The Silver

Yhtyeen ensimmäisen singlen No More Grease (1979) kansikuva, jonka ideoi Gösta Sundqvist ja kuvan otti Juho Juntunen.

Englund aloitti yhtyeen yksin varhaisteininä seurattuaan ulkomailla villinnyttä punk-ilmiötä. Hän ei opetellut itse soittamaan mitään soitinta, eikä ole halunnut paljastaa, miten eri nauhoituksissa kuuluvat äänet on tuotettu. Alun perin musiikki äänitettiin kasettisoittimella Englundin omassa huoneessa. Englundin mukaan kyseessä ei ollut "musiikin tekeminen", mutta hän teki sitä tosissaan eikä vitsinä. Englund sai paljon vaikutteita muun muassa Suicide-yhtyeeltä.[5]

Englund oli lähettänyt nauhoituksiaan levy-yhtiö Johannaan, mutta alkoi pian katua päätöstä, sillä hän ei halunnut tuotantoa julkaistavaksi. Levy-yhtiöstä lähetettiin hänelle pari postikorttia yhteydenottoa pyytäen, ja jälkimmäisen oli allekirjoittanut levy-yhtiön toimitusjohtaja Atte Blom. Lopulta Englund soitti levy-yhtiöön. Kävi ilmi, että Leevi and the Leavings -yhtyeen keulamies Gösta Sundqvist oli kiinnittänyt yhtyeen musiikkiin huomionsa, ja puhunut asiasta Blomille. Jatkossa Englund lähetti Sundqvistille nauhoituksiaan, joista julkaistavat kappaleet valittiin. [5] Aikakauden zineissä kuten Linnussa julkaistiin lukuisia yhtyettä käsitteleviä juttuja, joista suuri osa oli Harry Angelin eli Harri Englundin kirjoittamaksi merkittyjä. Vaikka sinkkuja soitettiin aikoinaan muutaman kerran radiossa, yhtye jäi vähälle huomiolle.[4] Aikalaishaastattelussa Sundqvist oli kutsunut yhtyeen jäseniä soittotaidottomiksi ja musiikkia ”alkeelliseksi möykäksi”. Hän halusi välttämättä yhtyeen ensimmäisen singlen kanteen rotan, jonka päälle tallataan jalalla.[6] Kuvaan ei kuitenkaan saatu rottaa vaan kuvassa on pieneläinklinikalta saatu kuollut marsu.[7] Juho Juntunen kuvasi molempien levyjen kansikuvat.[5]

Jo vuonna 1981 The Silverin lähipiirissä todettiin sinkkujen olleen "epäedustavia" yhtyeen tuotannossa.[8]

Pian kahden singlen jälkeen The Silver julkaisikin omalla Art Cassettes -merkillään kasetin, jonka tuottamisessa Sundqvist ei enää ollut mukana.[5] Kauan kadoksissa olleita The Last of the Mohicans -kasetteja löytyi vuonna 2015 puolentusinaa kappaletta ympäri Suomea.[9] Vuonna 2004 yhdysvaltalainen Pop Con -levymerkki julkaisi 500 kappaleen bootleg-painoksen The Silverin ”Do You Wanna Dance” -singlestä. Uusjulkaisun takana oli Max Hechter, joka piti kappaleen soitossa kuuluvasta aidosta innosta. Seuraavana vuonna Love Records julkaisi kappaleen More Arctic Hysteria / Son Of Arctic Hysteria -kokoelmalla.[4]

The Silverin musiikki on jakanut mielipiteitä. Musiikkikirjailija Johan Kugelberg on valinnut yhtyeen toisen singlen 9. parhaaksi Tee se itse -levytykseksi.[4] The Silverin kansainväliset seuraajat ovat perustaneet fan clubin.[10]

Soundi-lehden haastattelussa Englund kielsi kokevansa uutta tuotantoa paluuna, koska hänen mielestään oli kulunut liikaa aikaa The Silverin edellisistä nauhoituksista.[11] Lisäksi hän kertoi vieroksuvansa nostalgiaa ja sanoi olevansa kiinnostuneempi uuden tekemisestä uusissa olosuhteissa. The Silverin uudessa tuotannossa ovat keskeisiä Englundin kokemukset antropologina sekä musiikilliset vaikutteet, jotka hän oli omaksunut asuttuaan useita vuosia Manchesterissä ja Malawissa. Englund vertaa noisea antropologiaan, sillä molemmissa on hänen mukaansa kyse merkitysten rajojen tutkimisesta sekä kyvystä omaksua itselle vieraita vaikutteita.[3]