The Rock – paluu helvettiin

Elokuvan alussa Yhdysvaltain merijalkaväen prikaatinkenraali Francis X. Hummel muodostaa hänelle uskollisista merijalkaväen sotilaista pienen palkkasoturijoukon, joka hyökkää Yhdysvaltain laivaston asevarastoon ja onnistuu varastamaan viisitoista ohjusta ja erittäin tappavaa VX-hermokaasua sisältäviä teräskanistereita. Hyökkäyksen jälkeen Hummelin joukot miehittävät San Franciscon edustalla sijaitsevan, museoidun Alcatrazin vankilasaaren ja ottavat siellä panttivangeikseen 81 ihmistä, jotka olivat saarella turistikiertueella. Hummel on katkeroitunut siitä, että Yhdysvaltain hallitus hylkäsi Vietnamissa ja Persianlahdella palvelleita merijalkaväen sotilaita vihollislinjojen taakse ja jätti heidät kuolemaan. Hummel ottaa yhteyden Yhdysvaltain hallituksen edustajiin ja kertoo heille vaatimuksensa: Hummelille, hänen joukoilleen ja "petettyjen" sotilaiden omaisille on luovutettava yhteensä sata miljoonaa Yhdysvaltain dollaria; mikäli vaatimuksiin ei suostuta 40 tunnin sisällä tai Yhdysvaltain hallitus kertoo tapahtuneesta joukkotiedotusvälineille, Hummel ei ainoastaan teloita panttivankeja vaan myös laukaisee VX-kaasulla varustettuja ohjuksia suoraan San Franciscon keskustaan. Vaikka ohjusten päästämä myrkkykaasupilvi voisikin pahimmassa tapauksessa tappaa suuren osan koko kaupungin väestöstä, Yhdysvaltain hallituksen tekemän päätöksen johdosta kenraalin esittämiin vaatimuksiin ei suostuta.

Hummelin uhkauksista huolimatta Yhdysvaltain hallitus päättää estää kenraalin aikeet ja lähettää Alcatrazille pienen kommandoryhmän, jonka tarkoituksena on tunkeutua museovankilaan ja tehdä ohjukset toimintakyvyttömiksi tuhoamalla niiden virtapiirit ennen kuin ne laukaistaan. Kommandoryhmään kuuluvat kemiallisiin aseisiin perehtynyt FBI-agentti Stanley Goodspeed, jolla ei ole minkäänlaista taistelukokemusta; entinen SAS-agentti John Patrick Mason, joka pakeni ainoana tunnettuna henkilönä Alcatrazilta; sekä pieni ryhmä komentaja Andersonin johtamia Yhdysvaltain laivaston Navy SEAL -erikoisjoukkoja. Tarinan edetessä paljastuu, että Mason joutui aikoinaan vankilaan sen vuoksi, että hän oli brittihallitukselle työskennellessään varastanut ja kätkenyt Yhdysvaltain hallituksen tarkimmin varjeltuja salaisuuksia sisältäneen mikrofilmin, joka esimerkiksi kertoi totuuden Roswellin tapauksesta ja John F. Kennedyn salamurhasta.

The Rock – paluu helvettiin oli alun perin Jonathan Helsleighin laatima elokuvakäsikirjoitus[4], jonka kirjoitukseen osallistuivat myös Aaron Sorkin ja Quentin Tarantino.[5] Kun käsikirjoituksen lopullinen versio valmistui vuonna 1995, Helsleigh onnistui myymään käsikirjoituksen kuvausoikeudet Hollywood Picturesille. Elokuvayhtiön pyynnöstä käsikirjoittajakolmikko Douglas S. Cook, Mark Rosner ja David Weisberg muuttivat Helsleighin käsikirjoituksen tapahtumia ja dialogia, mutta sen tarina päätettiin säilyttää ennallaan. Cookin, Rosnerin ja Weisbergin tekemien muutosten vuoksi alkuperäinen käsikirjoitus on hieman erilainen kuin lopullisessa elokuvassa; esimerkiksi William Forsythen roolihahmon Ernest Paxtonin sukunimi oli Helsleighin käsikirjoituksessa "Sanchez".

