The Troggs

The Troggs sai alkunsa Andoverissa, Etelä-Englannissa. Yhtyeen perustivat vuonna 1965 kahden aiemman yhtyeen jäsenet, jotka olivat päättäneet jatkaa menestyksen tavoittelua yhdessä. Basisti Peter Staples ja kitaristi Chris Britton tulivat Ten Foot Fivestä, kun taas laulusolisti Dave Wright ja basisti Reginald Ball olivat kokoonpanosta, joka pienessä piirissä tunnettiin nimellä Troglodytes. Rumpaliksi lupautui Ronnie Bond. Uuden bändin nimeksi päätettiin ottaa The Troggs. Laulusolistina esiintynyt Wright sai tarpeekseen Troggsista jo alkumetreillä ja hänen paikkansa täytti yhtyeen toinen basisti Reginald Ball, jonka taiteilijanimeksi keksittiin Reg Presley.[1]

Troggsin ensimmäinen singlelevytys "Lost Girl" ei saavuttanut suurta vastakaikua yleisössä. Yhtyeen taustalla oleva Kinksin tuottaja Larry Page sai järjestetyksi suojateilleen sopimuksen Fontana-levymerkille. Seuraavaksi singleksi löydettiin Yhdysvalloissa julkaistu kappale "Wild Thing", jonka alkuperäisversion olivat esittäneet Christopher & The Wild Ones. Troggsin tekemästä versiosta tuli valtava menestys. Toukokuussa 1966 "Wild Thing" nousi Ison-Britannian singlelistoilla toiseksi ja Yhdysvalloissa se raivasi tiensä ykköseksi. Se oli hyvin yksinkertainen kappale, joka jäi hetkessä ihmisten mieliin. Sen soundit olivat rosoisia, esitys hyvin siloittelematon ja laulaja Reg Presleyn ääni täynnä alkuvoimaista energiaa. Lisäksi kappaleeseen sisältyi mieleenpainuva okariinalla soitettu soolo-osa, joka edusti uutta aluevaltausta pop-musiikissa.[1]

Wild Thingiä myytiin yli miljoona kappaletta. Mainostoimistot eri puolilla maailmaa ovat jälkeenpäin hyödyntäneet Wild Thingistä huokuvaa voimaa monien eri tuotteiden ja asioiden mainonnassa.[2]

Onnistuneen alun jälkeen olivat Troggsin paineet varsin korkealla. Yhtye päätti pitää omaksumansa linjan ja julkaisi Reg Presleyn tekemän kappaleen "With A Girl Like You", joka oli heti ensi kuulemalta helppo tunnistaa Troggsin esitykseksi. Myös tämä single ylitti miljoonan myydyn levyn rajan. Kaikki eivät kuitenkaan olleet ihastuneita Troggsiin: Jäsenten suhteellisen vaatimaton soittotaito sai paljon kritiikkiä osakseen ja Presleyn tekemissä sanoituksissa olleet seksuaaliset vihjaukset nostattivat kuuntelijoiden joukossa vastalauseiden myrskyn. Niinpä Troggsin seuraava single "I Can't Control Myself" joutui osittaiseen soittokieltoon BBC:ssä, kiellettiin kokonaan Australiassa ja oli soittokiellossa myös monilla Yhdysvaltain radioasemilla.[1]

Alkuhuuman jälkeen Troggsin suosio laantui varsinkin Yhdysvalloissa. Neljäs single "Anyway That You Want Me" oli tyyliltään hidas balladi, josta oli poistettu yhtyeelle tunnusomainen särmikkyys ja lisätty vastineeksi mukaan viulujen ja sellojen kaltaiset jousisoittimet. Isossa-Britanniassa kappale nousi top-teniin, mutta ei saanut muualla kovinkaan innostunutta vastaanottoa. Maaliskuussa 1967 Troggsin albumi Troggslodynamite saavutti kymmenennen sijan Ison-Britannian LP-listoilla.[3] Myös singlet "Give it To Me" ja "Night of the Long Grass" menestyivät kohtuullisesti; jälkimmäisestä jopa tuli Saksassa suuri hitti.

