Theoren Fleury

Fleuryn isoäiti oli taustaltaan cree, ja Fleury itse kuuluu métis-kansaan.[1] Nuorena Fleury joutui oman juniorivalmentajansa Graham Jamesin seksuaalisesti hyväksikäyttämäksi ja raiskaamaksi noin 150 kertaa Fleuryn ollessa 14–16-vuotias.[2] Tämän Fleury paljasti julkaisemassaan omaelämäkerrassa vuonna 2009.[3]

Calgary Flames varasi 168 senttimetriä pitkän ja 82 kilogrammaa painavan Fleuryn NHL:ään vuonna 1987 varaustilaisuuden 166. vuorolla. Vaikka häntä pidettiin alun perin liian pienikokoisena NHL:ään,[4] osoittautuikin, että Fleury pystyi pelaamaan voimahyökkääjän vahvuudella ja fyysisyydellä pienuudestaan huolimatta. Lisäksi hänet tunnettiin nopeudestaan ja kyvykkyydestään pelintekijänä.

Fleury voitti Stanley Cupin vuonna 1989 Calgary Flamesin paidassa. Ensimmäisellä täydellä kaudellaan 1989–1990 samaisessa joukkueessa hän teki 31 maalia ja antoi 35 maaliin johtanutta syöttöä. Hän teki Calgaryssä viettämiensä pelivuosien aikana kahdella eri kaudella 100 tehopistettä tai enemmän, kerran yli 50 maalia ja kolme kertaa yli 40 maalia kaudessa.

Kaudella 1994–1995 NHL:n ollessa työsulussa, Fleury pelasi Tapparassa 10 ottelua ja kokosi pelaamissaan otteluissa tehopisteet 8+9=17. [5]

Kauden 1998–1999 aikana Calgary Flames kauppasi Fleuryn Colorado Avalancheen ja sai vaihdossa Rene Corbet'n, Wade Belakin sekä Robyn Regehrin. Lähtiessään Calgarystä 1999 Fleury oli joukkueen silloisen kokoonpanon ainoa jäsen, joka oli ollut voittamassa vuoden 1989 Stanley Cupia, ja hän piti tuolloin hallussaan lukuisia joukkue- ja NHL-ennätyksiä.

Denverissä Fleury pelasi 15 runkosarja- ja 18 pudotuspeliottelua hyvällä menestyksellä mutta päätyi seuraavalla kaudella New York Rangersiin. Pelattuaan kolme kautta Rangersissa hän jatkoi uraansa Chicago Blackhawksin riveissä kaudella 2002–2003.

Tuohon aikaan Fleury kuitenkin kamppaili jääkiekon ulkopuolisten ongelmien kanssa, mukaan lukien hänen isänsä syöpäleikkaus, ja tämän seurauksena häntä Calgaryn ajoista asti vaivanneet päihdeongelmat alkoivat jälleen nousta esiin.[6] Vuonna 1996 hänelle oli myös diagnosoitu Crohnin tauti.[7] Vaikka kaikki näytti olevan päällisin puolin kunnossa puolisen vuotta vuonna 2002 voitetun olympiakullan jälkeen, ongelmat uusiutuivat ja Fleury asetettiin lokakuussa pelikieltoon kuudeksi kuukaudeksi sekä määrättiin mukaan NHL:n ja NHLPA:n yhteiseen päihteiden vastaiseen ohjelmaan jälkihoito-ohjelmansa laiminlyömisen vuoksi.[4]

Palattuaan 25 peliä käsittäneeltä pelikielloltaan kaudella 2002–2003 hän jätti pian harjoituksen väliin, omien sanojensa mukaan pommiin nukkumisen takia, ja oli tammikuussa osallisena striptease-klubilla tapahtuneeseen välikohtaukseen. Hän joutui tuolloin miesjoukkion pahoinpitelemäksi ollessaan alkoholin vaikutuksen alaisena.[8] Vuonna 2003 hänet määrättiin jälleen pelikieltoon päihdeohjelmarikkeiden vuoksi.[6][9]

Fleury pyrki elvyttämään uraansa muun muassa kiekkoilemalla North Peace Hockey Leaguen Horse Lake Thunder -joukkueessa. Kaudeksi 2005–2006 hän teki sopimuksen Ison-Britannian jääkiekkoliiga Elite Ice Hockey Leaguessa pelaavan Belfast Giantsin kanssa.[10] Heti ensiottelussaan Edinburgh Capitalsia vastaan 15. lokakuuta 2005 hän teki hattutempun ja keräsi neljä syöttöpistettä. Vaikka hän auttoikin joukkueensa liigan mestaruuteen, Fleury osallistui kauden aikana useisiin välikohtauksiin, joista yhdessä hän pyrki kiipeämään ulos rangaistusaitiosta päästäkseen käsiksi häntä ivanneeseen Coventry Blazen kannattajaan. Toisen pelin yhteydessä hän turhautui tuomaritoiminnasta ja uhkaili toimitsijoita.[11] Ajauduttuaan eräässä ottelussa erityisen epämiellyttävään yhteenottoon brittiläisen jääkiekkovirkailijan kanssa raivostunut Fleury ilmoitti pelin jälkeen pidetyssä lehdistötilaisuudessa, että hän ei enää palaisi liigaan seuraavalla kaudella,[12] ja moitti EIHL:n tuomaritoiminnan heikkoa tasoa.

Britannian jääkiekkokirjoittajien yhdistys valitsi Fleuryn EIHL:n vuoden pelaajaksi.

Tammikuussa 2007 Fleury asui Albertan Calgaryssa, Kanadassa. Hän on perustanut betonialan yrityksen Fleury's Concrete Coatings vaimonsa Jenniferin ja veljensä Travisin kanssa.[13] Elokuussa 2009 Fleury ilmoitti yrittävänsä tehdä paluun NHL-liigaan kaudella 2009–2010.[14] Fleury pelasi syksyllä 2009 useita harjoitusotteluita Calgary Flamesin riveissä saavuttaen kohtalaisesti tehopisteitä, mutta hän ei lopulta saanut NHL-sopimusta.

• Stanley Cup -mestaruus vuonna 1989
• Turner Cup (IHL-sarjan mestaruus) vuonna 1988
• NHL Plus/Minus Award -palkinto vuonna 1991. Jakoi voiton yhdessä Marty McSorleyn kanssa teholukemalla +48
• Pelannut 7 kertaa NHL:n tähdistöottelussa – vuosina 1991, 1992, 1996, 1997, 1998, 1999 ja 2001
• Valinta NHL:n kakkostähdistökentälliseen vuonna 1995

• NHL-historian ainoa alivoimahattutemppu
• NHL:n korkein plus-miinus-lukema yksittäisessä pelissä: +9
• NHL-historian lyhyin 50 maalia kaudessa tehnyt pelaaja, kaudella 1990–1991

• Luettelo 1 000 tehopistettä saavuttaneista NHL-pelaajista

• Theoren Fleury Legends of Hockey -sivustolla (englanniksi)

• Malcolm, Andrew H.: Fury: Inside the Life of Theoren Fleury. McClelland & Stewart, 1997. ISBN 978-0771056550.
• Fleury, Theo & McLellan Day, Kirstie: Playing With Fire. Triumph Books, 2009. ISBN 978-1600781995.

• Theoren Fleury The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)