Osa elokuvan kohtauksista kuvattiin Alcatrazissa, minkä vuoksi Sean Connery suostutteli tuottajat rakentamaan hänelle oman asunnon saarelle, jotta hänen ei tarvitsisi matkustaa joka päivä Alcatrazin ja San Franciscon välillä.[5] Kohtaus, jossa turistit teljetään Alcatrazin vankiselleihin, kuvattiin oikeassa Alcatrazin selliosastossa; kuvausten aikana sellien ovijärjestelmä kuitenkin jumittui ja näyttelijät joutuivat viettämään aikaansa tuntikausia pienissä selleissä, kunnes kuvausryhmä onnistui saamaan paikalle avustusta ja näyttelijät pääsivät poistumaan selleistä.

Elokuvassa on muutamia linkkejä muihin elokuviin: Vietnamin sotaan osallistunutta nuorempaa Hummelia esittävä valokuva on peräisin Charles Bronsonin tähdittämästä elokuvasta Pako yli rajan, jossa Hummelin näyttelijä Ed Harris esiintyi sivuosaroolissa; John Masonin ensisanat ”But of course you are” (”Tietysti olet”) ovat Sean Conneryn esittämän James Bondin repliikki Plenty O'Toolelle elokuvasta Timantit ovat ikuisia; ja repliikki ”I’ll take pleasure in guttin’ you, boy” (”Suolistan sinut mielelläni, poika”) on suoraan peräisin elokuvasta Pako Alcatrazista.

The Rock – paluu helvettiin on omistettu elokuvan tuottajalle ja Jerry Bruckheimerin yhteistyökumppanille Don Simpsonille, joka huumeriippuvuutensa seurauksena menehtyi kesken elokuvan kuvausten.[5]

The Rock – paluu helvettiin joutui Yhdistyneessä kuningaskunnassa ankaran sensuurin kohteeksi, ja miltei jokaisesta toimintakohtauksesta leikattiin niiden väkivaltaisimmat otokset. Sensuurin kohteeksi joutuivat muiden muassa kohtaus, jossa Mason heittää merijalkaväen sotilaan kaulaan puukon; kohtaus, jossa Mason ampuu sotamies Gamblen jalat ja pudottaa hänen päälleensä katosta roikkuvan ilmastointilaitteen; kohtaus, jossa Mason murtaa merijalkaväen sotilaan niskan; sekä lopun kohtaukset, joissa kersantti Crisp, majuri Baxter ja kenraali Hummel ammutaan.

Elokuvan The Rock – paluu helvettiin soundtrackin sävelsivät yhdessä Hans Zimmer, Nick Glennie-Smith ja Harry Gregson-Williams.

Vuonna 2016 julkaistiin niin sanottu Chilcotin raportti, joka käsitteli Yhdistyneen kuningaskunnan tiedustelua Irakin joukkotuhoaseista ennen Irakin sodan alkua vuonna 2003. Yhdistyneen kuningaskunnan tiedustelupalvelu Secret Intelligence Service (MI6) oli syksyllä 2002 saanut käyttöönsä irakilaisen tietolähteen, joka väitti omaavansa tietoa muun muassa VX:n, sariinin ja tabuunin tuotannosta maassa. Joulukuussa 2002 MI6 alkoi epäillä tietolähteen luotettavuutta, muun muassa sen perusteella, että tämän kuvaus lasikuuliin varastoitavasta taistelukaasusta kuulosti suoraan The Rock – paluu helvettiin -elokuvasta omitulta, ja helmikuuhun 2003 mennessä tämä oli varmistettu valehtelijaksi. MI6 oli kuitenkin ehtinyt tässä vaiheessa jo luovuttaa maan johdolle aiemmat raporttinsa, joissa tämä ei ilmennyt, ja Yhdistynyt kuningaskunta liittyi maaliskuussa 2003 mukaan Yhdysvaltain johtamaan hyökkäykseen Irakiin.[6][7]

• Elokuvan arvosteluja Leffatykissä