Samana vuonna alkaneen flower-power-kauden kunniaksi Troggs teki syksyllä kappaleen "Love Is All Around", jonka sanoma iski syvälle kukkaiskansan herkimpiin tunteisiin. Siitä tuli suuri hitti Atlantin kummallakin puolen, ja Reg Presley kumppaneineen sai kylpeä vielä hetken suosion parrasvaloissa. Vuonna 1968 menestyksen aika oli kuitenkin takanapäin. Yhtye jatkoi kiertueitaan ja levytti tasaiseen tahtiin, mutta musiikkibisneksessä vallitsi ankara laki: yhä useammat edellisvuosien menestyjät joutuivat väistymään uusien tulokkaiden tieltä. Troggsista tuli tavallaan oman imagonsa vanki. Sillä ei ollut kykyä tai edes halua muuntautumiseen. Troggsin kappaleet eivät olleet heikkolaatuisia; sen albumeilla oli yllätyksiä kuten goottilaistyylinen balladi "Cousin Jane" tai kieli poskella tehty psykedeelinen ”Maybe The Madman”.[4] Uudet kappaleet eivät kuitenkaan enää villinneet yleisöä eivätkä nousseet myyntilistoille.

Troggs lopetti toimintansa ensimmäisen kerran vuonna 1969, mutta seuraavalla vuosikymmenellä yhtye koottiin uudelleen. Mukana vanhoista alkuperäisistä jäsenistä olivat enää Reg Presley ja Chris Brighton. Heistä kumpikin oli ehtinyt kokeilla soolo-uraa, mutta menestys oli jäänyt toivottua huonommaksi. Uusin voimin The Troggs yritti nousta kansan suosioon ja onnistuikin herättämään huomiota. Se levytti säännöllisin väliajoin, ja vaikka uusia hittejä ei enää syntynytkään, oli sillä vankka ihailijakuntansa.

The Troggs oli Wild Thingillään suoraviivaisella ja särmikkäällä tyylillään eräänlaisena tienviitoittajana 1970-luvun puolivälissä syntyneelle brittiläiselle punk-aallolle. Yhtye itse ei kuitenkaan lähtenyt mukaan punkiin, vaan jätti sen nuoremmille ja kapinallisemmille kokoonpanoille. Yksi tällainen oli New Yorkissa perustettu The Ramones, jonka jäsenet ovat maininneet Troggsin olleen melkoinen vaikuttaja heidän musiikissaan.[4] Vuonna 1980 Yhdysvalloissa perustetun ja maailmanlaajuiseen maineeseen nousseen R.E.M.-yhtyeen jäsenet olivat Troggsin ihailijoita. Vuonna 1992 R.E.M:n jäsenet soittivat Troggsin albumilla Athens Andover ja olivat myös säveltäneet sille muutaman kappaleen.[1] Levyn nimi koostuu yhtyeiden kotikaupunkien nimistä.

Uuteen vuosituhanteen tultaessa Troggs oli saavuttanut "kulttibändin" maineen; Polygram-levymerkki onkin koonnut Troggsin vanhoista levytyksistä 52 kappaleen CD-boxin.[2] Troggsin 12-minuuttinen bootleg-levy "Troggs Tapes", joka on nauhoitettu yhtyeen tietämättä ja joka sisältää sen jäsenten keskinäistä kinastelua ja suhteellisen huonoa soitantaa, on osoittautunut erityisen halutuksi Troggs-fanien keskuudessa.[1][4]

Vuonna 2007 Troggs esiintyi Ilosaarirockissa Joensuussa.

• From Nowhere...Troggs (1966)
• Wild Thing (1966)
• Trogglodynamite (1967)
• Best Of The Troggs (1967)
• Love Is All Around (1968)
• Mixed Bag (1969)
• Contrasts (1970)
• Best Of The Troggs Vol 2. (1970)
• Trogglomamia (live, 1970)
• Troggs (1975)
• The Trogg Tapes (1976)
• Black Bottom (1982)
• AU (1990)
• Athens Andover (1992)