oulun luotsipiirin päällikkönä 1918, Viipurin luotsipiirin päällikkönä 1919–1943 ja Helsingin luotsipiirin päällikkönä 1943–1945.[2][3]

Sisällissodan aikana Segersvenin johtama 53 valkoisen joukko kaappasi haltuunsa 29. maaliskuuta 1918 Helsingin edustalla venäläisen jäänmurtaja Volynetšin yhteistyössä laivan miehistöön kuuluneiden virolaisten merimiesten kanssa. Volynetš oli rakennettu 1914 Venäjän hallituksen tilauksesta Stettinissä Saksassa, ja alun perin laivan nimi oli Tsar Mihail Feodorovits. Jäänmurtaja toimi pääasiassa Tallinnan vesillä, ja vuonna 1917 sen nimeksi muutettiin Volynetš.[4]

Kaapattu Volynetz siirtyi Tallinnaan ja oli huhtikuussa 1918 kuljettamassa saksalaisia joukkoja Tallinnasta Loviisan Valkoon. Sodan jälkeen laivan nimeksi muutettiin toukokuun lopussa Wäinämöinen ja se luovutettiin Suomen merenkulkuhallituksen käyttöön. Tarton rauhansopimuksen jälkeen laiva luovutettiin 1922 Virolle. Virossa laivan nimeksi muuttui Suur-Töll, ja se oli käytössä vuoteen 1941 saakka, jolloin se liitettiin Neuvostoliiton laivastoon entisellä nimellään Volynetz. Laiva hankittiin Viron merimuseolle 1988, se kunnostettiin, ja se sai uudelleen nimekseen Suur Tõll.[4]

Segersven oli Viipurin kaupungin satamalautakunnan jäsenenä ja varapuheenjohtajana 1924–1940 ja puheenjohtajana vuodesta 1933–1936. Hän oli Viipurin kaupunginvaltuuston jäsenenä 1931–1939.[2][3]