The Torment

Saatuaan levytyssopimuksen Under One Flag -levy-yhtiön kanssa Seventh Angel äänitti Mad Hat Sudiossa Wolwerhamptonissa The Tormentin, tuottajanaan Paul Hodson. Kansikuvan maalasi tunnettu brittiläinen kuvittaja Rodney Matthews. The Torment sai valtavirran jakelua Music for Nations -levymerkin kautta. Albumi esittelee progressiivisia vaikutteita ja monipuolista kitaratyöskentelyä. Rummut on miksattu etualalle ja painottuvat d-beat-komppiin.

1. syyskuuta 1990 Cross Rhythms -lehden arvostelussa Brian Hoff antoi albumille 8 pistettä 10:stä ja kirjoitti olleensa vaikuttunut albumin musiikista ja sanoituksista. Hän kirjoittaa albumista, että se tulee varmasti (hyvällä tavalla) "järkyttämään, huolestuttamaan ja inhottamaan ihmisiä", koska sen sanoitukset ovat kovakouraisia. Esimerkiksi "Dr. Hatchett" kappale nimittää abortin suorittavia lääkäreitä "kylmäverisiksi murhaajiksi". Hoffin mielestä ainoa kritiikkiä ansaitseva seikka on Ian Arkleyn laulu: Hoff kirjoittaa, että "vaikka laulu sopii thrashiin, niin Ian Arkleyn äänestä puuttuu hänen kitaransoittonsa laaja-alaisuus, vaihtelu, mielikuvituksellisuus musikaalisuus, jota kuullaan lähinnä kappaleessa 'Katie'".[3] Albumin julkaisun jälkeen brittiläinen lehti The Daily Telegraph kirjoitti, että Seventh Angel on yksi maan johtavista thrash metal -ryhmistä.[4]

Ian Arkley on itse jälkeenpäin sanonut haastatteluissa, että hän katuu albumin sanoituksia ja sanoo olleensa "nuori ja hurjapäinen" kirjoittaessaan niitä. Sanoitustyyli muuttui selkeästi Seventh Angelin toisella albumilla Lament for the Weary.

Albumin julkaisun jälkeiset kuukaudet yhtye soitti konsertteja Dudleyn ja Stourbridgen alueilla, mukaan lukien viidesti Brierley Hillin The Rock Tavern -klubilla. Se osoittautui yhtyeen konserttipaikaksi, jossa yhtye sai aina parhaimman vastaanottonsa välittömiltä ihailijoilta. Yhtyeen tuttava Nick Bolton kirjoittaa vuoden 2005 uusintapainoksessa, että Seventh Angelin konsertit olivat yleensä erityisen hurjia, ja että "tempovaihtojen ansiosta yleisö saattoi rauhoittua hetkeksi, pyyhkiä hikiset hiuksensa otsaltaan ja tarkistaa, ettei kukaan ollut loukkaantunut kyynärpään iskusta tai murtanut nenäänsä."[4] Seventh Angelista kehkeytyi pian sen verran suosittu, että marraskuussa se toimi pääesiintyjänä Metal Meltdown -tapahtumassa, joka jäi myös Simon Bibbyn viimeiseksi konsertiksi: hän lähti yhtyeestä myöhemmin helmikuussa.

Helmikuussa 1991 Seventh Angel esiintyi BBC TV:ssä neljään otteeseen videomateriaalilla Metal Meltdown -festivaaleilta. The Torment -albumilta oleva "Forbidden Desires" oli valikoituna kappaleena.

1. Tormented Forever – 4.26
2. The Charmer – 7.20
3. Forbidden Desires – 3.27
4. I of the Needle – 5.41
5. Expletive Deleted – 3.26
6. Dr. Hatchet – 6.04
7. Locked Up in Chains – 5.13
8. Acoustic Interlude – 0.43
9. Katie – 9.44
10. Epilogue – 1.48

• Ian Arkley – kitara ja laulu
• Scott Rawson – rytmikitara
• Simon Bibby – basso
• Tank – rummut
• Paul Hodson – lisäsoittimet
• Seventh Angel, Nick Capewell, Lynn Williams ja Wayne Jukes – taustalaulu

• The Torment Discogsissa. (englanniksi)
• Albumi The Torment Encyclopaedia Metallum -sivustolla (englanniksi)