The Spectator
The Spectator on Isossa-Britanniassa viikoittain ilmestyvä aikakauslehti, jossa julkaistaan politiikkaa, kirjallisuutta ja talousasioita käsitteleviä artikkeleita.[1] Lehti on ilmestynyt vuodesta 1828 lähtien, mikä tekee siitä vanhimman yhtäjaksoisesti ilmestyvän englanninkielisen aikakauslehden.[3]
The Spectator | |
---|---|
Lehtityyppi | aikakauslehti[1] |
Aihealue | politiikka, talous, kirjallisuus[1] |
Kustantaja | Spectator (1828) Ltd |
ISSN | ISSN 0038-6952 |
Levikki | 54 256 (2014)[2] |
Perustettu | 1828[3] |
Päätoimittaja | Fraser Nelson[3] |
Sitoutuneisuus | maltillinen konservatismi[1] |
Kotikunta | Lontoo[3] |
Kotimaa | Britannia[3] |
Ilmestymistiheys | viikoittain[1] |
Kieli | englanti[3] |
Aiheesta muualla | |
www.spectator.co.uk |
Aikaisemmin lehti oli kuuluisa oivaltavista pakinoistaan mutta sittemmin sen artikkelit ovat muuttuneet asiapitoisemmiksi. Nykyään se tunnetaan parhaiten laadukkaista kirja-arvosteluista ja huolitellusta kirjoitustyylistä. Poliittisesti se on konservatiivisempi kuin kilpailijansa The Economist ja New Statesman.[1] Lehden päätoimittajana on toiminut monia huomattavia konservatiiveja, mukaan lukien myöhempi pääministeri Boris Johnson ja entiset parlamentaarikot Iain Macleod, Ian Gilmour ja Nigel Lawson.[4]
Brittiläiset liikemiesveljekset David ja Frederick Barclay ovat omistaneet The Spectatorin vuodesta 2004 lähtien osana laajempaa Telegraph Media Group -mediakonsernia, johon kuuluvat myös suuret sanomalehdet The Daily Telegraph ja The Sunday Telegraph.[5] Lehteä pidetään poliittisesti vaikutusvaltaisena vaikka sen levikki onkin suhteellisen pieni (54 000).[1][2]
Lähteet
- The Spectator Encyclopædia Britannica. Viitattu 29.12.2014.
- The Spectator excluding Australia Consumer Magazines. Combined Total Circulation Certificate. January to June 2014. ABC. Viitattu 29.12.2014.
- About Spectator The Spectator. Viitattu 29.12.2014.
- Ciar Byrne: Neil takes over at ’Spectator’ and gives Boris his backing The Independent. 17.11.2004. Viitattu 30.12.2014.
- Media top 100 2005 – 18. Sir David and Sir Frederick Barclay The Guardian. Viitattu 30.12.2014.